Damn Seagulls - elossa ja vahvempia kuin koskaan

Muutama vuosi sitten ilmestynyt Cool by Nature -EP otettiin rockpiireissä vastaan suurella innostuksella. Uutta tuotantoa saatiin kuitenkin odottaa aika pitkään. Mitkä olivat fiiliksenne saamastanne suosiosta ja miksi kesti näin pitkään ennen kuin uutta materiaalia saatiin ulos? Tuliko paineita kun odotukset olivat poikkeuksellisen kovat esikoislevylle?

Lauri: - Ei minusta tunnu, että me mitään suosiota oltaisiin juuri saatu lisää tuon EP:n ansiosta. Keikoilla kävi samat vanhat naamat. Ja tietysti senkin takia oli aika julkaista jotain uutta, että jengi tajuais, että me ollaan vielä elossa ja vahvempia kuin koskaan. Hah, välillä tuntui, että Rumban Nisse M. -palstan lukijat olivat ainoat ketkä tietää, mitä meille kuuluu. Olihan meillä myös kaikenlaista muuta – kokoonpano venyi ja paukkui. Sitten saatiin nykyinen porukka kasaan ja kemiat kohdalleen, eli oli aika ryhtyä taas hommiin. Levyn julkaisu siirtyi vielä aluksi suunnitellusta syksystä 2004 tammikuuhun 2005, koska Fullsteam Records julkaisi alkusyksystä pari muuta levyä, ja pienlevy-yhtiönä niillä ei olisi ollut resursseja promota niin montaa levyä kerralla. Tammikuu tuntui sitten seuraavalta hyvältä vaihtoehdolta.

Kyllähän sitä välillä kävi mielessä, että mitä jos jengi ei tykkää tosta uudesta kamasta, mutta samalla sitä tiesi että mun täytyy niinku kävellä näin, kuten se Kelan Anssikin sanoo.

Olitte kohtuullisen nuoria kun julkaisitte esikois-ep:nne. Uusi One Night at Sirdies -levy on jonkun verran rauhallisempaa materiaalia. Onko ikä ja kokemus tuonut muutoksen vai haettiinko muutosta tietoisesti?

Lauri: - Minä ainakin haluan ajatella, että tulen aina etsimään musiikista uusia teitä ja välillä palaamaan sinne vanhaankin. Nyt on vaan sellainen kausi, että tuli tollasta kamaa. Ja toisaalta noista levynkin biiseistä on suunnilleen puolet tehty jo ennen EP:tä. Esimerkiksi ensimmäinen single Once Upon A Time on sävelletty jo joskus yläasteella, sanat on vaan tulleet myöhemmin.

Damn Seagullsista puhuttaessa nousee usein esiin mainita The Clashistä. Miten paljon Strummer on todellisuudessa vaikuttanut musiikkinne ja miten se ilmenee? Ja jos pitäisi mainita muita vaikutteita niin mitkä ne olisivat?

Lauri: - Kyllä siitä The Clashistä on ne muutkin jätkät vaikuttaneet paljon. Mieti vaikka Topper Headonin biittejä. Usein ihan soul-juttuja tollasen karheemman rokin päälle. Ja joku Paul Simonon! Se on niin tyylikäs jätkä että se sai meidät tajuamaan että meidän ei edes kannata yrittää! Mick Jones: ei todellakaan mikään virtuoosi, mutta se tyyli- ja melodiataju mikä niissä sen kitarajutuissa oli oli mahtavaa. Okei, Strummer oli päällikkö ja laivan kapteeni, mutta ei sitä pidä nostaa siitä erikseen esiin. The Clash on harvoja bändejä, mitkä on vaikuttanut niin monenlaisiin bändeihin. Ne ei halunnut lokeroitua mihinkään, mikä on aina hienoa, ja toimii myös meille vahvana esimerkkinä. Sitä voi löytää uusia mageita juttuja jos välillä laittaakin vaikka sukat toiste päin.

Niko: - Tai kääntää paidan nurinpäin! Bändeinä meihin on varmasti varmasti vaikuttanut paljon esimerkiksi Rancid ja Rocket From the Crypt, vaikka niitä ei ehkä aina kuulekaan. Sellainen brotherhood-meininki on meidän bändissä aika arvostettua.

