Pienet

Joulusinkut 2024

12.12.2024

Aarne Pelkonen & Juho Alakärppä: Gute Nacht
Texicalli

Aarne Pelkonen on palkittu baritoni, Juho Alakärppä osaa puolestaan tuoda pianostaan esiin tuntoja, lämpöä sekä vivahteita. Yhdessä kaksikko on julkaissut jo keväällä 2023 klassisten jättien kappaleita lied-levyllisen, eivätkä nuo olleet mitään helppoja vetoja, vaan haastavia ja vaikeitakin numeroita. Niihin verrattuna Schubertin Winterreisesta tuttu Gute Nacht on jopa kevyttä ja jouluista tavaraa, vaan voima ja vakuuttavuus ovat nytkin läsnä.

Pelkonen on klassiseksi baritoniksi vielä nuorenpuoleinen, mutta hallitsee jo äänensä leveän kentän, sekä erityisesti voiman käytön puolen. Tai tarkemmin ottaen hän osaa nojata ilmaisussaan tarvittaessa hivenen taaksepäinkin, nyt ei pakoteta ja paineta, vaan annetaan sanojen ennemmin tipahdella vaivattomasti pianon piirtämien nuottien eläessä ympärillä. Kyse on vuorovaikutuksesta, kahden puolen toisiaan täydentävästä työstä ja siinä Pelkonen & Alakärppä ovat todellisia taitureita. Kannattaakin tämän joulukappaleen lisäksi tutustua kaksikon massiiviseen Last Songs -albumiin, jota jo tuossa alussa kehaisin.

Mika Roth

Christina Boman: Itsenäisten joulu
Recovery Records

Christina Bomanin debyyttisinkku Hengenpelastaja ilmestyi viime keväänä pitkän kypsyttelyn päätteeksi ja tuo indiepop-helmi on yhä melkoinen esikoinen. Bomanin kolmas sinkku on puhdas joululaulu, mutta tietysti tuoreella kulmalla ja idealla. Itsenäisten joulu kun muistaa heitä kaikkia, jotka viettävät joulua yksin – oli yksinäisyys sitten miten syntynyttä. Ja yksinhän voi olla myös keskellä suurinta joukkoa, joten tekstin tulkintavara jättää paljon marginaaleja ympärilleen.

Itse sävellys nojaa Bomanin lauluun sekä taustalla aaltoileviin koskettimiin, jotka osaavat myötäillä kauniin käännöksin vokaaleja. Säkeistön ja kertosäkeen välille syntyy hienosti jännitettä, mutta Boman uskaltaa pitää laulunsa pienenä ja näin pankki todella räjäytetään. Jälkimmäisellä puoliskolla kitara nostaa hiukan päätään, samoin isosti kilahtelevat joulun kellot, mutta sovituksen rakenteita määrittelevät silti rauhallisuus ja lohdullisuus. Yksinäisiä on monia ja yksinäisyyskin voi olla yhteisöllinen kokemus, kuten saatesanoissa todetaan. Se on monesti myös syystä tai toisesta tehty valinta, jota muiden tulee kunnioittaa.

Mika Roth

Eva Louhivuori (feat. Juho Raja): Hetkeksi sun luo
Playground Music Finland

Joulusinkkujen pinosta oli helppo nostaa esiin Eva Louhivuori, jonka Kaikki kauniit sanat -albumi osoitti taannoin laulaja/lauluntekijän ilmaisun todellisen leveyden. Louhivuori yllätti myös nyt, sillä yhdessä Juho Rajan kanssa kirjoitettu ja esitetty kappale livahtaa joulupyhiin ovelalla kulmalla. Rakkaus on tunteista suurimpia ja toisinaan myös tuhoisimpia, mutta kaikki tuho ei synny valtaisin räjähdyksin. Kappaleen kertojapari on ollut pari joskus, vaan ei ole enää, vaikka vanha suola taitaa janottaa.

