24.09.2004
Klubi/Tampere
Maanisen musiikin iltamat oli ainakin meikäläisen yllätykseksi vetänyt Klubin nurkat täyteen. Kaikki illan esiintyjät tuntuivat kiinnostavan, mutta kyllä Cleaning Women taisi olla aika selkeästi pääesiintyjä.
Keuhkot, tuo yhden miehen multi-instrumentaali-installaatio, ei juurikaan poikennut aiemmin seuraamastani keikasta. Tallella olivat lamppuhäkkyrä kaulan ympärillä, puhujanpöntöstä julistaminen, bassolla ja koskettimilla junnaaminen ja mielikuvitukselliset lyyriset pohdinnat tyyliin minun käy sääliksi bilharzialoista. Erikoista tällä keikalla oli taustalla pyörinyt video öisestä maantieajelusta pyykkitelineantennissa roikkuvan mieshahmon johdolla. Kake Puhuu veti toki tinkimättömästi keikkansa, mutta jos on esityksen aiemminkin nähnyt, niin yllätyksiä ei ollut luvassa.
Suomen oma Ozric Tentacles, toimituksemme suosikkibändeihin lukeutuva Hidria Spacefolk julkaisi toisen pitkäsoittonsa Balansian muutama hetki takaperin ja yhtyeelle alkaa Tampereellekin kertyä uskollinen fanijoukko. Kelpaahan tuota avaruus-psyjunnaus-progerockia toki diggaillakin, yhtye tarjoaa keikoillaan takuuvarmasti trance-elementeillä jalkoja nostattavaa musiikkitrippiä. Viisikko soittaa kuin oppikirjasta, mikä on toisaalta myös hieman huono asia; tälläkin keikalla jäi kaipaamaan sitä soittorintamasta karkailevaa sooloilua, joka värittäisi avaruuslennon näkymiä elämystasolle. Happo oli aseteltu kitaroineen selkeästi etualalle ja mies tuntuikin johtavan soittoa. Toki niitä sooloja kuultiin esimerkiksi rumpali Kilposelta, mutta niistäkin jäi hiukan kliininen maku suuhun. Ikäänkuin liiankin tarkoin harkittua kaikin puolin. Itse kaipaisin jotain muun tripin yläpuolelle kohoavaa lisäelementtiä Hidrialle. Sellainen oli aiemmin huilu, Kingston Wallilla se oli laulu. Yhtye suunnittelee seuraavaksi livelevyn julkaisua, joka toivon mukaan onnistuu vangitsemaan bändin livesoittojen intensiivisyyden ja energian. Toivotaan myös, että levylle päätyvällä keikalla on enemmän kaavaa rikkovaa räiskettä.
Aelita – The Queen Of Mars oli odotetusti illan teemana Cleaning Womenin siivousteline-hypnosambassa. Keikka alkoi pätkällä Jakov Protazanov klassikkoleffaa, jonka takana siivoja-trio naputteli, koputteli ja rämisteli viritettyjä siivousvälineitään. Alkutunnelmointien jälkeen valkokankaat vedettiin pois, verhot auki ja raivokkaan, maanisen ja keinuvan välillä vaihteleva siivous saatiin käyntiin. Lainatakseni jo klassiseksi käynyttä jalkapallosetä Antti Muurisen lausuntoa joukkueemme tilasta: Eteenpäin on menty. Jo Aelita-levyllä kuultu soiton monipuolistuminen kuului myös livesoitossa. Vaikka pääosarooli lankeaakin edelleen Pulsatorin aikaisille maanisille hypnosamboille – joita toki uutukaiseltakin löytyy – tarjoavat Hotel Jungle Feverin kaltaiset hilpeämmät kokeilut mukavaa vastapainoa liiankin psykoottiseksi hetkittäin yltyvälle räminälle. Mielestäni CW ei ole enää vain projekti, joka testailee soittomahdollisuuksia soittimiksi muunnetuilla pyykkitelineillä. Konseptin tueksi löytyy jo koko lailla monipuolisia ja tarttuvia biisejä, jotka vakuuttaisivat varmasti perinteisemmilläkin soittimilla esitettynä. Caution: Cleaning in progress!
Ilkka Valpasvuo
