Frock Off!: Boomhauer ym.

Frock Off! –festival on maaliskuussa vietettävää kansainvälistä naistenpäivää juhlistava festivaali. Sillä halutaan nostaa esille naispuolisia artisteja, taiteilijoita ja kirjailijoita, mutta pääasia on musiikki. Vaikka Liverpool onkin voimakas musiikkikaupunki, on naispuolisten muusikkojen näkymättömyys silmiinpistävää. Kaupungissa kulutetun puolen vuoden aikana olen törmännyt ehkä pariin kolmeen naisartistiin, jos Atomic Kittenia ei lasketa, heh. Ero on hämmästyttävä verrattuna useisiin kymmeniin miespuolisiin bändeihin. Muusikkoja ja artisteja kaupungista kyllä löytyy kumpaakin sukupuolta, joten Frock Off!-festivaali lähti ajatuksesta nostaa näiden naisten näkyvyyttä musiikkibisneksessä niin taustavaikuttajina kuin itse esiintyjinäkin. Maaliskuun puolivälissä käynnistyvä parin viikon festivaali on tuotettu alusta loppuun naisten voimin, lukuunottamatta pientä yllätysapua suomalaispojilta tällä festivaalin tukikeikalla.

Ystävänpäivän illan tukikonsertti pienessä, reilut 100 henkeä vetävässä, Club 24/7:ssa alkoi Jane Darcy-Lewis’in runoilulla. Nais -teemaan istuvista runoista jatkettiin rauhallisesti vielä iltakymmeneen asti Helen Maherin folk -musiikilla. Kauniisti soineet akustinen kitara, haitari ja koskettimet yhdistettynä Maherin kuulaaseen ääneen toivat mieleen Tori Amosin, tosin astetta konservatiivisemmin ja rauhallisemmin esitettynä kuin Amosilta voitaisiin odottaa.

Rauhallisen alkuillan jälkeen päästiin itse asiaan. Liverpoolilaista punk-rock poppoota Flamingo 50:ta ollaan totuttu kuulemaan vähän väliä lämmittelemässä vierailevia bändejä. Energiaa ja vauhtia riitti heti alusta asti kitaristi-laulaja Louiseen ja rumpali Morganiin kutistuneella bändillä, joten ei ole mikään ihmekään, että vientiä riittää. Jo lähes viisi vuotta koossa olleen bändin iloisen räiskyvät välispiikit ja riehuva meno saivat jopa minutkin puolelleen, vaikka musiikki olikin hieman liian punkkia omaan makuuni. Puolen tunnin keikka kaksikolta oli aikalailla tarpeeksi, vaikka energiaa olisi todennäköisesti riittänyt toiseenkin settiin.

Viimeisenä lavan valtasi yllätysesiintyjäksi saapunut Turun oma Boomhauer. Reilun viikon Britanniaa kiertävä garage-pumppu löysi tiensä tälle keikalle hieman yllättäen lauantaille aiemmin kaavaillun keikan peruunnuttua. Fiilikset olivat korkealla jo ennen setin alkua ja siitä vain korkeammalle ne nousivat kotikaupungin kundien päästessä vauhtiin. Saku Krappala antoi parastaan välispiikeissä myös englanniksi, ja jengi oli jatkuvasti kuolla nauruun. Huvittavaa juttua revittiin kuulemma aivan hatusta, mutta hyvin spiikit istuivat itse iltaan ja suomalaispoikien vierailuun Liverpoolissa. Välillä rumpali Mikko Lappalainen joutui tosin lisäilemään selventäviä kommentteja Sakun pälätykseen. Vaikka noin 50 -päinen yleisö tyytyi lähinnä hymähtelemään ja tamppaamaan jalkaa taustalla, olivat ablodit joka biisin jälkeen loistavat. Jengi innostui jopa opettelemaan Lappiksen ja basisti Honkan nimiä puhemies Sakun kehotuksesta.

The Cartoon Rock Trio From Hell, kuten Boomhauer itseään kutsuu, piti vauhtia yllä kuin konsanaan kotimaan täpötäysillä klubeilla tai festareilla. Lappiksen rutistukset rumpukapuloissa, Sakun tyylikkäät soittoasennot ja Honkan basson junttaus saivat loistavan vastaanoton ja useampikin kuulija kävi ostamassa sinkun tai Wild Human Condition -levyn keikan päätteeksi. Pojatkin tuntuivat olevan tyytyväisiä kaupungin vastaanottoon ja valmiita suuntaamaan seuraavan päivän keikalle Skotlantiin. Kokonaisuudessaan ilta oli mielenkiintoisen vaihteleva, ja sai ainakin tämän suomalaistytön vihdoin sille mielelle, että kyllä sinne kotimaahankin on taas hetken päästä hieno palata.

Nelli Korpi