Hetkeksi sun luo -kappale kertoo mahdollisuudesta rakentaa silta toisen luo vielä hetkeksi, eikä se muuta sitten kerrokaan. Kaksi ihmistä näkee toisensa jo enemmänkin muistoissa, mitä pehmeän ja samettisen folkpoppiksen kaaret vain korostavat. Päädyttyään liian liki toisiaan he antavat ajatustensa hetkisen aikaa karata taas menneeseen, mutta menneeseen ei voi enää palata – vai voiko? Kysymys jää ilmaan ja joulun hämäryys kaikkine tuoksuineen, muistoineen ja painolasteineen on sentimentaalista lyijyä keveiden nuottien yllä. Upeaa jännitteiden luontia ja vokaalit sopivat toisiinsa tietenkin kuin tarkoitettuina.

Mika Roth

Finish Ticket: White Christmas
Better Noise Music

Kalifornian Alamedassa on harvemmin tietoa valkoisesta joulusta, mutta sellaisesta kaupungin indiepoprock-jyrä Finish Ticket joka tapauksessa laulaa. Kyseessä on tietysti se yli 80-vuoden ikäinen Irving Berlinin jouluklassikko, johon ties kuinka monet eri artistit ja bändit ovat vuosien saatossa sovittaneet omaa soundiaan. Ydinkysymys kuuluukin: saako Finish Ticket mielen taivailta satelemaan puhtaan valkoista lunta, vai levähtääkö kaikki ihan loskaksi?

Jouluklassikoita versioidaan ahkerasti, mutta White Christmasin kaltaiset biisit ovat jo aikaa sitten kasvaneet osaksi koko juhlakautta. Bändi esittää versionsa hiljaisen kitarapoprockin keinoin ja jo alussa silkoilla sudeilla hipihiljaa tapsutteleva rumpali antaa tempon rauhoittua. Piano kipuaa Brandon Hoyen vokaalien rinnalle, antaen laulajan kuitenkin ottaa omat tähtihetkensä. Kitara ja basso kuuluvat, mutta pointti on kurvailla mahdollisimman rauhaisasti reellä halki valkoisten maisemien. Stemmalaulu nousee vain pariin otteeseen tukitoimiin ja onko siellä pedal steel -kitarakin, vai liekö pitkät kitaranuotit luotu efektein? Niin tai näin, soma on hanki tämän kolmeminuuttisen jälkeen ja Berlinin perinnölle kunnia.

Mika Roth

John Cale: Child's Christmas in Wales
Domino

Child's Christmas in Wales -kappale on jännempi tapaus joulusinkkujen joukossa. Alkujaan John Cale versioi runoilija Dylan Thomasin tekstin yli puolen vuosisadan takaiselle Paris 1919 -albumilleen. Calen kappale on enemmänkin innoittunut alkuperäisestä, mutta alkuasetelma ja jotkin osat ovat suoraan lainattuja. Tekstissä kertojan näkökulma on nuoren walesilaisen pojan, joka muistelee lapsuuden yksinkertaisempia ja onnellisempia aikoja, jolloin joulukin näyttäytyi erilaisessa valossa.

Calen albumin uudelleenmasteroitu versio tekee kunniaa vuonna 1973 itsensä raiteille saaneen Calen sävellyskynälle, mutta myös hänen näkemykselleen Thomasin jo tuolloin kuuluisaksi käyneestä tekstistä. Paris 1919 on ehein Calen alkupään sooloalbumeista ja Child's Christmas in Wales soi nyt rikkaana, täyteläisenä sekä suorastaan kauniina. Itsekin Walesissa lapsuutensa elänyt ja walesin kielen äidiltään oppinut Cale pystyi taatusti samaistumaan Thomasin tekstiin. Vuonna 1973 Cale oli vaihtanut New Yorkin angstin ja Velvet Undergroundin vuoristoradan Los Angelesin aurinkoon, mutta ongelmat olivat yhä läsnä ja elo haastavaa kaikkine lieveilmiöineen. Joulu saa monet katsomaan taaksepäin kaivaten ja pohtien sitä, mihin onkaan tultu vuosien saatossa, mitä myös Cale käsittelee versiollaan.

