09.06.2004
Donna/Dynamo/Turku
Aurinkoisena keskiviikkoiltana iki-ihana Lemonator aloitti festivaalikesän 2004 ja samalla Down By The Laituri –kaupunkifestivaalin. Festaritunnelma ei ollut kovin korkealla ennen illan käyntiin polkaisua, mutta tuttujen sävelten ja sanojen soljuessa tajuntaan, auringon lämmittäessä Ravintolalaiva Donnan terassilla keskellä Aurajokea, kesä-ja festarifiilis nousivat kummasta. Luvassa oli viisi päivää keikkoja, toivottavasti aurinkoa, Jokirantaa, menoa ja meininkiä. Eiköhän se kesä tässä itsekin huomaa, että nyt on juuri oikea aika aloittaa elämä.
Näin festivaalin alussa jengi oli hieman varautunut ja istuskeli tyytyväisenä tuoppiensa kanssa joko terassin pöydissä tai Donnan nurtsilla. Lemonator aloitti keikkansa kolme kertaa, jotta porukka heräisi bailaamaan ja kyllä jengi viimein uskoi, että nyt kuuluu jammata. Lasse Kurki jakoi jopa ”urheusmitallin” niille kolmelle ensimmäiselle, jotka uskaltautuivat lavan eteen heilumaan. Vaikka totuuden nimessä turkulaisyleisö ei suuresti riehaantunutkaan keikasta, oli jatkuva Turun ja menon mollaaminen jo hieman liikaa. Itse musiikki oli yhtä ihanaa kuin ennenkin. Sopivasti uutta materiaalia, covereita ja vanhoja hittejä sekoitellut pumppu heitti mielenkiintoisen keikan kauniissa maisemissa. Broken Record taisi olla se biisi, joka vihdoin sytytti jengin. Sen perään fiilisteltiin vanhemmilla That One Touch ja Safe –kipaleilla. Ihan mukavaa settiä, ei parasta Lemonatoria, mutta hauskaa pitkästä aikaa.
Donnan jälkeen festaripäivä jatkui Päiväkodin Klubigallerian näyttelyn avajaisilla. Kiinnostavat teokset, hyvä meno ja loistava musiikki Dj’s Ki-Raffi+frenzy friendsiltä viivästyttivät seuraavaan keikkamestaan eli Dynamoon lähtöä. Vaikka Dynamo, Dynsky, Dyny, Dynis, Iso D, rakkaalla lapsella on monta nimeä, ei kuulukaan varsinaisiin DBTL-klubeihin oli keskiviikkoillan turkulaisbänditarjonta saanut jengin liikkeelle. Paikka oli täpötäynnä puolen yön aikaan Wojciechin soitettua ja seuraavan bändin aloitellessa settiään.
Edellisestä TV-Resistorin kohtaamisesta oli ehtinyt kulua jo pidempi aika. Tälläkin kertaa koskettimien tähdittämää häröilypoppia soitettiin mukavalla otteella ja jengi oli täysissä jamitusfiiliksissä. Erityisesti Tomin kitaran vääntäminen oli vauhdikasta ja Aleksin rumpukuviot toimivia. Jengi bailasi fiiliksissä vaikka outoja kommentteja vaatteiden vähentämisen eduista kuuluikin. Lavalta ei kuitenkaan kannattaisi aina kertoa, jos kaikki ei toimi suunnitellusti. Mokat olisi hyvä sisällyttää settiin, yleisölle ei aina tarvitse kertoa kaikkea. Joka tapauksessa TV-Respa on mennyt melodisempaan ja toimivampaan suuntaan siitä taannoisesta avaruussoundeilusta ja hyvä niin. Lopun hempeilybiisi tosin oli vähän liikaa...
Seuraavaa menopumppua ei kovin kauaa tarvinnut odottaa. Boomhaeur valtasi lavan aluksi kaksikkona Krappala-Lappalainen, mutta onneksi Honkkakin saatiin kehiin ja meno pääsi alkuun. Repäisevän vauhdikkaat garagerytmit iskettiin vastaanottavaiseen väkeen tutulla tyylillä. Stetsonit keikkuivat, kun Saku veti pääpunaisena settiä läpi jengin bilettäessä kybällä. Hauskat välispiikit vedettiin rutiinilla eikä eroa taannoiseen Liverpoolin visiittiin kovin edes huomannut, vaikka nyt oltiinkin kotikentällä ja suurin osa jengistä oli varmasti jossain määrin tuttuja bändin kanssa. Hienoa, että pumppu osaa vetää samalla vedolla missä onkaan, tuttujen tai tuntemattomien seurassa.
Ilta jatkui vielä Downtownin loppuhetkillä ja hupaisilla jatkoilla, joten festivaalikesä tuli näin ensimmäisenä iltana korkattua lupaavasti. Koko viikonlopun ajan Down By The Laiturissa on tarjolla yhteensä 101 yhtyettä tai artistia, 36 dj:tä, 2 vj:tä, 19 runoilijaa, 9 teematapahtumaa tai –klubia ja 6 eurovaaliehdokasta, joten eiköhän tästä sopasta riitä kaikille jotakin maisteltavaa.
Nelli Korpi
