Poppikerho: Viola, Lek, Cessna

Joulukuun ensimmäisenä päivänä kalenterin luukusta löytyi historian kolmas Poppikerho. Onnistuneesti vuosituhannen vaihteen Yo-talon popparit koonnut kerho tarjoaa illoissaan kolme linjan mukaista artistia, popista tyylikkäisiin indievivahteisiin. Joulukuun tarjonta koostui Lekin ruotsinkielisestä hissuttelupopista, kymmenvuotisjuhlakeikallaan olleen Cessnan monipuolisesti vinoilevasta indiepopittelusta sekä Tampereen gootitkin lavan eteen keränneen Violan valloittavasta tähtiintuijottelusta. Väkeä oli saapunut paikalle hyvissä ajoin runsaasti ja pikkujoulutunnelmissa oli mukava seurustella tuttujen kanssa glögin ja piparin voimin.

Lek avasi juhlat. Noora Vanhasen laulu kaartaa korkealta, mikä on oikeastaan vain positiivinen asia akustisen kitaran ja koskettimien maalaamassa hissuttelupopissa. Kieliasia jäi ainakin tällä keikalla aika lailla sivurooliin, ikään kuin se nyt muutenkaan olisi sen kummempi juttu... Jotenkin kokonaisuus oli hylännyt paljon edellisellä seuraamallani keikalla vahvasti paistaneesta ruotsinlaivatunnelmasta, viisikon tunnelmointi huokui enemmänkin melko perinteistä herkkää poppia. Pohjatyön ollessa hyvin rakennettua ja kieltämättä kaunista, olisin kaivannut jotain joka nostaisi yhtyeen ulos hissuttelusta. Onko se sitten vielä vahvempaa laulun käyttöä, ilkikurista äkkivääryyttä, selkeistä hittibiisejä vai näitä kaikkia, sitä en osaa sanoa. Hyvä keikka toki, mutta aika yllätyksetön.

Cessnalla oli vuosijuhlan kunniaksi hyvä meno päällä. Kevyehköistä pilvissä lennoista vaihdeltiin saumattomasti Bookin kaltaisiin kiihkeämpiin taitolentoihin. Jari ja Sami vaihtelivat jo tutusti asemia kitaran ja rumpujen välillä, harvinaisuuksia (kuten hanukkalaulu Home For Holidays) sisältyi settiin ja meininki oli yleisesti hilpeän rento. Löytyi instrumentaali-Link Wray:tä , uneliastakin popittelua ja hilpeää rämistelyä. Ainakaan minua setin pirstaleisuus ei haitannut, Samin kitaroinnin jälkeiset virittelysessiotkin menivät hihittelyn tahdissa; Mitäs päästävät rumpalin kielisoittimen kimppuun... Cessnan kvartetin keikoilla on aina mukavaa, vaikka bändi ei edelleenkään laskeudu ihan siihen terminaalin uusimpaan porttiin salamavalojen ja punaisten mattojen loisteeseen... kunhan purkavat omat valikoituneet matkustajansa omassa rauhassaan siellä kolmannen portin kohdalla. Tyrniä indiehissuttelua tyylikkäillä kahkomausteilla.

Viola käytti pikkujouluteemaa mainiosti hyväkseen; Pietarilaiset halpis-joulukoristeet villkutähtineen ja kuusenkoristeineen pukivat mainion kitchisti ultratyylikkäästi tummistelevaa nelikkoa. Bändin kohtuullisen tymäkkä sekä orgaanisesti että koneilla luotu rytmi kohtaa mainiosti Anun kuulaiden koskettimien ja Rikun haikean kaihoisan laulun muodostaman uneliaisuuden myös livenä. Rikun humoristis-lakoniset välispiikit ovat aivan oma lukunsa; välillä ei tiedä aikooko mies ollenkaan saattaa juttuaan päätökseen, toisinaan taas juttu katkeaa Tommin aloitusiskuihin... vaikka asiaa ei oikeastaan olisikaan, juttua tuntuu riittävän, siitähän parhaat puhujat tunnetaan. Musiikin lisäksi bändi muun muassa esitteli joulutähtensä erilaisia vilkkutoimintoja, valitti tähtivalo-jouluhattujen paristojen heikkoa laatua ja muisti toki myös mainostaa kahden kappaleen jouluseiskaansa, jota oli tilaisuudessa varta vasten tarjolla. Jouluaiheiset raidat saivatkin kunnian sekä aloittaa että päättää mainion Violakeikan, jossa tuli toki kuultua myös bändin parhaita hittejä upealta Tearcandyltä Lovelightsista Nuclear Beachiin. Tuoreen split-eepeen hengessä lavalle saatiin myös Peuhun Jaani soittelemaan kulkusia. JP eli JouluPukki...

Vaikka Viola ei ainakaan minulle ole suoranaisesti perinteisintä poppia, täytyy myöntää nelikon olleen illan selkeä kohokohta. Ainoa miinus nousee oikeastaan kohdista, missä pelkkä rumpukone takoi rytmiä. Jotenkin Tommin kiivas rummuttelu tuo niin paljon kontrastia melko plastiseen haikeiluun, että jotain puuttuu heti pelkän koneen voimin. Onneksi noita hetkiä ei ollut kuin se yksi... Toinen miinus pitää illasta antaa Nooran ja Stellan hoitamalle arvonnalle. Oli kyllä aika hermostunutta sähellystä. Muuten kerrassaan mainio ilta.

Ilkka Valpasvuo