Mika Roth

Juutine: Joulun 12 beibee

Vanhojen joulubiisien lainailu on kiikkerää puuhaa, sillä isoimmista kipaleista on tehty versioita vaikka ja kuinka. Juutine kiertää ovelasti ongelmaa versioimalla melko suorasti jo valmiiksi tehtyä versiota. 12 Days of Christmas ilmestyi alkujaan jo vuoden 1780 tienoilla ja se on yksi versioiduimpia joululauluja. Vuonna 2007 Relient K päätti antaa tutulle lahjalistaukselle punkrock-kuoret ja hommahan toimi kuin Petterin punakuono hernerokkasumussa.

Juutine ei tee tässä yksi yhteen kopiota, mutta rakenteen yllättävässä mutkassa on Relient K:n tuoksua mukana. Eikä siinä mitään, sillä kuten jouluruoissa, myös musiikissa voi ja kannattaa kokeilla jo valmiiksi toimivaksi havaittua reseptiä. 12 beibee marssivat kuvaan siis peräjälkeen ja lupaavat jokainen kuiskien tuoda kertojalle kaiken oleellisen syötävästä ja juotavasta, sekä kultaisen sormuksen. Rosoisa pinta ei kuitenkaan kärvähdä ja glögitkin jäävät läikkymättä rinnuksille, sillä punkahtavaa rokkia soittava bändi osaa pitää hauskaa muotojen kanssa. On efektiä, on muljahtavaa komppia, on yllättävää tekstikulmaa, eikä homma kuitenkaan karkaa matalaotsaiseksi tai seksistiseksi hölmöilyksi. Hoppu on kova, mutta toimii.

Mika Roth

KATI: Kynttilämeressä
Music Box Helsinki

KATI-nimellä toimii useampikin artisti, mutta nyt kyseessä on soolouraansa aloitteleva laulajatar Keski-Suomesta. KATIn debyyttisinkku Kesäpäivä ilmestyi kuumimman kesän aikaan ja nyt on toisen sinkun aika. Kynttilämeressä on uusi joululaulu, mutta sen piirustuksista voi löytää monta tutulta vaikuttaa piirrettä sekä kohtaa. Eikä tuo ole lainkaan negatiivinen asia, sillä KATIn kappale osaa kierrättää perinteisiä palasia vaaditulla kunnioituksella ja luoda niistä riittävissä määrin uutta.

Kynttilämeressä kertoo joulun hengestä poikkeuksellisemmasta suunnasta. Monet kun viettävät jouluaan siten, että eri tavoin läheisten ihmisten haudoille viedään joulun aikaan kynttilöitä. Kun kynttilöitä on todella paljon, on myös niiden luoma vaikutus vavahduttava, kun kertoja vertaa loputtomia tähtitaivaita yllä niiden alapuolella lepattaviin kynttilöihin. Pienenä pidetty kappaleen sovitus ei astu tarpeettoman paisutuksen miinaan, vaan osaa kuroa reunat näppärästi neljän minuutin mittaan ja näin melodialla saadaan riittävästi tilaa. Kaunista ilman tarpeetonta makeutta, koskettavaa omin ja vähäeleisin säännöin.

Mika Roth

King Hannah: Blue Christmas
City Hall Music

Joulu on yhdessäolon ja perheen aikaa, vaan ei kaikille. King Hannah käsittelee tuota sinisävyistä faktaa esittämällä versionsa Blue Christmas -kappaleesta. Rockin kuningas Elvis teki aikoinaan kappaleesta maailmanlaajuisesti tunnetun vuoden 1957 klassisella joulualbumillaan, mutta todellisuudessa se kirjoitettiin ja julkaistiin jo 40-luvun lopulla ensi kertaa. King Hannah on kuuleman mukaan esittänyt kappaletta jo parin vuoden – tai juhlakauden – ajan, joten nyt oli aika pistää ulos virallinen versio.

