Pienet

Sinkut - Elokuu 2021

18.08.2021

Aamun Kuningatar: Lesken rakkaus

Aamun Kuningatar on vuonna 2020 perustettu oululainen pop/rock-yhtye, joka on kuuleman mukaan julkaisemassa jossain vaiheessa myös debyyttialbumiaan. Tulevan esikoisen ensimmäiseksi sinkkulohkaisuksi on puolestaan valittu Lesken rakkaus -biisi, joka on juuri niin melankolinen, kuin mitä otsikko antaa ymmärtää. Allekirjoittaneelle kumpusi nopeasti mieleen François Truffautin elokuva, mutta onneksi tarina ei ole aivan niin musta.

Häät vaihtuvat siis kuitenkin yksiin hautajaisiin, kun sulhanen siirtyy suureen tuntemattomaan ja morsian jää yksin. Lesken rakkaus ei lähde kuitenkaan piehtaroimaan surkeudessaan, vaan ennemminkin huomio keskittyy sekaannukseen, hämmennykseen ja siihen oivallukseen, jossa sulho tulee aina olemaan unelmien prinssi. Jokin tavoittaman ja tahraantumaton, joka ei tule koskaan likaantumaan arjen myllerryksissä. Itse sävellys on kaunis ja bändi laventaa rohkeasti soundiaan isoksi, isommaksi, suorastaan valtaisaksi, kaiken pysyessä silti samaan aikaan soman pienenä. Rohkea avaus.

Mika Roth

Aino & Hajonneet: Yhdentekevää
Svart Records

Aino & Hajonneet oli melko tarkkaan vuosi sitten esillä Desibeli.netin sinkkukoosteessa, kun roisia rokkia rypistelevän bändin esikoissinkku Hullui unelmii avasi kokeneista jäsenistä kootun ryhmän julkaisuhistorian. Tässä välissä on ilmestynyt yksi sinkku lisää ja nyt olisi seuraavan sinkuran vuoro. Lokakuuksi luvataan Hullui unelmii debyyttipitkäsoittoakin, jolta kaikki sinkut tulevat myös löytymään.

Kuten sisaruksensa, myös Yhdentekevää on säröinen ja metelöivä siivu sydämestä kumpuavaa kipua ja ehkä unelmiakin. Aino & Hajonneet onkin siitä poikkeuksellinen suomalainen rockyhtye, että vaikka sen esittämiä tarinoita leimaa vahva melankolisuus, jopa fatalistisuus, tahtovat sotkuisella pöydällä olevat lasit olla silti puolitäysiä. Sama kohottava voima ulottuu myös musiikkiin, jossa perusrock taittuu lievään yläkierteeseen. Biisin kurvit runtataan läpi päätähuimaavalla vauhdilla, mutta vaikka lopputulema hapuilee metelin rajoilla, kaatuu se mielestäni ehdottomasti positiiviselle puolelle tuota vaikeasti määriteltävää vyöhykettä. Kovaa ja lujaa, mutta silti riittävän melodista ja herkkääkin rockin raastoa.

Mika Roth

Atomic Annie: Burnt by the Sun

Turun tiukkaakin tiukempi fuzz-partio Atomic Annie oli toissa vuonna kahteen kertaan esillä Desibeli.netin sinkkukoosteissa, menneiden aikojen nivoutuessa jännästi uudempien juonteiden sekaan. Niinpä ryhmän iskuvoima ei ollut varsinaisesti mikään yllätys, mutta silti Burnt by the Sun pääsi iskemään puolittain puskista – ja sanon tämän vain positiivisessa hengessä.

Homman nimi on siis fuzzin katkuinen hard rock ja vuosikymmenmittarissa ruutuun napsahtavat selvimmin 70- ja 90-luvut. Ensimmäisenä huomio kiinnittyy tällä erää vokaaleihin, jotka kajahtavat maisemaan voimalla, mutta harmonisuutta unohtamatta. Väkevyys ei syrjäytä melodisuutta, eikä voima peitä alleen biisin pehmeämpiä sisäosia. Rytmipuolella työ on takovan nykivää, eivätkä askeleet horju vaan ponnistukset napsuvat kohdilleen. Jos kehitettävää kaivamalla kaivaa, niin kaiken rallauksen ja runttauksen seassa olisi ollut tilausta selkeämmälle väliosalle, joka olisi jäsentänyt biisiä ja saanut koukuista paremmin terät esiin.

