Pienet - Lokakuu 2021

Arosa Ensemble: Sk�rvor

Arosa Ensemble on hiljalleen saanut valmiiksi pitk�soittonsa, joka muodostuu kolmesta EP-levyn kokoisesta osasesta. Kev�inen Guld ja kes�n l�mm�ss� hehkunut Silver t�ydentynyt nyt siis kolmannella EP-levyll�, trilogian muodostaessa viimein kokonaisen albumin.

Arosa Ensemble on jatkanut Edith S�dergranin runoihin s�velletyn musiikin luomista, mik� toisaalta antaa ryhm�n taidepopille tilaa ja avaruutta, mutta tietysti rajojen sis�ll� pysyminen my�s hieman kahlitsee tekij�it�. S�degranin runot ovat sit� paitsi niin kuuluisia, ja usein my�s murskaavan henkil�kohtaisia, ett� niihin syntyy helposti aivan toisenlaisia tunnesiltoja. Uskaltaisin v�itt�� lopputuleman kallistuvan kuitenkin selv�sti positiivisen puolelle, sill� n�m� rivit ja sanat kuulostavat nyt hyv�ll� tavalla tuoreille, uusillekin.

Jos aiemmilla EP-levyill� eteerisyys oli k�sikosketeltavaa, uskaltautuu Arosa Ensemble nyt entist� l�hemm�s hiljaisuuden muureja. I f�nstret st�r ett ljus miltei hajoaa aamukasteiseen eteerisyyteens�, kun taas Vierge moderne kohoaa tulevaisuuden pronssisille alustoille, heijastellen vallankumouksellista sis�lt���n � ja t�m� kaikki sanottiin jo yli sata vuotta sitten. Huimassa seurassa pienoinen Till fots fick jag g� genom solsystemen uhkaa j��d� enemm�nkin pitk�ksi introksi, mutta ehk�p� pitk�soiton muodossa osanen nousee t�rke�mm�ksi.

Mika Roth

---

Beautiful Animal: Sea / To Do Love

Selvist� genrerajoista voi olla joskus hy�ty�, mutta toisinaan niiden ep�m��r�isyys luo rikkaampia musiikillisia pohjavirtauksia. Helsinkil�inen Beautiful Animal lupailee pelailla melodisen rockin ja elektronisen musiikin kanssa, mutta kumpi p��see voitolle � ja onko voittajia ensinn�k��n? Ryhm�n toinen sinkku pit�� sis�ll��n kaksi biisi�, sek� sangen yll�tt�v�n remiksin toisesta siivusta.

Ykk�sraita Sea on yll�tt�v�nkin perinteinen ja rauhallinen poprokkis, jossa kaivataan tulkintani mukaan l�mp�� ja puristusta. Viipyilev� siivu lohkaisee per�ti reilut viisi ja puoli minuuttia itselleen, eik� silti anna vastausta. Ns. B-puoli To Do Love sen sijaan hypp�� heti boogaavan retrorockin satulaan, enk� liene ainoa, jolle tuli mieleen nuori Debbie Harry ja The Blondie noin yleens�kin. Mielikuvia, mielikuvia, mutta siin� samalla ihan hiton tarttuva siivu.

Ent� sitten puhe elektronisesta musiikista? Ei h�t��, sill� Sea (Jokujekku Remix) saa taatusti drinkin oliivin juuttumaan kurkkuun jos toiseenkin. Eih�n tuossa naksuvassa ja nykiv�ss� versiossa periaatteessa paljoakaan uutta ole, mutta syntsa-s�ks�tys ja nyrj�htely on tavallaan v�nk��.

Mika Roth

---

Bone�M: Rasputin / Daddy Cool

N�pp�r�sti nimetty Bone�M on kotimainen rock-yhtye, jonka k�siss� klassinen disco k��ntyy rosoiseksi garage-rockiksi. T�ss� tapauksessa k�sittelyyn on p��tynyt kaksi Boney M. -orkesterin j�ttim�ist� discohitti�, joihin on haettu uutta kulmaa ja tuoretta tappomeininki�.