Blue Christmas on jo alun alkaen lievästi kaltevalla pinnalla liukasteleva numero, jossa mennyt rakkaus saa kertojan vuodattamaan sydäntään estoitta. Elviksen kuuluisassa versiossa homma karkaa jo lähes överiksi, mutta nyt moisesta ei ole vaaraa. Hiljaa laulettu ja lähinnä akustisella kitaralla vedetty biisi on sininen ja hidas. Kahden vokalistin yhteistyönä laulussa on voimaa, mutta mistään ylitsevuotavasta väkevyydestä on turha puhua. Nyt ollaan pohjalla, ojassa, rapakossa, alamaissa, ymmärtänette varmaan. Sovitus antaa hitusen vinkkiä countryn läheisyydestä, mutta sini peittää kaiken ja pieneksi jätetty muoto toimii moitteettomammin kuin monen, monen muun yrittäjän näkemyksissä. Ei suositeltavissa särkynytsydämisille.

Mika Roth

Madi Diaz: Kid On Christmas
Anti

Madi Diaz on yhdysvaltalainen laulaja/lauluntekijä, jonka musiikki liikkuu vuoroin folkin, popin ja toisinaan jopa elektronisen rockin parissa. Kid On Christmas -sinkulla Diaz pysyttelee visusti erossa viimeksi mainituista juonteista ja antaa lähinnä vähäeleisesti soitetun kitaran säestää itseään. Biisin syntyhistoria juontaa kesän huippukuumiin hetkiin, kun autossaan hitaasti kärventyvä Diaz kaipaili toisenlaista tunnetta, tunnetta joka lapsella on jouluna. Silloinhan kaikki on mahdollista ja maailma on täynnänsä voitettavia asioita, mitä kansikuvakin kaiketi heijastelee.

Kertoja kaipaa siis joulun tunnetta, onnellisuutta ja autuutta, joka kaivertaa melodian tavoin itselleen tietä sydämeen. Jännite on läsnä, tunne on pinnassa. Joulu on saanut Diazin lähestymään aihetta vähäeleisesti, matalateknisen loppusilauksen alleviivatessa biisin viestejä. Laulu ja kitara kiertelevät, sekä suorastaan kompastelevat toisiinsa, mutta kaikenlainen negatiivinen kömpelyys loistaa poissaolollaan. Eivätkä Diazin kyvyt ole jääneet huomiotta kotimaassa, sillä hänelle lohkesi peräti kaksi Grammy-ehdokkuutta. Ja jos hän moisen pystin vielä itselleen nappaa, niin sittenhän olo varmasti onkin kuin lapsukaisella jouluaattona.

Mika Roth

Markus Järvisalo: Joulun taika

Laulajia on monenlaisia. Toisilla on tunnetta mukana siinä missä tekniikan puolella rajoitukset saattavat tulla nopeasti vastaan. Ylempää ykköstenoria Ylioppilaskunnan laulajissa laulava Markus Järvisalo omaa ainakin voimaa ja harteita vokaaleissaan, mutta ehkä hiukan yllättäenkin Joulun taika -sinkku keskittyy pehmeämpään kulkuun. Kappale ensiesitettiin kuoron voimin, jossa Järvisalo lauloi soolon, mutta nyt julkaistu versio on huomattavasti pienempi, bändimäisempi ja folkahtavaakin popin poskea näyttävä.

Mitä sitten on tuo taika, josta kappaleessa kerrotaan? Taika on nyt enemmänkin tunne ja mielentila, johon ihminen voi itsensä johdattaa, jos vain niin valitsee ja haluaa. Järvisalon laulua säestää taustalle jäävä yhtye, jonka osasista etenkin ilmeikäs basso ja vivahteikas huilu asettuvat sopivasti pari askelta vokaalien taa. Kertosäkeeseen ladataan himpun verran enemmän voimaa, mutta avain on nyt pienuus, joka osaltaan alleviivaa tekstin hienoja rivejä. Joulun taika löytyy sydämestä ja siellä meistä jokainen tietää, mitä tehdä ja kuinka omalta osaltaan auttaa joulun ihmeitä syntymään. Olkoon se sitten hymy vastaantulijalle, kolikko joulupataan, tai vaikka vain lämmin ajatus toisia kohden.

