The Flim julkaisi itsensä mukaan nimetyn debyyttialbumin viime vuoden lopulla. Helsinkiläistrion isoja linjoja, kaaria ja valleja suosiva kitarapoprock on tarttuvuudessaan sitä luokkaa, että Desibeli.net lähestyi tekijöitä musiikin takaa. Haastateltavaksi asettui Juho Lapinlampi, jonka kanssa jutustelu liikkui lähinnä The Flim -albumin syntyhistoriassa. Tosin tulevaakin hieman jo viistettiin.
Voin suoraan sanoa heti alkuun, että viime vuoden puolella ilmestynyt debyyttialbuminne on todella vahva tapaus. Toki Foreign To You -sinkku jo nosti odotuksia, mutta miltä pitkäsoitto soundaa omiin korviinne, nyt kun ilmestymisestä on kulunut jo jokin aika?
- Levy kuulostaa tällä hetkellä omiin korviimme jopa paremmalle kuin julkaisun aikaan nyt kun sen tekoprosessiin on tullut jo vähän etäisyyttä. Musiikki tuntuu kuulostavan vähän erille silloin kun on vielä materiaalin työstämiseen vaadittavassa mielentilassa mutta julkaisun jälkeen tuotokseen on voinut pikkuhiljaa alkaa suhtautumaan niin kuin mihin tahansa muuhunkin musiikkiin.
The Flim perustettiin vuonna 2020 ja alusta saakka oli selvää, että musiikista tulee tyylilajien sulatusuuni. Trion jäsenet ovat aiemmin soittaneet erityyppistä musiikkia yhdessä ja erikseen, mikä toi varmuutta tekemiseen. Aluksi kolmikko kuunteli biisejä ja bändejä, joista se itse diggaili.
- Oman musiikin työstäminen aloitettiin kuuntelemalla eri valmiusasteisia demoja ja valitsemalla niistä ne jotka puhuttelivat eniten. Yhteistä suuntaa lähdettiin hakemaan perinteiseen tapaan bänditreeneissä ja sen jälkeen Aava Audio-studiolla Helsingin Arabiassa. Mahdollisuus studiossa rauhassa työstämiseen osoittautui todella merkittäväksi eduksi materiaalin tuotannollisen suunnan löytämisessä.
Debyyttisinkku Foreign To You sai viime vuonna seuraa Empty (Freakout) -sinkusta. Miten sinkut on otettu vastaan, ja missä kaikkialla musiikkinne on jo ehtinyt soida?
- Biisien vastaanotto on ollut mielestämme todella hyvä, varsinkin kun otetaan huomioon, että kyseessä on indie yhtyeen ensimmäiset julkaisut. Molemmat sinkut ovat soineet mm. YleX:llä sekä joillain paikallisradiokanavilla (Radio Helsinki, Kaleva-radio) joissa yleismeininkiä on kehuttu. Spotifyn tietojen mukaan itse levyllä on ollut eniten kuuntelijoita Saksassa, Britanniassa ja USA:ssa.
Tähtäin asetettiin kerrasta korkealle, mutta vaikka vaikutteina toimivat isotkin nimet, tyyliin Radiohead ja Kent, oli tavoite tehdä heti alusta saakka ensisijaisesti omalta kuulostavaa materiaalia. Musiikissa voi mielestäni kuulla positiivisella tavalla niin eurooppalaiset, kuin pohjoisamerikkalaisetkin ainekset, mutta kuinka haastavaa seoksen luominen ja hallitseminen oli?
- Seoksen luomisessa ja hallinnassa oli biisikohtaisia eroja eli osaa kappaleista oli helpompaa työstää kuin toisia. Pitkäjänteisyyttä vaadittiin etenkin siinä, että kunkin biisin elementit saatiin ”loksautettua” kohdilleen niin että lopputulos pukee kappaletta juuri oikealla tavalla.
Modernin rockin Amerikka, Britannia ja Pohjoismaat kuuluvat musiikista, mutta myös pohjoisempi ja melankolisempi puoli tuodaan esiin. Potentiaalisia kehityslinjoja on paljon, mutta mihin suuntaan haluaisitte viedä bändiä ja sen soundia, vai ollaanko nyt juuri siellä missä pitääkin olla?
- Uskoisimme että tekeminen pysyy koko yhtyeelle relevanttina, kun keskittyy musiikin etukäteen suunnittelun sijaan siihen, että kaikki jäsenet saavat tuoda mukaan itselleen merkittäviä vaikutteita, jotka ovat musiikin työstämisen aikaan pöydällä. Tällaisen yhteistyön tuloksena voi syntyä jotain todella yllättävää ja hienoa. Debyyttilevyn kappaleista tällä metodilla syntyi esimerkiksi Gimbal, joka on osoittautunut yllättävyydessään todella monen kuulijan suosikiksi.
Gimbal on kiistatta selvä irtiotto, jonka ambient-verhot jakavat levyn onnistuneesti kahteen osaan. Juhon mukaan valinta on tietoinen, ja tarkoituksena on luoda vaikutelma vinyylilevyn A- ja B-puolista, jotka eroavat toisistaan.
- Alkupuoli on selkeästi ”kurinalaisempaa” ja pop-henkisempää materiaalia ja loppupuoli vapaampaa ja kokeellisempaa musiikillista ilottelua.