Okei, l�mmittely on aina l�mmittely�, mutta jos alkuper�iseen osataan tuoda jotain uutta ja erilaista, niin kannattaa aina kuunnella. T�ss� tapauksessa kumpaakin biisi� on l�hdetty soittamaan vain tuorein soundein ja genreen (eli garage rockiin) ominaisin maneerein. Eih�n tuo paljon milt��n kuulosta luettuna, mutta soundien likainen rasvaisuus ja taustalle lis�tyt woo-hoo -huudot tekev�t kielt�m�tt� gutaa. Daddy Cool saa kaavasta reippaasti enemm�n irti, etenkin kun v�liin on viitsitty survoa pitk�� instrumentaaliv�liosaa, joka tekee mekkalasta her�tystelttamaisen kohottavaa. Rasputin yritt�� samaa jekkua, mutta ikiaikaisen kulutettu renkutus ei oikein l�hde lapasesta, vaikka pient� vipin�� saadaankin aikaiseksi. Ehk�p� n�iss� kohdin olisi pit�nyt ottaa karkeammat paperit ja isommat lekat k�ytt��n, koska versio kuulostaa vain versiolta, ei milt��n erityisen uudelta.

Disco on rajaton riemu ja loputon kaivo, mutta t�ll� er�� cooli is� sel�tti v�s�ht�neen pappismiehen kuusi nolla. Pinnat roisista ideasta ja h�rskeist� soundeista, luvattua vinyylijulkaisua odotellessa.

Mika Roth

---

Ege Zulu: Klassikot EP
PME Records

Ege Zulu on helsinkil�inen r�pp�ri, joka on ottanut EP-levylleen mielenkiintoisen kulman. Jokainen viidest� biisist� on tavallaan innoittunut klassisesta elokuvasta tai TV-sarjasta, mutta alkupiste on toiminut vain silkkana alkur�j�hdyksen kipin�n�.

Eli t�ll� logiikalla Yksin kotona ei kerrokaan joulusta, kun rosvot yritt�v�t tunkea sis��n, vaan aikuisen miehen ongelmat ovat tyystin toisenlaisia. Eik� biittien ja soundien tarvitse kynt�� syviss�, mustissa vesiss�, vaan mukaan on napattu afrobeatin, hiphopin ja afropopin palasia. Biiseist� vain Joren vahvistama Peter Pan ylitt�� kolmen minuutin rajan, eli nopeilla luonnoksilla ja napakoilla maisemanvaihdoilla t�ss� menn��n alusta noin 14 minuutin l�pi.

Ege Zulu on kehitt�nyt persoonallisen soundin ja erottuvan ilmaisumuodon, mutta Klassikot EP k�rsii mielest�ni liev�st� h�t�ilyst�. Samaa sapluunaa k�ytet��n ja ohueksi miksatut vokaalit keikkuvat soundien p��ll� siten, ett� hyv� kun riveist� ehtii kiinni nappaamaan. Toisaalta: vauhti on taattua ja klassikoista syntyy taatusti monenlaisia mielleyhtymi�, eli lopputulema on liev�sti ristiriitainen.

Mika Roth

---

Funeral For Two: II
Inverse Records

On aika kaivaa kaksi kuoppaa kirkkomaahan, sill� Funeral For Two on saapunut tienoille. Sein�joelta kotoisin oleva metalliyhtye on sijoittanut EP-levylleen vain kaksi raitaa, mutta yhteismittaa kertyy silti p��lle 21 minuuttia, eli hitahasti metallivirsi kaunis. Trion musiikissa doom ja stoner jurnuttavat tasavertaisina tekij�in�, joten musiikki ei p��se liiaksi puuduttamaan, vaikka paikat kipeiksi saattavatkin tulla.

Avausralli The Curse of Lord on juuri niin eeppinen ja pahaenteinen, kuin mit� otsikosta voi p��tell�. Biisi harppoo tappavan hitaasti ja tuskaisesti eteenp�in, mutta askel on silti samaan aikaan painava ja kohottava. Mik� lie loitsu tuonkin takana. Vokaalit ovat luokkaa �kaukainen ja tuskainen huuto�, mik� sopii tilanteeseen kuin takorautainen risti hautuumaalle. La Muerte ei l�hde juuri toimivaksi todistettua kaavaa rikkomaan, jos nyt yll�tt�v�ll� hiljaisuudellaan ja akustisilla kitaroillaan penkilt� tipauttava v�liosa tippuukin kuin vihkivesikulho kirkon lattiaan.