Mika Roth

Horte: Ilman nurkka

Harvempi yhtye haluaa leimautua selvästi minkään tietyn genren tekijäksi, etenkin jos tarkoitus on luoda jotain täysin uutta ja erilaista. Vuonna 2017 itsensä mukaan nimetyn debyyttialbumin julkaissut Horte onnistuu mielestäni kuulostamaan ilahduttavan uniikille ja persoonalliselle. Toisen pitkäsoittonsa myöhemmin tässä kuussa julkaiseva yhtye näet liikkuu tuoreimmalla sinkullaan jossain kokeellisen, öisen ja elektronisen popin ulkoreunoilla.

Ilman nurkka -sinkku ei kellota edes neljää minuuttia, mutta siitä huolimatta kappale onnistuu häivyttämään kerran toisensa jälkeen ajan kaltaisen turhuuden pois mielestä. Kerrokselliset rakenteet vinkkaavat rakkaudesta shoegazeen ja dreampoppiin, etenkin kun vokaalit pidetään kuulaan pehmeinä. Mukana on kuitenkin sen verran mahdollisesti ns. oikeidenkin soittimien tuomia kulmia, että myös ovi taiderockin puolelle pysyy raollaan. Ilman nurkka rakentuu kiertäviin kehiin, sekä pariin lähinnä laulumelodiaan perustuvaan koukkuun, mutta biisin jokainen soundi ja yksityiskohta on luotu selvästi suurella rakkaudella. Kiehtovaa.

Mika Roth

Jasa: Henry’s Pub Kuopio
FTK-levyt

Maailma muuttuu, eikä sille voi oikein mitään, että monista hyvistäkin jutuista on ajan saatossa pakko luopua. Kuopiolainen rap-artisti Jasa on kuitenkin ottanut syvälle sydämeensä kuopiolaisen Henry's Pubin lopun. Kyseessähän on suorastaan legendaarinen keikkamesta, joten Jasa kokosi Kuopio- ja Suomiräpin pioneerit yhteen tekemään kunnianosoituksen. Näin on syntynyt reilusti yli seitsemän minuutin mittainen kappale, jolla ääneen pääsee melkoinen kööri.

Jasan itsensä lisäksi Kuopion kunniaa puolustavat rap-taiturit Riku Ryysyläinen, Timi Lexikon ja Tsydde, mikä takaa runsaan sanavirran. Kuullaanpa siellä seassa tuhdimpaakin murretta. Kertosäkeet laulaa puolestaan tyylillä Luna Killsin Lotta Ruutiainen, ja tietysti mukana on vielä monia muita. Entä itse asia, eli kappale? Toki siivu on surumielinen, mutta samalla voidaan muistella kaikkia niitä hauskoja ja hulluja tapauksia, jotka värittivät puolen vuosisadan matkaa. Kaunis melodia, rauhoittava virtaus ja sopivasti terää – eli Henry’s Pub on saanut ansaitsemansa muistokirjoituksen.

Mika Roth

Jessi Frey: Future Hackers
Frey Enterprises

Melko tarkkaan kaksi vuotta on kulunut, mutta olen edelleen tiukasti sitä mieltä, että Jessi Freyn debyyttisooloalbumi Villainess on osapuilleen täydellinen kokoelma tummemman synapopin varjoisuutta. Niinpä olin erittäin innoissani, kun uuden pitkäsoiton ensimmäinen sinkkupala tuli vastaan sinkkupinosta, sillä tässä maailman ajassa Freyn musiikille on totisesti tilausta.

Future Hackers on hetkittäin melkoista säksätystä ja kolinaa, jossa industrial ja tummempi elektro antavat synapopille syvyyttä, värikylläisyyttä ja voimaa. Soundit viistävät toisinaan jo läheltä rankempia konesuuntia, mutta tämäkin kappale rakentuu vahvasti melodiansa ympärille. Koneet saavatkin tuttuun tapaan myllyttää Freyn vokaalien kruunatessa jälleen kokonaisuuden, josta samaan aikaan tunnistaa tekijänsä ja voi todeta ajan kulkeneen eteenpäin. Kukapa tietää mitä tulevaisuus tuo tullessaan, toiset panikoivat, toiset omaksuvat fatalistisen lähestymistavan, mutta niin vain aika vyöryy eteenpäin. Itse toivoisin Freyn toisen pitkäsoiton saapuvan mahdollisimman pian tänne, sillä ensimmäinen sinkku antaa jo huippukorkeita lupauksia.

