01.12.2002
Itähelsinkiläinen Damn Seagulls iskee suoraan garagen ytimeen neljän biisin Cool By Nature -esikoiseepeellään (by Fullsteam Records). Bändin soundi on todella raakaa ja tuo mieleen hieltä haisevan ja kaljapulloja täynnä olevan treenikämpän. Jürgen Hendlmeier, joka on tuttu muun muassa The Flaming Sideburnsin tuottajana, on onnistunut luomaan ehdottoman omaperäisen tuotteen. Musiikki tasapainoilee rockin ja punkin välimaastossa, mutta on ennen kaikkea todella eteenpäinmenevää. Juuri kappaleiden vetävyys on levyn vahvuus, se ja energisyys saavat homman toimimaan niin hyvin, että pieni hakeminen sanoitusten ja laulun kohdalta on helposti annettavissa anteeksi.
Olkoonkin, että tulvii nuorekasta uhoa, niin vielä ei Damn Seagulls aivan lunasta sille asetettuja odotuksia. Vaikka levyn kaikki kappaleet ovat hyviä, niin yhtään varsinaista hittikelpoista kappaletta ei löydy. Riehakkuus ja iloisuus riittävät pitkälle lavalla , mutta ennen pitkäsoiton tekemistä olisi hyvä panostaa biisien hiomiseen.
Teemu Jokelainen
Helsingistä lähdetään pohjoiseen Rhythm Barrel in julkaiseman vinyyliosaston tahdissa. Hyvin sympaattisella tavalla särisevä on Jyväskyläläisen The Rollstons –yhtyeen tuore Exploring The Fingerboards -seiskatuumainen. Maanläheisen tunnepohjaiset poprock-rallit loistavat lo-fi –otteellaan, silti pieninkin yksityiskohta vaikuttaa viimeisen päälle suunnitellulta. Toimiva yhdistelmä. Tältä yhtyeeltä on odotettavissa paljon ja neljän kappaleen vinyyli toimii hyvänä maistiaisena tulevista. Mikon rauhallisen toteava laulu ja Panun leikittelevät koskettimet nousevat Rollstons -soundissa esiin, lopputuloksena tuollainen leppeän iloinen, kokeileva poppis.
Nimibiisi (tai tämän biisin mukaan nimetty levy, kuinka vain) aloittaa levyn aika kikkaillen efektikaikuineen ja kieroine pikku mausteineen. Astetta enemmän vauhtia ja säröilyä on etusivun toisessa raidassa Flannel Blanket. doin high-fives, underneath the blue sky.... Lyhyitä, mutta monipuolisia popralleja. Parhaiten kuitenkin tippuivat alapuolen upea Symptoms, jossa hauskat pikku yksityiskohdat kutoutuvat kitaralla ja laululla todella veikeäksi biisiksi. Panee pyörittelemään päätä. Rauhallinen talvibiisi Wintertime vakuuttaa vaimennetuilla soittimilla. Ikäänkuin pohtisi talven ihanuutta lämpimän viltin alla, soitto kuuluen jostain oman pesän ulkopuolelta. Tässä on seiska, johon kannattaa näppinsä iskeä.
Ilkka Valpasvuo
Ville Valon laulutyylin jäljillä tuntuu olevan Nummelasta kotimaan kuulijoita lähestyvän Silmänkääntäjän laulusolisti Markus Ek. Lähinnä se on tuo miltei voihkiva sisäänhengitys, mikä tuon Ville -yhteyden minulle herättää. Yhtyeen tuore kolmen biisin omakustanne-eepee Liipasimella kertoo viisikon kuuluvan suomalaisen poprockin tai suomirockin kenttään jonnekin Suurlähettiläiden ja Egotripin puoliväliin.
Vaanivana alkaa avausraita Metsästäjä, jonka kertosäe on kyllä oikeasti aika hirveä. Venyttelyä aika pirun huonoilla riimeillä tyyliin kaiken annoin, tuskan kannoin.... Ei toimi minulle. Leijailevilla koskettimilla virtaa hiljakseen liikkeelle Tavaratalo, jossa myydään koko maailma. Aika kuulas ja kohtuu nätti kappale, paremmin toimii kuin edellinen. Kitarapoppailun lomaan ujutettu trumpettiosuus antaa plussaa. Reipas Sinun kanssasi rytistää kokonaiskuvaa vielä ylöspäin, vauhtia on mukavasti. Jotain mielikuvaa jopa Sir Elwoodin Hiljaisiin Väreihin nousee. En nyt kuitenkaan vielä tällä annostuksella tilaa Silmänkääntäjää pikkujouluorkesterikseni, mutta ei hullumpaa.
Ilkka Valpasvuo
