08.10.2004
Klubi/Tampere
Tämä seuraava biisi on tehty vuonna 1961, mutta me levytettiin se vasta 1999. Vastaavaa hymyä nostattavaa aikamääreillä leikittelyä kuultiin useammassa välispiikissä, kun täysi-ikäiseksi kasvanut Oulun rockaava viisikko Radiopuhelimet veti karismaattisen solistinsa Jyrki Mäen johdolla perjantaisen Tampereen Klubin pähkinöiksi. Pohjoisen bändiä oli taas kaivattu ja perjantaista keikkaa olikin saapunut katsomaan runsaasti kansaa.
Tällä kertaa yhtyeen keikka koostui osittain letkeämmistä rytmeistä Reggaepuhelimien tahtiin eli Radiopuhelimien biisejä reggaesovituksilla. Vaikka Mäki lupailikin rokkipuolen alkavan kohtapuoleen vielä encoreissa, niin eiköhän se reggae jäänyt Maanantaita! -biisin puolivälissä ja tuttu raskas junnaava rokkaus valtasi shown. Esityksen etunenässä Mäki vakuutti kertaheitolla meikäläisen (täytyy myöntää, eka kerta Radiopuhelimia. Hävettää...) lavaesiintyjänä. Miehen persoona nosti mieleen vanhemman polven konkareista etenkin Tuomari Nurmion, samanlaista shamanistista henkeä herrojen habituksessa kieltämättä on. Jarno Mällisen ja Ray Katzin raskaasti säröjunnailevat kitarat sekä rytmiryhmä Annusen ja Raatikaisen maanisen raivokas tahdinpito luovat yllättävän paljon Mäen esiintymisen taakse jäävän musiikkipyörteen, joka nappaa yleisön mukaansa varkain. Vaikka jo muiden muassa Seiväsmiehen paluun reggaerytmit saivat yleisön liikkeeseen, veivät rokkitahdit yleisön todelliseen hurmokseen. Ei riitä! ja Jäämeri olivat ainakin yleisön toivomuslistalla, mutta Puhelimilla kun alkaa tuota biisilistaa riittää... Nahkajeesus ja Luonto on puhdas pahasta soivat ainakin komeasti, toinen (!) encore päätettiin shokkihoidolla. Mäki vaelsi lavalla laidasta laitaan ja lattiatasosta rumpulavalle. Puolivälissä keikkaa aurinkolaseistaan luopunut maestro ryömi yleisön seassa, nojaili tolppaan ja jututti faneja. Keikan jälkeen täytyi todeta nähneensä yhden vuoden kovimmista esityksistä. Minkäänlaista väsähtämistä ei Radiopuhelimista ainakaan ole aistittavissa...
Kuten aina tosi kovan keikan jälkeen, ei myöskään Puppa J & Tasottavilla ollut helppo työ edessään. Parhaimmillaan kahdeksanhenkinen roots/ragga –ryhmä olisi tarvinnut kenties ehdan lumouksen keikkaansa että äskeinen Radiopuhelinpörinä olisi kaikonnut mielestä. Toki kitarallaan heleitä rytmejä aina kuusikielisen kyrvähtämiseen asti taikonut Puppa miehistöineen sai kansan liikkeelle ja rytmi vei mukanaan. Silti tuntui että huolimatta Anton trumpetista ja Hapanjuuren fonista se viimeinen tarttuvuus uupui. Arwin rummut, Baklaksen lyömät ja Lieskahäiskän basso antavat kyllä riittävän takapotkun, mutta huolimatta siitä että Jyväskylän oma raggamuffin Puppa sai vielä toisen mikkimiehen vahvistuksekseen, ei esitys täysin vakuuttanut meikäläistä. Hyviä biisejäkin toki löytyy, kuten Punainen Volvo. Silti jokin uupuu... yllätyksekseni huomasin, että Pupan akustinen duo-keikka Annikilla pitää edelleen harteillaan parhaan näkemäni Puppa-keikan viittaa. Tanssijalat saivat kyllä kiitettävästi liikettä, kyllä Tasottaville voi huoletta toimiva rytmijuna -takuun antaa.
Ilkka Valpasvuo
