Helsinkiläinen Park lyö pöytään neljän biisin mittaisen Long Since Gone EP:n, joka on sen ensimmäinen virallinen julkaisu. Levyn saatteen mukaan bandi soitti aiemmin industrialmetallia, mutta tällä levyllä nuo kovimmat industrial-vaikutteet ovat surkastuneet enemmänkin vaimeiksi konetaustoiksi ja mitä suoraan metalliin tulee, niin sitä ei enää juurikaan löydy. Ellei sitten määreeksi käy siellä täällä esiintyvä, rock-henkisesti särisevä kitara.

En tiedä kuinka korkeatasoista Nine Inch Nailittelua Parkin aiempi tuotanto oli, mutta tuskinpa niin laadukasta etteikö tämä uudempi tuotanto sitä selättäisi. Uskallan väittää näin, koska mielestäni Park on iskenyt tällä kertaa todelliseen kultasuoneen. Rauhallisesti etenevät sävellykset rakentuvat konepohjille, vokalistin melodisen viipyilevään laulantaan sekä tarttuviin raskaisiin kitarakoukkuihin ja melodioihin. Mitään suoraa vertailukohtaa on vaikea osoittaa sillä yhtyeen soundi on kehittynyt erittäin omannäköiseksi.

Aloituksena soiva nimibiisi Long Since Gone esittelee hetkittäin bändin kitara-arsenaalia. Liekö tarkoituksena ollut alleviivata tällä avauksella rock/metalli osuutta, sillä tätä raskaampia kitaroita ei muista biiseistä löydykään. Nyt liikutaan lähellä konemusiikin suuren oppi-isän Gary Numanin hallinnoimaa aluetta kappaleen ollessa suhteellisen suora pop/rock sävellys, jonka suurin voima löytyy luonnollisesti kertosäkeestä. Toisena soiva Secrets rakentuu miltei täsmälleen samoista palasista, vaikka tulos on raikkaan erilainen. Nytkin alkuun karulta kuulostavassa äänimaisemassa on lukuisia pieniä yksityiskohtia, jotka kuuntelukertojen myötä vain kasvavat ja kehittävät kokemusta entisestään. The Fall rauhoittaa hieman matkantekoa ja nyt ilmaisu kääntyy etenkin säkeistöjen aikana jo todella minimalistisen hauraaksi. Kaunis sävellys kestää tämän venytyksen äärimmäisen helposti ja ainoa asia mikä biisissä häiritsee on sen äänekäs kertosäe – joskus vähemmän olisi enemmän. Stay Inside päättää lyhyen matkan kauniin koneistettuihin maisemiin omalla naksuttavan rennolla tyylillään. Onnistunut päätös hienolle kokonaisuudelle.

Tällä kertaa Park pääsi vähän yllättämään puskista, sillä äärimmäisen harvoin saa kuulla näin valmista musikkia näin tuoreelta yhtyeeltä. Ainoa asia joka jäi harmittamaan on tämän ensimmäisen näytteen lyhyys, sillä 16 minuuttia vilistää ikävän nopeasti ohitse.