II on puhtaassa yksinkertaisuudessaan tehokasta jyrnytyst�, jota kuitenkin vaivaa liev� aneemisuus. Tietysti genren opit sitovat trioa, mutta jotain pient� ja ilke�� voisi tulevaisuudessa sijoittaa sinne t�nne. Em. v�liosa on jo hyv� alku, nyt vain rohkeammin hautuumaan reuna-aitoja tutkimaan.

Mika Roth

---

Knocked Loose: A Tear in the Fabric of Life
Pure Noise Records

Yhdysvaltalainen hardcore-hirmu Knocked Loose on kuvannut musiikkiaan hardcoren ja metalcoren sekoitukseksi. Sekaan on livahtanut my�s metallisia partikkeleita siin� m��rin, ett� beatdown hardcore -termi� on my�s liitetty ryhm��n.

Genrelaput ovat kuitenkin vain genrelappuja ja musiikki vasta punnitsee ryhm�n veren. Eik� Knocked Loose ole p��st�nyt itse��n v�h�ll�, sill� tuore EP on teeman ja tarinan ymp�rille rakentuva kokonaisuus. P��henkil� aiheuttaa onnettomuuden, joka vie toiselta ihmiselt� hengen. Syyllisyys ja sis�iset ristiriidat repiv�t psyykett� hajalle, mik� kerrotaan niin lyriikoiden kuin musiikinkin keinoin. N�in tyly ja haastava muoto vaatii my�s kuulijaltaan hieman enemm�n, mutta vastavuoroisesti EP:n musiikillinen voima on huima � jos vain uskaltaudut astumaan Knocked Loosen taikomaan maailmaan.

EP on formaattina osapuilleen t�ydellinen kertomaan n�in selke�n tarinan, joka l�yt�� omanlaisensa katharsiksen kun Permanent runttaa ankkuriraitana lommot sis��n ja listat ruseteille. Mik��n anteeksipyynt� ei voi tuoda kuollutta takaisin t�h�n maailmaan, mutta mit� kysymykset lopulta kertovat meist� ja meid�n maailmastamme? Rankkaa kamaa, rankkojen soundien ja tinkim�tt�mien biisien kera.

Mika Roth

---

Kolho: Se en ole min�

Kolho on sooloartistina debytantti, mutta nimen takaa l�ytyv� Juuso Kolho on ehtinyt soittaa jo useammassakin b�ndiss�. Eik� biisikyn�k��n ole ensi kertaa hyppysiss�, mik� my�s kuuluu positiivisella tavalla Kolhon kolmen biisin esikoisella.

Musiikin myyntipuheet saattavat joskus olla hyvinkin harhaanjohtavia, mutta t�ll� er�� on pakko lainata suoraan saatekirjett�. �Musiikissa yhdistyy vaivattomasti folk/blues-tunnelmointi ja 90-luvun r�ppibiitit�. Tuossa lauseessahan on uskomaton m��r� asiaa, mutta jokainen sana on kohdillaan. Blues on hieman enemm�n upoksissa, mutta Kolhon kappaleista on toisaalta turha etsi� pupujusseja p�iv�nkakkaroita. Sekoitus on liev�sti kummallinen, mutta t�ll� er�� se palvelee sis�lt�� loistavasti.

��nitt�j�n� ja tuottajana h��rinyt Kalifornia-Kake on saanut kolhoista biiteist� tehot irti. Tekstien karu ja paljas maisema on kiistatta modernia folkkia ja kaihoa, eik� vokaaleilla yritet� sen kummemmin briljeerata. N�in Kummoinen mies n�ytt�ytyy kaikki vikoineen aitona ja Pajam�ki ei tarvitse krumelunkeja ymp�rilleen. T�ll� er�� v�hemm�n on totisesti enemm�n.

Mika Roth

---

M75!: Kylpyamme ja kaikulaite / Vakoiluasema
Alakulttuuritalo

M75 tarkoittaa monia eri asioita maailmassa, mutta kun noiden kolmen merkin per��n sijoitetaan huutomerkki, on merkitys jo selv�. M75! on n�et helsinkil�isen Matti H�rk�sen sooloprojekti, joka sai alkunsa vanhaan liinavaatekaappiin hiljalleen ker�tyist� analogisista syntetisaattoreista ja rumpukoneista. Eli t�m� kahden biisin sinkku on elektronista musiikkia suoraan komerosta.