Konemusiikilla saattaa olla myös tulevaisuudessa osansa The Flimin materiaalissa, jos kappaleet vain sitä kaipaavat. Hämmennyin alkuun melkoisesti myös, kun klassista Beatles-soundia hehkuva Feeding the Fire päätti levyn. Voitko hieman valottaa tuon kuusaripoprockin helmeä, miksi se on mukana ja mitä tuo erilainen raita merkitsee teille?
- Periaatteenamme levyä tehdessä oli valita kokonaisuuteen mukaan hyviä kappaleita ja Feeding The Fire oli mielestämme sellainen. Koimme että biisi ei ollut ristiriidassa tämän periaatteen kanssa, vaikka onkin tuotannollisesti ja tyylillisesti melko erilainen levyn muihin biiseihin verrattuna. Indienä tekemisen hienous piilee mielestämme myös siinä, että tällaisten yllätysten levylle sisällyttäminen on mahdollista.
Juholle kappaleen syntyhistoria on myös henkilökohtainen.
- Feeding The Fire sai alkunsa eräänä maaliskuisena sunnuntaina, jolloin kaikki meni mönkään. Olin menossa taloyhtiöni pyykkitupaan, kunnes huomasin lukinneeni itseni pihalle soluasunnostani. Aikani ovea hakattuani jouduin toteamaan, että muut solun asukkaat eivät olleet kotona tai olivat tulossa takaisin kotiin aikaisintaan illalla klo 23. Kello oli 12 päivällä enkä halunnut käyttää rahaa oven avauspalveluun varsinkin viikonloppuhinnastojen ollessa korkeampia kuin arkena, joten päätin odottaa että jompikumpi kämppiksistä tulisi kotiin. Minulla oli päälläni vain kollarit, t-paita, kengät ja pipo ja pihalla oli kylmä, joten suuntasin samassa taloyhtiössä asuvan kaverin luo lainaamaan ulkovaatteita.
- Illalla lähdin kävelemään takaisin kotia kohti. Matkalla päähäni tulvahti Feeding The Firen päätöslaini ”You need someone to love and being the second best will never be enough” melodioineen päivineen. Äänitin idean heti puhelimeen odottamaan jatkojalostusta. Jo tuosta yhdestä lainista välittyi itselleni vahvasti sellainen fiilis, että tästä tulee kokonainen tarina, johon sopii hyvin juuri tuollainen Beatles-henkinen meininki. Kämppis tuli lopulta takaisin kotiin vasta kahdelta yöllä. Kohmeisena ja väsyneenä pääsin lopulta takaisin kotiin mutta en jaksanut olla itselleni edes vihainen hajamielisyydestäni, sillä tiesin että sammuneessa puhelimessani oli tallessa aihio, josta tulisi hyvä kappale.
Vastukset ovat vain naamioituneita mahdollisuuksia, tavataan sanoa. Haasteista puheenollen, The Flimin materiaalin kääntyminen keikkasetiksi ottaa myös aikaa, mutta Juho on vakuuttunut siitä, että biisit kyllä taipuvat. Eikä levyllä ole kuultu suinkaan kaikkea, mitä trio pystyy heittämään kehään, joten keikoilla on taatusti luvassa yllätyksiä.
Luottoa tulevaan luo myös levyn soundillinen laatu ja syvyys. Bändin itsensä tuottama albumi saatiin tehdä rauhassa, mikä auttoi asiaa. Hyvät laitteet, tilat ja studion käyttöön tarvittava osaaminen mahdollistivat sen, että jo miksaamaton lähtösoundi oli todella laadukasta.
Tekstien saralla ette tyydy perushelppoihin juttuihin, vaan otatte kantaa ja uskallatte kaivaa syvempiäkin vesiä. Maailma muuttuu aina vain hurjemmaksi paikaksi, joten voiko - ja pitääkö - musiikilla vaikuttaa ympäröivään maailmaan?
- Taide saa ehdottomasti vaikuttaa ympäröivään maailmaan. Taiteen tehtävä on herättää tunteita ja saada aikaan keskustelua vaikeistakin aiheista. Jokaisella taiteilijalla on oma tapansa kommunikoida taiteensa kautta ja tässä kommunikaatiossa voi olla joko suora, epäsuora tai mitä tahansa siltä väliltä. Taide ei myöskään synny tyhjiössä tai erillään ympäröivästä maailmasta vaan on pikemminkin osa kokonaisuutta, joka reagoi maailman tapahtumiin. Ympäröivää maailmaa heijasteleva taide taas resonoi ihmisissä ja aiheuttaa vastavuoroisen reaktion. Kyseessä on siis jonkinlainen kommunikaation muoto, jossa taide toimii vääjäämättä ympäröivään maailmaan vaikuttavana tekijänä.
The Flimin elämässä on tällä hetkellä pieni hengähdystauko, mutta tulevan horisontissa siintävät jo tulevat keikat.
Lopuksi sana on vielä vapaa, eli jos jotain jäi kertomatta niin nyt olisi se aika.
- Kuunnelkaa levy ja seuratkaa meitä Instagramissa @flimbandofficial
The Flim julkaisi itsensä mukaan nimetyn debyyttialbumin viime vuoden lopulla. Helsinkiläistrion isoja linjoja, kaaria ja valleja suosiva kitarapoprock on tarttuvuudessaan sitä luokkaa, että Desibeli.net lähestyi tekijöitä musiikin takaa. Haastateltavaksi asettui Juho Lapinlampi, jonka kanssa jutustelu liikkui lähinnä The Flim -albumin syntyhistoriassa. Tosin tulevaakin hieman jo viistettiin.
Juholle kappaleen syntyhistoria on myös henkilökohtainen.