Mika Roth

Miikka Paumo: Sielunjoulu
Halava Records

Rauhaa ja hiljaista voimaa huokuvan äänen omaava Miikka Paumo on vuosien saatossa esittänyt kappaleita niin suomeksi kuin englanniksi. Aiheet ovat vaihdelleet, mutta eheys ja positiivinen tasaisuus ovat aina leimanneet Paumon tekemisiä. Viimeksi artisti oli esillä Desibeli.netissä pari vuotta sitten, kun Jukka Perkon kanssa julkaistu Hear the Voice -joulusinkku julisti rauhan sanomaa. Rauhaa kaipaa myös Sielunjoulu, tosin nyt puhutaan kaiketi henkilökohtaisemmasta rauhasta.

Sielunjoulu on sielultaan lämmin, rakenteiltaan ilahduttavan pienimuotoinen ja rönsynsä tarkoin kurissa pitävä reilu kolmeminuuttinen. Vokaalit ovat halki matkan edessä, kun piano ja dobro saavat kahdestaan säestää Paumon laulua. Sanat voi nähdä toiveena tai rukouksena, ehkä kumpanakin. Niissä pohditaan yhtäältä hetken taikaa ja toisaalta taas arjen päättymistä, juhlaan hiljentymistä. Eikä enempää tarvita, kun nuotit ovat kohdillaan ja kolmikannan kanssakäyminen on näin vaivatonta. Hattua päästä myös tuotannon edessä, sillä kappale olisi ollut vaivatonta nostaa/pilata mammuttitautisella taustalla.

Mika Roth

Otos: Hulluna jouluun
Texicalli

Tässä taitaa nyt ennätykset paukkua, sillä Otos on viidentenä vuonna peräkkäin Desibeli.netin joulusinkkukoosteessa. Siinä missä vuoden 2022 Joulupukki on -sinkulla punanuttu nähtiin vain kauppiaan saunakaverina ja vuotta aiemmin Rosolli sai viimeistään näkemään negatiivisella tavalla punaista, osasi vuosi sitten ilmestynyt Lahjoista suurin sentään kaivaa kaudesta esiin hyvääkin, vaikka melankolia hiipi sanojen kurveissa ja asioiden asetelmissa. Jouluna tunteet ovat pinnassa.

Ja tunnemittareiden neulat paukkuvat tällä kertaa ihan kunnolla punaisen puolelle, kun kuustakin tuodaan sisään jo lokakuussa ja glögejä kiskotaan salaa naapureilta. Kertoja on mahdollisesti lievästi ’joulutärähtänyt’ kun ihan kokeilumielellä kinkkua vetäistään pari kiloa ja aikaa ennen adventteja. Sama vankka etunoja soi myös musiikissa, joka painaa päälle, kiihtyy ja kiihtyy, kunnes joulupoppis lähestulkoon räjähtää punasäteiseksi kimallesateeksi. Tontut ne öisin vaan korvaan kuiskuttaa, joten minkäs tuolle toisaalta teet. Hulluna jouluun ovat taas monet meistä, Otos mukaan luettuna, ja sekös kelpaa ainakin tälle tontulle.

Mika Roth

Peltokurki: Saman pöydän ääressä
Northern Flame

Anna Peltomaan ja Emma Kurkisen muodostama isosti ja silti pehmeästi soivaa poppia luova Peltokurki ehti julkaista ensimmäisen joululaulunsa jo kuukausi sitten. Itse asiassa hiukan iskelmäisäkin perintöpalasia omaava Saman pöydän ääressä -kappaleessa käsitellään sopivasti ajan kulumista, kun parhaimpiin katettu joulupöytä tuo ihmiset yhteen kerran vuodessa ja tuolloin tulee katsottua niin eteen- kuin taaksepäinkin.

