Park - Tumman dynaamista konerockia tunteella
03.09.2004
Juuri äskettäin debyytti EP:nsä julkaissut Helsinkiläinen Park on heittäytynyt rohkeasti koneellisemman musiikin kapeille kentille, tiukasti rock-henkiseltä pohjalta. Kyseinen EP kilahti allekirjoittaneeseen niin kovasti, että pakkohan sitä oli hieman haastatella herroja Parkin takaa. Kysymyksiini vastailivat kitarasta ja laulusta vastaava Vellu yhdessä koskettimia & ohjelmointia työstävän Santun kanssa. Käydäänpä aluksi hieman läpi Parkin historiaa. Kuinka yhtye aikoinaan syntyi ja ketkä kaikki ovat olleet osallisina sen kehityksessä?
Park syntyi alunperin meidän kahden toimesta puoliksi vitsinä eräissä pippaloissa. Tarkoituksena oli tehdä synkkää ja hidasta konemusiikkia, "maailman pelottavinta musiikkia". Joitain biisejä ääniteltiin huvikseen kotistudiossa, mutta ne jäivät pöytälaatikkoon, koska asuttiin eri paikkakunnilla. Sitten viime vuoden kesällä, kun oltiin kotiuduttu Helsinkiin, päätettiin jatkaa musan tekoa. Biisit tuntuivat toimivan oudon hyvin ja päätettiinkin jalostaa projektista oikea yhtye. Joten ensin mukaan astui Jesse, joka oli luonteva valinta, koska oltiin aikaisemmin soitettu samalla aaltopituudella yhteisissä orkestereissa. Syksyllä mukaan tuli Kalle, johonka Jesse oli sattuman kautta tutustunut. Homma toimi, ja päätettiin pistää biisit nauhalle. Siinä se.
Kun ryhdyitte laittamaan biisejä nauhalle, kuinka totiseksi homma oli käynyt? Tuskinpa enää ihan omaksi huviksenne niitä teitte...
Hommaahan tehtiin siinä vaiheessa jo täysin tosissaan- sillä asenteella että kerrankin tehtäisiin sellaista musaa, mikä tuntuisi itsestä hyvälle ja mitä voisi itsekin kuunnella kotona.
Olette heittäneet jo keikkojakin, joten biisejä on varmaankin valmiina huomattavasti enemmän kuin vain nuo levytetyt neljä kappaletta?
Pari keikkaa on heitetty ja lisää soitetaan koko ajan niin paljon kuin mahdollista. Elo- ja syyskuussa heitetään useita keikkoja, mm. Helsingissä Stella Star Clubilla ja Factoryssä. Lisäksi soitetaan Pieksämäellä WTC-rockissa sekä Varkaudessa. Biisejä on kertynyt tosiaan varastoon sen verran että nyt syksyllä aloitellaan jo uuden julkaisun äänityksiä.
Onko settiin eksynyt yhtään covereita, ja jos on niin mitä?
Keikkasetin viimeisenä biisinä on soitettu raivokasta versiota Led Zeppelinin No Quarterista. Treenikämpällä on myös sahattu New Orderin Blue Mondayta, sekin saattaa hyvällä tuurilla ilmestyä keikkalistalle jonakin päivänä.
Mikä on parasta Parkin keikoissa?
Saatan olla väärässäkin, mutta ainakin itsellä on sellainen tuntuma, ettei Suomessa niin hirveän montaa samantyyppistä orkesteria ole. Joten, vaatimattomasti, parasta keikoissa on ainutlaatuinen musiikillinen anti, räjähtävä soitto sekä käsinkosketeltavan harras tunnelma! Eiköhän se ole sitä soittamisen riemua.
Entä mitä voisi livetilanteessa vielä parantaa?
Liikaa ei varmaan voi koskaan soittoa treenata. Tietysti erilaisia kivoja efektipurnukoita ja vempaimia voisi ostella, jotta pääsisi tarkemmin haluttuun soundiin.
Soitatteko biisit livenä suoraan levytetyssä muodossa, vai onko niitä muokattava jollain tavalla?
Biisit on rakenteeltaan aika samanlaisia, mutta esimerkiksi kaikki konerumpusoundit rumpali triggaa midin kautta, eikä ainakaan tällä hetkellä rumpuluuppeja tai nauhoja käytetä. Tällä tavalla soittoa ei tarvitse sitoa mihinkään klikkiin tai sekvenssiin, vaan tempo saa elää hieman. On tärkeää, ettei alista musiikkia liian tiukasti koneiden armoille. Konesoundien ytimenä toimii Yamahan A5000- sampleri, ja se oikeastaan riittääkin livekäyttöön. Meillä on toistaiseksi myös vain yksi kitaristi. Joissain kappaleissa levyllä on myös kitarastemmoja, mutta yhdelläkin kitaralla pärjää keikalla mainiosti.
Oletteko vielä tyytyväisiä Long Since Gone levyyn, vai tulisiko nyt kenties tehtyä jotain toisin ja onko jotain jota ette takuulla tule seuraavalla julkaisulla tekemään?