N�ist� reilusta kahdeksasta minuutista ei ole kovinkaan haastavaa l�yt�� yhteist� pintaa saksalaisten mestareiden t�ihin, ja etenkin varhainen Kraftwerk sek� elektronisempi NEU! ovat v�ist�m�tt�mi� vertailukohtia. Mutta mik�p�s siin� on vertautua parhaisiin, etenkin kun kosmisen krautrockin muodot ovat n�in suvereenisti hallussa. Eik� H�rk�nen mist��n suuresta tuntemattomuudesta musiikin kentille ole ilmestynyt, sill� herra on soittanut aiemmin monissa eri kokoonpanoissa.

Tied� sitten onko vallitseva pandemia innoittanut kaappimusiikista julkista, mutta mielest�ni maailma on j�lleen rahdun parempi paikka t�m�n tuplasinkun j�lkeen. Aina on n�et tilaa elektroniselle krautrockille, ainakin omasta puolestani, etenkin kun soundit ovat n�in analogisen l�mpimi� ja biisit puksuttavat murheitta eteenp�in aurinkoisilla autobahneillaan.

Mika Roth

---

Maria Makaaberi: Pyh� vitutus / Hyv� muija

Maria Makaaberi on nelj�n naisen punkahtavaa ja grungehtavaa rockia suomeksi soittava yhtye. Kahden biisin sinkun perusteella musiikki on toisinaan roisin kulmikasta ja toisinaan taas enemm�n melodista kaartelua, eli eloa riitt��. B�ndist� l�ytyy kaksi laulavaa kitaristia, heist� toinen hallitsee my�s kiipparit, mutta kuusikielinen on n�iden siivujen perusteella kuningatar-soitin. Rytmiryhm�n puolella homma on my�s hanskassa, joten viiden vuoden mittainen historia on hitsannut nelikosta vahvan combon.

Pyh� vitutus on melkoinen bileiden starttaaja ja keskustelunavaaja. Roisilla, grungemaisella metakalla, napakalla rouhinnalla ja sopivan �veriksi vedetyill� vokaaleilla taotaan viesti tuntemattoman k-p��n otsasta sis��n. Eik� edes nelj�n minuutin mitta osoittaudu ongelmaksi, kun palikoita osataan pinota taiten yh� korkeammaksi ja korkeammaksi pinoksi, josta osataan kuitenkin tipahtaa my�s parissa sekunnissa takaisin alas. Hyv� muija pist�� svengaavammat popot jalkaan ja nykiv�sti runttaava siivu maalaa j�lleen ongelmaista persoonaa karvaisella pensselill�.

Yksi turpaanveto kiskaisu, toinen ovelammin asiansa toimittava ja kumpikin linja toimii ongelmitta. Sitten vain tutustumaan viime vuoden alussa ilmestyneen debyytti-EP:n saloihin, joka harmillisesti vilahti ilmestyess��n allekirjoittaneelta ohitse.

Mika Roth

---

Markus Holkko: East Side Up!
Texicalli Records

Emma-palkittu saksofonisti Markus Holkko on vaikuttanut siell� ja t��ll�, mm. Eternal Erectionissa, mutta omiakin ryhmi� on pidetty tulilla. T�ll� er�� Holkko on liikkeell� omalla nimell��n ja n�m� nelj� raitaa ��nitettiin viime vuonna Yhdysvaltain New Yorkissa, jossa Holkko asui, keikkaili ja ehti studioonkin paikallisten soittajien kanssa.

East Side Up! on nelj�n makoisan modernin jazz-siivun annos, jolla instrumentaalimusiikki saa velloa aivan kuin kaikki olisi pistetty kerrasta studiossa purkkiin (mik� tuskin on tapahtunut). Holkko vastaa saksofoneista, kun taas pianon ��ress� itse��n ilmaisee Lex Korten. Piano on hieman sivussa kirkkaimmista valoista, mutta merkitt�v� palanen silti, vaikka sooloilu lankeaakin pillien puolelle. Rytmipuolella etenkin rumpali Jongkuk Kim pist�� parastaan, tosin kun vauhti tasoittuu ja meno rauhoittuu, on my�s Adam Olszewskin basso merkitt�v� osanen kokonaisuutta.