Peltokurki onkin luonut joulukappaleen, joka ei ole vain joulukappale. Alussa kertoja herää hiljaisuuteen, ajatusten kiitäessä jo tulevan illan tapahtumiin, hetkiin jolloin sukupolvet kokoontuvat yhteen ja iloitsevat toistensa seurasta. Ilon rinnalla viivähtää nopeasti surun varjo, koska kaikki eivät ole enää paikan päällä, mutta ajan toisessa päässä pieni ihminen hämmästelee ympärillään tapahtuvia asioita. Toiset saapuvat, toiset poistuvat, mutta saman pöydän ääressä heistä kaikista muodostuu aina yhdessä jotain osiaan enemmän. ”Juhlistetaan elämää, kun ollaan vielä tässä”, sanotaan ääneen ja siinähän se on: tartutaan hetkeen ja ymmärretään sen voima.

Mika Roth

Pirinjaska: Kiusatun joulu, kirottujen tähden
TJOY Entertainment

Pirinjaska on sama asia kuin seinäjokelainen laulaja-lauluntekijä ja tuottaja Jaakko Piri. HARMAA PARDON? -yhtyeestä tuttu tekijä luo soolona kovaksikin kasvavaa poprockia, tai ainakin koulukiusaamisesta kertova Kiusatun joulu, kirottujen tähden -sinkku on kovaksi laskettava veto. Mainittakoon vielä, että kappaleen tuotot ohjataan lyhentämättöminä kiusattujen tukemiseen eri tavoin. Joulu on siis kappaleessa toinen teema, mutta nyt vuoden synkimmäksikin juhlaksi kutsuttu aika saa todella tumman pohjavireen vaivakseen.

Tarina kertoo koulukiusatun näkökulmasta kuvatun helvetin, jossa elämä on muuttunut maanpäälliseksi kiirastuleksi, suoranaiseksi eloonjäämistaisteluksi. Päälle viiden ja puolen minuutin mitassa musiikki ehtii käymään läpi parikin muutosta, kun eeppisiä piirteitä saava kitarapoprock antaa vokaalien rinnalla säröisen kitaran laulaa. Koskettimet ja terävä kuusikielinen ovatkin kuin kaksi eri puolta, jotka taistelevat halki biisin. Konfliktia lavennetaan myös kiusatun kotiin, jossa jokaisesta on tavallaan tullut oman kuplansa vanki. Synkkyys on läsnä, mutta energia on ennemminkin räiskyvää ja kimpaantunutta. Hiljaiseksi vetävä hetki.

Mika Roth

Porttikielto Taivaaseen: Tän joulun tulen muistamaan
Ritvala Records

Porttikielto Taivaaseen, eli Elisa Koivupuro, lähetti joulusinkkunsa äärimmäisen minimaalisilla taustatiedoilla. Kuitenkin jo ensi kuuntelulla kävi selväksi, että biisissä on ainesta ja se tulee ehdottomasti nostaa esiin joulusinkkukoostetta työstettäessä. Aiempien sinkkujen tavoin Tän joulun tulen muistamaan on periaatteessa eteeriseksi kuulotettua poppia, mutta lyriikoiden puolella tarinaa laajennetaan pienin ja oikeastaan sangen ovelin siirroin.

Mitään ei lopulta sanota kovinkaan suoraan ja isolla äänellä, mutta selväksi käy se, että kertoja on ensimmäistä kertaa vähään aikaan yksin jouluna. Valkoinen kohta tarinassa on se, kenen paikka on tyhjä, kuka puuttuu kuvasta, mutta tuska ja kipu ovat läsnä. Hän joka on poissa saa nyt kynttilän hautausmaalla. Musiikillisesti murskaava kauneus rakentuu koskettimien sekä miltei kuiskattujen vokaalien yhteistyöstä, joita taustoitetaan vain häivähdyksenomaisin lisin. Koosteen hiljaisempia ja viehättävämpiä kappaleita, joka tuo mieleen jouluisen kirkkomaan loputtomalta vaikuttaneen kynttilämeren, jollaisen näin kerran lapsena.

