31.10.2021
On jälleen Halloween. Eli se kauhuntäyteinen yö, jona Michael Myers palaa kotiinsa. Veitsi välkkyy, kurpitsoita pilkotaan ja murhien ketju kietoo pienen Haddonfieldin kaupungin hyiseen syliinsä. Jälleen kerran uusi elokuva on syntynyt tuosta tutusta tarinasta ja jälleen kerran John Carpenter on musiikin takana. Apunaan mestarilla on Cody Carpenter sekä Daniel Davies, vaan kuinka samat vanhat viillot toimivat Halloweenina 2021?
Sacred Bones
Kyllähän tässä on jo ihan aiheellista pohtia, että kuinka monta kertaa saman kauhutarinan samat hyytävät musiikkiteemat voi vielä kierrättää. Kuinka perusteltua on palata yhä uudelleen ja uudelleen saman leikkuulaudan äärelle, kun siitä kurpitsasta voi työstää vain niin monta erilaista lyhtyä.
Tällä erää Carpenter-kaksikko ja Davies ovat todella yrittäneet ottaa etäisyyttä alkuperäisiin teemoihin, melodioihin ja temppuihin. Tosin tämäkin työ on lievästi kaksijakoista, sillä toisaalta osa teemoista siirtyy lähemmäs alkuperäistä, mutta joukossa on uuttakin materiaalia – joten haussa on sopiva sekoitus eri puoliskoista. Peräti 20 raitaan jaettu soundtrack-pitkäsoitto kestää lähes kolmen vartin ajan, joten jännitteen ylläpito on selvästi tiukin haaste.
Perinteiselle muusikolle moinen voisikin olla vaikea tilaus täytettäväksi, mutta näissä kohdin Carpenterin kokemus nimenomaan elokuvaohjaajana astuu esiin. Hän ymmärtää selvästi muodon vaatimukset ja sen, että ketään ei voi pitää jatkuvasti varpaisillaan ja säikkynä. Tarvitaan hitaampia suvantoja ja rauhallisempia osuuksia, jotta pelottavimmat kohdat oikeasti pelottavat.
Alussa soiva Logos Kill on parhaimmillaankin lähinnä intro, mutta Halloween Kills (Main Title) meneekin sitten suoraan asiaan. Tämähän on sanalla sanoen ikoninen teema, jota on päivitetty ja muokattu sopivissa määrin. Syntetisaattorit nakuttavat tuttuun tyyliin, kauhu hiipii huomaamatta nurkkiin ja kun erittäin lyhyeksi jätetty The Myers House maalailee hetken kiireettömämmällä pensselillään saadaan kuulla ’jahtiteema’, eli First Attack.
Näissä kohdin terävimmät koukut ja pelottavimmat sivallukset onkin sitten jo esitelty, mutta vaikka Carpenter hallitsee perustemput suvereenisti kulkevat numerot harmillisen nopeasti ohitse toinen toisensa perässä. Vasta melodinen ja pahaenteinen Strodes at the Hospital ja sitä välittömästi seuraava Cruel Intentions ehtivät kutoa tunnelmaa tiiviimmäksi. Tämän viiden minuutin mittaisen harjanteen jälkeen alkaakin taas tuttu leikkuu, kun Gather the Mob nostaa pulssin korkeaksi ja hien pintaan.