10.09.2004
Nimestään huolimatta kolmihenkinen helsinkiläinen Clifton Sextet maalailee pianovetoista suomenkielistä poppia tarttuvan menevillä ja mukavan herkillä siveltimenvedoilla. Laulaja-pianisti Juho Vanhatalo vastaa kappaleista, kitaraa ja bassoa soittava Juho-Antti Ahola keskittyy soittamiseen ja rumpuja ja kitaraa soittava kolmas lenkki Vesa-Matti Mäkinen hoitaa äänitystyötä.
Miten on herrat, luodaanko kaikki biisit pianon ääressä?
- Olisi upeaa sanoa, että ei, kirjoitamme musiikkia Itä-Eurooppaa kierrellen, kahviloissa istuskellen ja taidemaalareiden kanssa ryypäten. Totuus on kuitenkin se, että Juho istuu yksin kotonaan ja pimputtaa pianoa.
Pieniä osia biiseistä voi aina sepittää iltakävelyllä tai koulumatkalla, mutta kun ei ole mikään Mozart, niin kokonaisten biisien tekemiseen tarvitaan paljon hiomista soittimen ääressä.
Ette tee lainkaan keikkoja. Kotisivuilla syyksi mainitaan, ettei aika riitä. Onko keikattomuuteen muita syitä?
- Aikaa on vähän, eikä kiireellä suunnitelluista ja treenatuista keikoista ole yleisöllekään mitään riemua. Äänittäminen on usein paljon hauskempaa kuin keikkailu, siihen kuuluu sellaista kivaa fiilistelyä: kokeillaan erilaisia
sovitusideoita ja saadaan jutut kuulostamaan jo tekovaiheessa omasta mielestämme hienoilta.
Kuinka tärkeäksi koette toimintanne tee-se-itse -painottuneisuuden?
- Itse tekemisen ei pitäisi olla mikään päämäärä, mutta tähän asti se on tuntunut hyvältä.
Saisimme kyllä varmasti nostettua tasoa ottamalla mukaan ulkopuolisia soittajia sekä äänitys- ja tuotantoapua, mutta silloin pitäisi muuttaa myös työtapaa - ja tykkäämme tehdä musiikkia kolmistaan. Olemme hämmästyttävän
usein samaa mieltä asioista, eikä kenestäkään ole tuntunut siltä, että joutuisi tekemään kompromisseja vaikka bändissä on kaksi muutakin tyyppiä.
Ja kun tekee itse, saa itse päättää kaikesta.
Millaisia koti- ja ulkomaalaisia esikuvia Clifton Sextet tunnustaa?
- Ei ole hirveästi kotimaisia esikuvia. Eniten haluaisimme oppia meidän todellisilta sankareiltamme, kuten R.E.M., Supergrass, Muse, Elliot Smith, Jeff Buckley ja totta kai The Beatles!
Eräässäkin arviossa Clifton Sextetiä verrattiin Ultramariiniin. Onko Hämeenlinnalaisyhtye lähellä sydäntä?
- Hämeenlinna on lähellä sydäntä ja Ultramariini on lähellä tuttavapiiriä, mutta ei meissä kyllä ole paljoakaan samaa. Ei ole itselle tullut ikinä mieleen. Ehkä meillä on samoja esikuvia?
Helmikuussa julkaistu Tiesitkö tämän minusta? –eepee valittiin Soundin kuukauden demoksi. Millaista palautetta tuore Ennen seitsemää -eepee on saanut?
- Aika vähän palautetta ollaan kaiken kaikkiaan saatu, vaikea sanoa onko ihmiset oikeasti pitäneet tai edes kuunnelleet sitä. Muutamassa nettilehdessä on julkaistu yleissävyltään positiivisia arvosteluja. Äiti kuitenkin tykkäsi kovasti vaikka oli kuulemma vaikea ymmärtää kun sanat on englanniksi. Kiitos äiti.
Kerrotte, että tarkoituksena on julkaista vielä tänä vuonna mini-ceedeen. Mitä tuleva äänite pitää sisällään? Onko uusia tuulia luvassa?
- Tarkoitus oli julkaista parin biisin duuripaukutuslevy, mutta pitkän tauon jälkeen kuunneltuna materiaali kuulosti kyllä sen verran epävireiseltä, että saa nyt nähdä kehtaako sitä julkaista ollenkaan. Syksyn aikana lähdetään
kuitenkin työstämään uusia biisejä, joten jatkoa on luvassa.
Mistä nimi juontaa juurensa?
- Clifton tulee Tony Cliftonista, niin kuin moni on oikein arvannut. Tonylla on oikea tekemisen meininki. Sextet puolestaan on vain kiva sana - lähinnä siksi, että siinä on lopussa tet. Ei meidän nimessä kyllä ole mitään järkeä, sen on tarkoitus näyttää jazz-bändin nimeltä ja kuulostaa kivalta. (Vähän niinkuin Don Johnson Big Band... toim.huom.)
Millaisia tulevaisuudentavoitteita teillä on musiikin parissa?
- Olemme päätyneet siihen, että musiikin tekeminen on meille kivempaa silloin kun sillä ei yritä ansaita rahaa vaan siihen käyttää leipätyössään ansaitsemansa rahat. Näin myös jatkossa.
Silti on aina kivaa jos joku kuuntelee musiikkiamme ja kyllä se kovasti lämmittää mieltä jos ihmiset tykkäävät levyistämme.
Ilkka Valpasvuo, kuvat Clifton Sextet