Mika Roth

S.I.G: Hyvä mieli, hyvä tahto
Norsu Oy / Plastic Passion

Joulu on rauhan ja rauhoittumisen aikaa ja rauhan asialla on myös kotimaisen poprockin ikinuori jätti S.I.G. Yhtyeen uusin sinkku Hyvä mieli, hyvä tahto kertoo jo otsikollaan tärkeimmän viestinsä, mutta Irina Varavinan johtama laulukuoro Toivo alleviivaa vielä asiaa. Kuoro on koottu sotaa paenneista ukrainalaislapsista ja uusi sinkku on nähtävästi ensimmäinen virallisen julkaisun saanut joululaulu, jolla kuullaan niin suomen kuin ukrainan kieltä.

Asia on siis jalo, eikä lopputulemaakaan pääse syyttämään falskiudesta. Ei, vaikka tekstin puolella kliseitä ahkerasti läpikäydäänkin. Kertoja toivoo sydämestään joulun olevan hyvän, mikä on näin nopeasti todettuna aika itsestään selvää kauraa, paitsi että monet kuorolaiset voivat vain toivoa monille läheisilleen parasta pelon ollessa taustalla. Kappale on kuitenkin iloluonteinen, myönteinen ja positiivinen, mikä lienee parhainta lääkettä surua ja huolta vastaan. Eikä hilpeys ole toisaalta vain päälle liimattua glitteriä ja kiiltokuvaa, vaan tuntuu kumpuavan aitona sydämestä. Hyvä mieli, hyvä tahto – niillä päästään jo pitkälle joulunakin.

Mika Roth

SILANDER: Voitaisiinko jo mennä nukkumaan

Elektronisesti popin pintoja rikastava musiikki tarjoaa runsaasti mahdollisuuksia myös joulumusiikin saralla. SILANDERin kuulas debyyttisinkku oli käsittelyssä vuosi sitten, kun Täysikuu pyöritteli unettomuuden ongelmallisia syvänteitä. Voitaisiinko jo mennä nukkumaan -sinkulla helsinkiläinen nuori artisti vie soundiaan pidemmälle elektronisten pilvien äärettömiin tiloihin, unen toimiessa nyt pakopaikkana. Jossain kaukana voi aistia perinteisemmän popin ja rockin läsnäolon, mutta ne ovat jo kovin, kovin kaukana.

SILANDERin toivelistalla on siis rauha, joka voisi syntyä koko vuodenajan skippaamalla. Sydämestä purkautuu kysymyksiä, jotka käsittelevät kaiken olevaisen luonnetta, minkään mielekkyyttä ja ajan katoamista. Kysymyksiä esitetään, vastauksia janotaan, mutta lopulta mitään ei saavuteta ja käteen jää vain tyhjyys, jota kuvataan elektronista kaikua hyödyntäen. Melodia olisi periaatteessa kaunis, mutta sekään ei juuri mahdollisuuksia saa, kun biisillä on jo alusta asti kiire lepoon. Vaan ehkä juuri tuo konflikti ja sydämen sisältä kuuluvat äänet sotkevat asioita sopivasti. Aavemaisen kaunista ja hirvittävän surumielistä, mutta myös kaunista kuin öisin satumaa.

Mika Roth

Tommi Kalenius: Lapsenkasvoinen
Music Box Helsinki

Tommi Kalenius on ahkera musiikin julkaisija, eikä urakointi ole jäänyt hedelmättömäksi kaupalliseltakaan puolelta tarkasteltuna. Sitten reilun neljän vuoden takaisen Kun tuntematon soittaa -sinkun Kalenius on julkaissut pitkäsoiton sekä kymmenkunta sinkkua, joista viimeisin on perinteistä joulutematiikkaa modernimpaan pop-iskelmään yhdistelevä kaunokainen. Kappaleen kirjoittanut Markus Koskinen on raskaan sarjan ammattilainen, mutta negatiivinen rutiini loistaa poissaolollaan.

