26.11.2004
Dynamo-Downtown /Turku
Perjantai-illalle yllättäin syntynyt minifestari käynnistyi Dynamossa jo kymmenen maissa. Club Continentalin kyseiseen baariin muutaman viikon välein tuomat bändit ovat edellisilläkin kerroilla saaneet väen liikkeelle jo huomattavasti tavallista viikonloppua aiemmin. Kun kukkaroakaan ei verotettu, niin mikäs siinä oli lämmitellessä ennen illan seuraavia mestoja. The Rollstonsin keikka oli hengeltään lämmintä kotibilemeininkiä, kitarapoppista nätillä soundilla. Alkuun heitettiin hieman omaperäisempää tavaraa, mutta loppua kohden materiaali kääntyi varsin tavanomaiseen suuntaan. Yleisön joukosta löytyi lähes koko Turun poppiskene. Iso osa jengistä tuntui olevan tuttua esiintyjillekin, sen verran paljon kommenttia heitettiin puolin ja toisin. Ihan mukavaa ja rentoa musisointia, muttei mitään maailmaa järisyttävää. The Rollstonsilta on nähty parempaakin settiä.
Festarikierroksen seuraava suunta oli Downtown ja Elohopea Klubi. Tällä kertaa myös Downtownissa saatiin keikat ajoissa käyntiin, kun useammastakin turkulaisbändistä tutut kundit astelivat lavalle jo yhdentoista jälkeen. Suurelta osin edellisestä baarista matkaa tänne jatkanut jengi otti a spokane n lämmöllä vastaan. Viimeksi elokuussa musiikin kauneudella valloittanut instrumentaalipumppu oli vedossa jälleen. Elokuvamaista matkustamista maailmasta toiseen, epätoivon sävelistä voittoon. Koskettimilla, kitaroilla, bassolla, rummuilla on oma maailmansa, johon itse soittajatkin juuri ja juuri pääsevät mukaan. a spokanen keikoilla jostain syystä tekee aina mieli olla yksin, lähettää muu porukka ympäriltä pois, ja heittäytyä musiikin mukaan yksin. Ei siksi, että musiikki tekisi yksinäiseksi yhteisöllisyyden sijaan, vaan koska yksinään voimallisen kauneuden keskellä on toiveellisinta olla.
Poissaolevista tunnelmista oli onneksi hetki aikaa palautua maan pinnalle ennen seuraavaksi vuoron saanutta Underwater Sleeping Societyä. Jo pitkään kovasti kehuttua bändiä on ollut tarkoitus katsastaa moneen kertaan, nyt siihen vihdoin tuli mahdollisuus. Turhaan ei pumppua olla kehuttu, niin loistavaa settiä saatiin illan jatkoksi. Okko Niemisen laulu on mitä monipuolisinta käheydestä voimakkuuteen. Akustisesta kitarasta ja koskettimista saa aina oman säväyksensä musiikin avaruuteen. Monensuuntaiset brittivaikutteet paistoivat läpi, mutta UwSS on saanut keitettyä niistä oman näköisensä sopan. Meno vaihteli rauhallisuudesta country-vaikutteiden kautta rockailuun. Lisäksi keitokseen saatiin vielä hieno instrumentaalikipale. Encoretkin kuultiin ja ei muuta kun vasta ilmestynyttä Future On A Plate -albumia hommaamaan. Bändissä ja musiikissa on todella valmista ainesta ja kykyä mihin vain, ja sen huomasi myös hyvin mukana ollut yleisö.
Illan päätöksestä sai kunnian vastata edellisen yhtyeen tavoin New Music Communityn suojatti Rubik. Ennen settiään bändi roudasi lavalle runsaat viritelmät koskettimia, koneita ja rumpuja. Niiden lisäksi mukaan sumpattiin neljä ukkoa, kitaroita, bassoja ja ääntä. Se mitä viritelmästä tuleman piti yllätti kuitenkin. Rauhallisen kaunista kitararockia, josta noustiin väliin voimakkaaseen musiikilliseen tulitukseen, väliin rentouduttiin bluesimman rockin tahdissa. Laulaja Artturi Tairan äänenkäyttö oli persoonallista ja avaraa. Kokonaisuus piti sisällään monipuolista ja mielenkiintoista musiikkia, mutta kikkailua ja säätämistä oli hieman liikaakin. Osa esityksestä meni pelkästään systeemien oikein virittämiseen. Kokeellinen soundimaailma ei kuitenkaan ollut ainut musiikin tarkoitus, siitä löytyi sekä mielikuvitusta että taitoa tasapainoisen kokonaisuuden luomiseen.
Kaupungin minifestarit jäivät omalta osalta pariin paikkaan. Jotkut jatkoivat vielä Päiväkotiin, useimmat takaisin Dynamoon. Neljän keikan tuottama onnellinen väsymystila ei kuitenkaan omalta osalta antanut tilaa useammille bileille.
Nelli Korpi