Kolmen nopeamman ja kiihke�mm�n raidan kaverina I See Good Intentions vaikutti aluksi p��tyneen v��r�lle klubille v��r�n� iltana, mutta kokonaisuus kaipasi lopulta pient� heng�hdystaukoa ja rauhoittumista. Ja puhuttaessa nopeammista vedoista: nimibiisi East Side Up! osaa tempoa itse��n terhakkaasti eteenp�in, etenkin kun ��nimaisema on veikeist� vetoisuuksistaan huolimatta riitt�v�n ilmava. Nuotteja on runsaasti, niiden ei vain tarvitse t�ytt�� joka paikkaa, n�in tehot kasvavat entisest��n. Jazz!

Mika Roth

---

Paroni von Samuelsson: Pelle Hervanta

Paroni von Samuelsson on t��ll� taas, ja vaikka Suomen Posti taisi hukata luvatun CD-levyn lopullisesti jonnekin Helsingin ja kotikaupunkini v�lille, niin onhan digitaalinen maailma toisaalta olemassa.

Tuore vonsamuelssointi on reilun yhdentoista minuutin matalateknisen taidepopin ja avantgardistisen minimalistisen ��nimarssin muodostama ��niteos, joka on jaettu kahdeksaan kappaleeseen. Tuttuun tapaan yhdenk��n idean ei sallita puhjeta sen kummemmin kukkaan, mutta vihre�� versoa sent��n useampi oksa ehtii lykk��m��n ennen ennenaikaista loppuaan. Kes� menee menojaan jopa kitarapoprockin kylki� kutitellen ja joukon pisin numero (1 minuutti ja 38 sekuntia t�ytt� asiaa) j�tt�� ankkurina miellytt�v�n maun suuhun. Tuota ennen leuto y leikittelee eeppisyyden ja lapsekkuuden kanssa, tai noin kosketinkuviot itse tulkitsin. Toisessa p��ss� eilen olin hullu saattaisi hyvinkin sukeutua oikeaksi pop-kappaleeksi, jos sen vain annettaisiin nousta siivilleen � mutta ei anneta.

Kolmas annos Paroni von Samuelssonin maailmaa maistuu hieman samalle kuin aiemmat kierrokset, eli seuraavaksi kannattaisi muuttaa jotenkin kaavaa. Kenties trilogian j�lkeen olisi aika hieman jalostaa � tai lis�karsia � ilmaisua?

Mika Roth

---

Rebellix: Serpent�s Kiss

Helsinkil�inen Rebellix on metalliryhm�, joka pistelee vanhan koulukunnan thrashin sekaan punkahtavaa hard rockia ja hiukan uudempiakin partikkeleita. 10-luvun lopulla yhtye enn�tti julkaisemaan jo muutaman pikkukiekon, joten aivan pystymets�st� herranelikko ei ole studioon p��tynyt. T�ll� er�� tuliannos on nelj�n biisin mittainen ja tulisuusaste on laskettavissa �rh�kk��n puoleiseksi.

Kaksi kitaraa ja rytmiryhm� eiv�t saa mit��n tukea muista soittimista, eik� moisia toisaalta kaivatakaan. Sen sijaan lyriikoiden puolella voisi viel� hioa runoilukyni�, tai ainakaan itse en jaksanut innostua Fuck Youn tuimasta laatusanavy�ryst�. Thrashin ensimm�isen aallon aikana laatusanojen mukana oli viel� shokkiarvoa, mutta aika laimealta ja nolostuttavalta t�m� maistuu armon vuonna 2021.

Jos unohtaa sen mit� sanotaan ja keskittyy siihen, kuinka ryhm� itse��n muuten ilmaisee, niin laatu nousee kummasti. Kitarat ovat asianmukaisen kire�hk�t, vokalistin m�re�n k�he� laulu saa melodista sivutukea sopivissa m��rin ja etenkin Hail to the Sky astetta eeppisimmin linjoin taittuu jo mukavasti. Tosin sinkuksikin valittu nimibiisi Serpent�s Kiss lakaisee lattiat sisaruksillaan. Kehityskelpoista.

Mika Roth

---

Ten For None: Lightworks / Weather the Storm

Ten For None on hiljalleen pist�m�ss� pitk�soittoa kasaan ja vahva sinkkuketju kasvaa kasvamistaan. Tarina ei kerro, josko kumpikin uusista siivuista p��tyy lopulta albumille, mutta yht� kaikki raskasta rockia liev�ll� metallin maulla takova ryhm� on p��ssyt kelpo vauhtiin.