Mika Roth

Kärpästen aika: Omenatarha

Kärpästen aika pörähti surisemaan ensi kertaa Desibeli.netin toimitukseen, kun jostain saapui Joensuussa perustetun yhtyeen itsensä mukaan nimetty debyytti-EP. Täksi syksyksi luvataan toista EP-levyä, jonka nimi tulee olemaan Kaksi ovea, ja uusi sinkkukin availee mukavasti uusia ovia. Aiemmin bändin matalateknisyys oli hetkittäin jopa se toimintaa selvimmin määrittelevä tekijä, mutta tällä kertaa ”villasukanpehmeä tanssibiisi” nousee itsessään keskelle valokeilaa.

Jännästi lähinnä koskettimien ja naislaulun voimin aaltoileva kappale on laskettavissa popin laajan varjon alle kuuluvaksi, tosin singer-songwriter ja taidepop ovat myös mieleen ponnahtavia termejä. Omenatarha kertoo ymmärtääkseni rakkauden huumaavasta voimasta, kun yllättäen joku/jokin tempaisee maton pois jalkojen alta. Polveileva kappale päättyy muodossaan suoraan siihen mistä käynnistyykin, mutta näiden vajaan neljän minuutin aikana tehtyjen kehien sisälle mahtuu pienoisen maailman verran aineksia. Huomio kiinnittyy yhä muotoon ja ehkäpä rahdun outoihin soundeihin, mutta tällä erää ne tuntuvat päätyneen juuri oikeaan paikkaan ja oikeisiin suhteisiin.

Mika Roth

Lieve: Nollasummapeli

Lieve on tuore yhden naisen projekti, jonka alku juontuu vuodenvaihteeseen 2020–2021. Aiempaa kokemusta musiikin parissa tekijältä löytyy kuitenkin parin vuosikymmenen edestä, mutta vasta nyt Lieve on päätynyt luomaan omaa pop-musiikkiaan. Siinä missä musiikillinen historia pitää sisällään kovaakin metallia, on Lieve soolona suhteellisen puhdasta kasarisynapoppia pienin modernein maustein. Eli Lieve astuu musiikin luojana rohkeasti uusille tantereille.

Ensimmäiseksi sinkuksi valikoitu Nollasummapeli on päälle viiden minuutin mittainen järkäle syntetisaattoreita ja suuria tunteita. Kappaleen teksti on ymmärtääkseni pisto niitä ihmisiä kohtaan, jotka eivät koskaan todella heittäydy parisuhteeseen, vaan pelaavat aina varman päälle, toinen silmä kiinni potentiaalisessa pako-ovessa. Parisuhdekarikot ovat tällä erää nostattaneet esiin jylhiä soundiseinämiä, ja etenkin kertosäkeen kohdilla Lieveen Nollasummapeli on puhdasta voittokulkua.

Mika Roth

Osmo Ikonen: Yhden miehen armeija
East Road Records

Osmo Ikonen on kotimainen multi-instrumentalisti ja musiikkituottaja, joka luo suomenkielistä groovaavaa poppia. Yhden miehen armeija on miehen ensimmäinen suomenkielinen sooloalbumi, joka sai alkunsa pandemiasulkujen pistäessä muut musiikkikiireet tauolle. Albumin otsikko viittaa ymmärtääkseni levynteon haasteisiin ja prosesseihin, mutta nimibiisillä yhden miehen armeija kyllä löytää itsensä mitä selvimmin rakkauden taistelukentiltä.

Hiljaa käynnistyvä ja huippukohdissaan isosti soiva kappale on tarina rakkauden kaiken voittavasta voimasta, jossa jokaisen armeijan olisi vain parempi laskea aseensa. All You Need is Love lauloi jo eräskin tarinankertoja, ja samaan päätelmään päätyy myös Ikonen. Yhden miehen armeija -kappaleessa voi aistia kaikkeen ulottuvan millimetrintarkan suunnittelun, koska jokainen pienikin osanen on täysin paikoillaan, mutta silti biisi kuulostaa välittömältä ja aidolta. Eli toisin sanoen sovitus ja tuotanto tekevät kunniaa ensiluokkaiselle materiaalille, jolloin osasten loppusumma kasvaa huimaksi.