Pääpiirteittäin tyytyväisiä. Tietysti tiettyjä asioita voisi hieroa loputtomiin, mutta jossain vaiheessa homma täytyy saada pakettiin ja ulos. Vielä viime hetkillä studiossa huomasi muutamia juttuja, jotka olisi voinut tehdä paremmin, jos olisi jaksanut ylläpitää psykoottista työmoraalia. Seuraavalla julkaisulla soundi saattaa olla asteen verran elävämpi ja raaempi... voi olla, että pyritään soittamaan enemmän asioita nauhalle yhtäaikaa kuin raita kerrallaan.
Soundinne on mielestäni erittäin erikoinen. Kuulostaako Park tällä hetkellä juuri sellaiselta kuin miltä se tulee vastaisuudessakin kuulostamaan vai onko evoluution seuraava askel kenties jo tiedossa?
Tottakai soundi tulee kehittymään, mutta suuntaa on vaikea ennustaa. Tulevan levyn biisivalikoima tulee olemaan monipuolinen, mutta biisejä ei vielä ole lopullisesti päätetty. Tällä hetkellä näyttää siltä että mukana tulee olemaan ainakin yksi äärimmäisen raskas ja hidas eepos, ja vastapainona ainakin yksi nopeahko ja melodinen kipale. Vaikka noita biisejä soitetaan nyt jo keikoilla, niin lopullinen soundi muotoutuu vasta äänitysvaiheessa, kun pystyy studiossa kuuntelemaan materiaalia nauhalta.
Eroaako livesoundinne paljonkin levyn soundeista?
Livesoundi eroaa siten, että kappaleiden sovitukset ovat jonkin verran erilaisia. Uskoisin, että Park on livenä piirun verran kovaäänisempi ja äkäisempi livenä kuin levyllä. Coverbiisinä on soitettu Led Zeppelinin No Quarteria- livesoundia voisi ehkä kuvata tuon kappaleen tunnelman kautta. Dynaaminen!
Olen ollut kuulevinani Long Since Gonen taustoilta kevyitä vaikutteita Gary Numanin suunnasta. Onko tämän konemusiikin pioneerin tuotanto kenties tuttua, vai olenko kuullut täysin omiani?
Nyt on pakko olla rehellinen ja tunnustaa, ettei ihan hirveästi ole tullut miehen musiikkia kuunneltua. Onhan meillä kuitenkin vaikutteita myös 80-luvulta, sekä tietysti uudemmilta bändeiltä, jotka ovat saattaneet ammentaa ideoitaan Numanin tuotannosta...
Onko Parkin musiikki kategorisoitavissa ja jos on niin mihin loosiin se kuuluisi?
Ei välttämättä ole kovinkaan järkevää asettaa itseään mihinkään valmiiseen muottiin, koska se rajoittaa. Tärkeämpää on tehdä sellaista musiikkia, mikä tuntuu itsestä hyvältä ja luottaa siihen. Soundin webbisivujen mukaan ollaan tummaa rokkia stadista. Todellisuudessa me ollaan lähtöisin Pieksämäeltä, paitsi Kalle.
Kuinka biisit tavallisesti syntyvät?
Biisit syntyvät yleensä siten, että kotona tehdään jonkinlainen suuntaa antava demo, johonka sitten aletaan vääntämään lauluja. Kun biisi on saatu ruuvattua rakenteellisesti kuntoon, aletaan soittamaan sitä koko yhtyeen voimin treeneissä, jonka jälkeen se muotoutuu pikkuhiljaa kohdalleen... en tiedä tulevatko biisit koskaan varsinaisesti valmiiksi, ainakin nykyisen levyn biisit tuntuvat vielä soiton osalta elävän ja kehittyvän treenien ja keikkojen myötä. Tämä lienee hyvä asia.
Mikä on parasta mitä Parkille voisi tapahtua?
Tällä hetkellä paras asia olisi se, että saisi kunnollisen levytyssopimuksen, paljon keikkoja ja voisi alkaa tekemään tätä työkseen.
Mikä on pahinta mitä Parkille vastaavasti voisi sattua?
Että yhtye huomaisi olleensa liian laiska liian pitkään. Laiskuus kostautuu eikä mitään tule ilmaiseksi. Se on huomattu.
Kun tulette olemaan aikanaan rikkaita musiikki-miljardöörejä niin mitä aiotte silloin tehdä?
Jos asia olisi noin, niin varmaankin joutuisi rakennuttamaan studion jossa olisi uima-allas. Ja yksi huone täynnä vanhoja putkivahvistimia ja muita pörpöttimiä.
Ja sitten on vielä sana vapaa, eli jäikö jotain vielä sanomatta/esiintuomatta?
Tulkaa ihmeessä syksyn keikoille, tulevat keikkapäivämäärät löytyvät osoitteesta http://www.parkband.net Webbisivuilta löytyy myös biisejä kuunneltavaksi. Kiitos!
Teksti: Mika Roth
Yhtyekuva: Sampo Salminen