Lightworks on biisikaksikosta lyhyempi ja reilussa nelj�ss� minuutissa ehdit��n juntata riffi�, melodiaa ja n�pp�r� kitarasoolokin maisemaan. Ensimm�isill� kierroksilla kappaleen turboahdettuun alkupuoleen otti aikansa tottua, mutta viimemetreille s��stetty v�liosa j�sent�� raskassarjalaisen kuitenkin paikoilleen. Koinkin l�mpim�mm�ksi viiden minuutin rajan puhkaisevan Weather the Storm -vedon, joka ei ole l�hesk��n niin �sinkkumainen� kuin sisaruksensa. Melodisen rockmetallin kumpuilevammassa maastossa siivu erottaa kertsit s�keist�ist��n selvemmin, jolloin koukut upposivat ainakin allekirjoittaneen suupieleen aivan toisenlaisella teholla. Pinnat my�s jyrnytt�v�n raskaista, mutta silti kirkkaan selkeist� soundeista.

TFN on kuuleman mukaan k�rsinyt takaiskuista pitk�soittoa ty�st�ess�, toivottavasti vaikeudet ovat ohimenev�� luokkaa. Kyll�h�n sinkutkin toimivat, mutta olisi jo korkea aika sitoa ne saman katon alle.

Mika Roth

---

World Without: Light
Haiku Approves Music

Tym�kk�� metallia takova World Without julkaisi alkukes�st� I, Exorcist -esikoissinkkunsa, joka sai sittemmin viel� jatkoa toisesta sinkusta ennen t�t� ensimm�ist� EP-levy�. Tahti on siis ollut kiivas julkaisurintamalla, eik� se leppoisa ole musiikissakaan.

Nelj�n raidan mittainen Light rusauttaa k�rkeen kummankin sinkkunsa, joista A World Without Light on muodoltaan metallisemmin ehdottomampi ja I, Exorcist livauttaa popimpaa koukkua turpasaunan sekaan. Iskusarja saa mainiota jatkoa, kun Divided uskaltaa nostaa jalan kaasulta ja melodinen, kauniskin, kappale uskalletaan pit�� melodisempana loppuun saakka. Onko t�m� metalcoreballadi? Onko moisia edes olemassa? Ja tyylikirjo vain levenee, kun I Am the Knife junttaa l�hemm�s hardcoren ter�srakenteita. T�ll�kin siivulla melodisuus on l�sn�, vaikka p��lle onkin kipattu monta lastillista mursketta ja metallia.

Liev�sti sekava mutta samaan aikaan huiman lupaava: siin� ensimm�iset fiilikset. EP:n j�lkeen b�ndi on luvannut julkaista uutta materiaalia kuuden viikon v�lein, kunnes ensi kes� koittaa, joten talvikaudesta on tulossa WW:n leiriss� mielenkiintoinen.

Mika Roth

---

��net K�skee & Silkinpehmee: Burberry Chick / Luuri kii
3rd Rail Music

Yhteisty� on voimaa, kuten vanha sanonta osuvasti toteaa. T�ll� er�� ��net K�skee on tuottanut ja hoonannut soundit kohdilleen, jotta Silkinpehmee voi purkaa syd�nt��n ja aatoksiaan. Annos on kahden biisin mittainen, mutta vajaat seitsem�n minuuttia sujuvat pehmein kurvein ja silkkisin k��nn�ksin.

Burberry Chick ruotii syd�men ja rakkauden asioita, jotka joskus mahtuvat jopa samaan polaroidiin. Tragiikka ja komedia ovat sisaruksia, mink� t�m�kin siivu taas kiistatta osoittaa. Silkinpehmee ymm�rt�� kyll� hyvin kuvatun hahmon ongelmat, kipupisteet ja sokeuden, mutta pit��k� niille edes tehd� mit��n? Pohdintaa ryyditt�v�t sanalla sanoen kauniit soundit pianoineen kaikkineen. Luuri kii jatkaa pujottelua loungeisten soundien ja n�pp�rien rivien yhteisvoimin. Maailma on digireik�inen, senh�n kaikki tiet��, mutta pakko kest�� kun ei muutakaan voi. Vai voiko?

��net K�skee & Silkinpehmee on kuulemma pist�m�ss� seuraavaksi ulos EP-julkaisua, jonka nimi on kuvaavasti ��net K�skee & Silkinpehmee. Kaikki ennusmerkit ovat lupaavia.

Mika Roth