Mika Roth

Pihlanne: Taivaalta ja sinulta

Pihlanne on helsinkiläinen laulaja ja lauluntekijä, joka on juuri julkaissut kaksi ensimmäistä sinkkuaan. Artistin musiikki on suomenkielistä popahtavaa soulia jazzin ja indien sävyillä rikastettuna, painopisteen levätessä kauneuden ja herkkien hetkien taiassa. Pihlanne esittää musiikkinsa Muodonmuutos-yhtyeen kanssa, mutta materiaali on peräisin yhdestä kynästä.

Taivaalta ja sinulta on peräti viiden minuutin mittainen, eli tarpeettomankin pitkä sinkuksi. Onneksi kappaleesta ei ole kuitenkaan luotu mitään typistettyä sinkkuversiota radiosoiton toivossa, sillä biisi tarvitsee kaikki viisi minuuttiaan, jotta kaari piirtyy kauniisti alusta loppuun saakka. Tekstin voi taatusti tulkita toisinkin, mutta näkisin kertojan jääneen vaille toisen rakkautta. Hiljaisuus ei selitä tapahtunutta, epätietoisuus jäytää sielua ja tuo kaipuu osataan piirtää etenkin herkästi soitetun trumpetin avulla. Koskettimet tipahtelevat hellien pisaroiden tavoin ja myös rytmipuolella ymmärretään herkkien käsien tärkeys, kun syviä tunteita kerrotaan hiljaisin äänin. Ihan tässä jää odottamaan lupailtua levyä, joka voisi puolestani olla ihan pitkäsoittokin.

Mika Roth

Pitiful Small-time Dealers: Control

Patrik Viitalan punkrock-projekti Pitiful Small-time Dealers julkaisi vajaa kolme vuotta sitten What We Leave Behind EP-levyn. Esikoinen oli hieman hajanainen, mutta vähintäänkin lupaava avaus, jolle saatiin odottaa jatkoa aina näihin päiviin saakka. Control katkaisee siis pitkäksi venähtäneen hiljaisuuden ja samalla se auraa tietä loppuvuodeksi luvatulle debyyttipitkäsoitolle, joten panokset ovat kohoamaan päin.

Control on kipakkaa punkrockia, joka karkaa täyteen laukkaan heti startista, eikä kaasua juuri nosteta permannosta, kun se sinne on kertaalleen survaistu. Nopeahko siivu ei kuitenkaan juokse jalkoja altaan, sillä säröinen kitara ja asianmukaisen paukkuva tausta tekevät pariin otteeseen juuri riittävästi tilaa. Sahaus on ankaraa, mutta edes kolmen minuutin kohdilla kuultava kitarasoolo ei lipsu horisontin tuolle puolen, vaikka pientä metallisuutta ilmassa onkin. Tekniseen tasoon, ja etenkin vokaaleihin voisi panostaa enemmän, etenkin kun pääkoukut perustuvat osin niihin.

Mika Roth

Pohjantähti: Viiden tähden kytät

Tamperelainen rap-mies Pohjantähti teki lähtemättömän vaikutuksen vuoden 2020 PA-sinkulla. Rahdun kummallisen esikoisen bassolinja jumitti totaalisesti päähän, eivätkä tekstitkään jättäneet kylmäksi. Tuota taustaa vasten Viiden tähden kytät -sinkku yllätti useammallakin tavalla. Ensinnäkin autotune on kytketty päälle ja toisekseen svengistä ovat pudonneet bassot pois. Hädin tuskin kahden minuutin mittainen sinkku tuntuu suorastaan luonnosmaiselta, mutta ehkäpä se on koko jutun juoni?

Viiden tähden kytät -sinkulla on erittäin minimalistinen määrä ääniä vokaalien tukena. Ohueksi kuulotettua laulua on toisinaan ladottu sentään päällekkäin, toisinaan taas äänessä on hädin tuskin mitään. Pohjalla kulkeva kosketinkuvio on periaatteessa kaunis lisä, mutta sitäkään ei oikein osata hyödyntää – eli tuoda riittävästi esiin. Tämänkertaisen sinkkupinon kummallisin raita kommentoi Suomen poliisivoimien tekemisiä, eikä lainkaan positiivisista kulmista, mutta enemmän tämä jätti jälkeensä kysymyksiä kuin vastauksia.