Lokeilla on alusta asti ollut kovan luokan taustatukijoita pääkaupungin rockelämästä, kuten tuottajanne Hendelmeier. Kuinka paljon ystävänne ovat päässeet vaikuttamaan bändin touhuihin?

Lauri: - Jürgen tottakai tuottajana on vaikuttanut ja kyllähän sitä levyäkin tuli joillain kavereilla esikuunnellutettua, jotta oikeat biisit päätyisivät levylle. Heh, mistään kovasta luokasta mä en kyllä tiedä mitään! Kaverit on tietysti aina tärkeitä.

Niko: - Niiden suusta kuulee niitä hyviä totuuksia, mitä ei aina itse muista. Siksihän ystävät ovat olemassa.

Teitä pidetään leimallisesti Helsinkiläisenä bändinä, onko se etu vai haitta musiikkia tehdessä ja markkinoitaessa?

Lauri: - No on meidänkin bändissä yksi joensuulainen, joten veri on jo sotkettu pahemman kerran. En ole oikeastaan ikinä ajatellut, että me oltaisiin helsinkiläinen bändi vaan enemmänkin laajasalolainen. Laajasalo on se helmi siellä villissä idässä, heh heh. En usko, että ihmiset loppujen lopuksi jaksavat olla kiinnostuneita siitä mistä bändi tulee. Ainakin kuullessaan meidän musiikkia ne toivottavasti unohtaa sen.

Niko: - Kaikkihan sitä jostain tulee. Meillä on ollut tapana sanoa, että me ei olla mistään kotoisin.

Stadissa olette kurkoja lavalla, mutta mikä on vastaanotto maakunnissa? Teitä ei ole vielä pahemmin nähty festareilla, tuoko uusi levy ja ensi kesä muutoksen?

Lauri: - Kyllä me ollaan Helsingissäkin totuttu soittamaan tyhjille saleille, mikä on vaan hyvä että ei ala ajattelemaan liikoja itsestään. Meillä on vaan ollut tuuria, että on sellainen keikkamyyjä joka saa meitä lämmittelemään yleisöä vetäviä bändejä.

Niko: - Kyllä sieltä lavalta löytyy ne samat müslinsyöjät, soitettiin sitten Tavastialla tai Taka-Hikiällä. Toivotaan, että toi pitkäsoitto avaa jotain salaperäisiä ovia ensi kesän festareille. Olishan se kliffaa!

Suomessa on tällä hetkellä kohtuullisen paljon nuoria ryhmiä jotka operoivat samalla musiikin osa-alueella kuin te, kuten Sweatmaster, Boomhauer ja Micragirls. Eli onko olemassa kilpailuasetelmaa?

Lauri: - Mun mielestä me ei kyllä operoida samalla musiikin osa-alueella kuin noi bändit, vaikka hyviä ja ainakin osittain tuttuja ovatkin. Jos jotain on, niin enemmänkin sellaista tervettä kilpailua ja tervehenkistä toisten nilkoille kusemista.

Edellisessä kysymyksessä mainitut bändit ovat operoineet jonkun verran maamme rajojen ulkopuolella, mikäs tilanne lokkirintamalla on? Onko Englannin valtaaminen suunnitteilla?

Lauri: - Kyllä keväällä olisi tarkoitus lähteä ainakin pienelle reissulle tuonne suureen Eurooppaan, ja ilmeisesti syksyllä sitten uudestaan. Otetaan askel kerrallaan ja toivotaan että joku julkaisisi meidän levyn siellä.

Niko: - Tottakai me valloitetaan maailma ja Englanti siinä sivussa, mutta ehkä vasta ylihuomenna.

Mitä muita suunnitelmia kuuluu lokkien vuoteen 2005?

Lauri: - Keikkoja, keikkoja, keikkoja ja levyn myyntiä. Ja varmaankin myös seuraavan levyn tekemistä ainakin sävellyspuolella. Nyt on joku kymmenisen kappale-aihiota kasassa ja toivotaan, että toi määrä ainakin kolminkertaistuu.

Niko: - Joo, ja mä ajattelin opetella soittamaan.

Teemu Jokelainen, bändikuva Teme/Damn Seagulls, livekuvat Ilkka Valpasvuo