Lapsenkasvoinen pohtii tulkintani mukaan joulun henkeä ja miettii heti alussa, kuinka joulun hengen pystyy omaksumaan. Lapsenkasvoisuus ei näin ole vain fyysistä, vaan kyseessä on sielun lapsenkasvoisuus. Ajatus on mielenkiintoinen ja kappaleen sisäinen avaruus on päätetty pitää rohkean avoimena, yksinkertaisena ja kehiään kiertävänä. Hiljaisuus on alati läsnä, eikä Kalenius missään vaiheessa riko taikaa, vaikka viimeisen minuutin alussa äänivalli hetkellisesti isommaksi nouseekin. Kappale sujahtaa todella nopeasti ohi, mutta alle kolmessakin minuutissa ehditään luomaan pintoja, jotka jäävät kummittelemaan mielen perukoille. Melodian positiivinen lapsekkuus ansaitsee lisäpisteet.

Mika Roth

Ville Pusa: Betlehems stjärna
Miki Dream Records

Julkaisuhistoriallisesti mitattuna Ville Pusan Betlehems stjärna on selvästi tämänkertaisen joulusinkkukoosteen iäkkäin tapaus. Biisi kun ilmestyi alkujaan jo vuonna 2001. Miksi joulun tähden kappale on siis mukana nyt? Vastaus löytyy monien arjen mullistaneista ja täyttäneistä suoratoistopalveluista, joissa Betlehems stjärna on julkaistu vasta nyt. Myöhäistä ajankohtaa täytyy hieman hämmästellä, sillä kappaleesta on vuosien saatossa kasvanut yksi Ruotsin tunnetuimmista joululauluista.

Pusalla riitti jo biisin syntyaikoihin palkeissa voimaa, eikä pitkälti silkalla pianolla säestetty kappale jää uupumaan vokaalivoimasta. Toki taustalla on muutakin ääntä, mutta hartaaksi käyvällä tulkinnalla keskiössä ovat sanat, itse tarina joulun yön ihmeestä. Kolmen minuutin mitta on täydellinen, sillä juuri sen verran pienen melodian siivet jaksavat kantaa. Mikäli muotoa olisi sorkittu väkisin sekaan tungetulla väliosalla ja/tai isomman bändin sisääntulolla, olisi itse viesti helposti jäänyt sivuosaan. Kaunis, harras ja hiljainen hetki, joka on nyt kuunneltavissa vaivattomammin kiireidenkin keskellä.

Mika Roth

Vilma Talvitie & ALDA: Metsien joulu

Yhteistyö on joulunakin voimaa, kuten Vilma Talvitie ja ALDA esimerkillään osoittavat. Etnopop-artistin ja nykykansanmusiikkitrion joulusinkkuja syntyi itse asiassa kaksin kappalein, joista päätin tarttua ensinnä ilmestyneeseen Metsien joulu -kertomukseen. Eikä tämä jää näihin kahteen raitaan, vaan perään on tulossa kokonainen joulualbumikin. Ja toisaalta: miksi jättää yhteistyötä kesken, kun kaikki tuntuu sujuvan parhaalla mahdollisella tavalla?

Metsien joulu on siitä jännittävä sävellys, että sen juuristo tuntuu kurottavan sinne ja tänne. Yhtäältä kaikki kuultu huokuu kansanmusiikkimaista perinteisyyttä, mutta samaan aikaan soittimet soivat nopeasti, mielleyhtymiä syntyy progenkin suuntaan ja vokaalit kiitävät yllä pop-ulottuvuutta luoden. Viulu pääsee sooloilemaan, piano pistää tiheästi nuottia maisemaan ja parilla ensimmäisellä kuuntelukerralla ääniähky oli jo lähellä. Mutta onneksi vain lähellä. Paljon saadaan mahtumaan kolmeen ja puoleen minuuttiin, mutta ainakin siivu on uusi ja nelikon omaksuma lähestymiskulma tuore, joten tulevaa albumia odotellessa.

Mika Roth

Lukukertoja: 569