Mika Roth

Rillipää: you are gone

Rillipään melodinen ja rosoinen punkrock on niitä juttuja, joihin voi näemmä aina luottaa. Herra on tuutannut tämän otsakkeen alla ulos jo melkoisen kasan materiaalia, jota voi kuunnella vaikkapa verkossa Bandcamp-sivuston kautta. Olen toistuvasti harmitellut sitä, kuinka pienellä lisäjalostuksella Rillipään kipaleista saisi hiottua mainioita melodisen punkrockin helmiä, mutta hiljalleen olen myös oivaltanut, ettei se ole Rillipään pointti.

Kaikki pitää taas kirjoittaa pienellä, joten you are gone – siinä se, enempää ei tarvita. Tekstiä ei ole kokonaisuudessaankaan kolmea riviä runsaammin, soundipakkia ja käytössä olevia soittimia voi kuvata niukoiksi, ja silti Rillipää vain tekee sen uudelleen. Säröinen kitara kaikuu surua ja murhetta, melodia nappaa kuitenkin kerrasta kiinni ja yhteen kuvioon perustuva biisi junttaa itsensä otsalohkoon niin, ettei siitä pääse irti. Enkä edes halua päästä irti, niin napakasta pikkuaarteesta tässä on kyse. Rillipää pitää omat sääntönsä, enkä enää muuta toivoisikaan, koska muoto on tekijänsä kuvajainen ja lopputulos ensiluokkainen.

Mika Roth

RPN: Katujen Hefe (ft. Maketheone)
Heimo Records

Debyyttisoolojulkaisunsa pyöräyttäneen RPN-esiintyjänimen takaa löytyy kokenut tekijä. RPN on näet niin Porin kuin Oulun seuduilla vaikuttanut rap-artisti, sekä VIAPORI -kokoonpanosta tuttu kulttuuriaktiivi. Konkarin kanssa esikoista ovat takoneet kasaan taustoista, miksauksesta ja masteroinnista vastannut Tatu A. Muhevan bassolinjan on puolestaan taikonut tähän maailmaan Arttu Häikiö ja otsikkoon nimensä saanut Maketheone tekee laatutyötä.

Apujoukot ovat kuitenkin vain silkkoja tukimiehiä, sillä parrasvalo kohdistuu tarinoitaan viskovaan nimimieheen. Kuka on Katujen Hefe? Hän on tietysti kertoja, joka tietää täsmälleen mitä tekee – ja kunnialla. Esikuvana on toiminut Yhdysvaltojen länsirannikon ysärisoundi, eli letkeyspisteet ja aaltoilut ovat kohdillaan, mutta päämäärätön kellunta jätetään sentään muille. Sinkku puristuu selvästi alle kolmeen minuuttiin, mikä näin reippaasti eteenpäin nojaavassa raidassa on silkkaa plussaa.

Mika Roth

Sargassus: Tiamat

Tummaa ja lievästi progehtavaa post-metalia tahollaan luova Sargassus muuttui pitkäaikaisesta projektista oikeaksi yhtyeeksi vuonna 2020, kun rumpali Matias Rokion ja kitaristi Teemu Leskisen muodostama duo täydentyi vokalisti Matias Stenmanilla. Kuluvan vuoden aikana trio kasvoi kvartetiksi, Iranin metallipiireissä pitkään vaikuttaneen Mohammed ”Aelian” Hallajin liityttyä mukaan, ja nyt on kasassa uusi sinkku.

Tiamat on sinkuksi melko mittava, mutta miltei kuuden minuutin lohkare tipautetaan maisemaan tyylillä, eivätkä jalat juutu mutaan nopean tempon parissa. Stenmanin möreä ja kärisevä vokalisointi saa hieman yllättäenkin keskivaiheilla melodista taustatukea, joka sotkee vesiä. Samalla bändin onnistuu irtautua kaikista aikajaksoista, Tiamatin soidessa aidoista vapaana metallina. Vaaka painuu selvästi modernin puolelle, mutta progehtavan metallin rikas historia osataan tuoda myös esiin, eli kappaleen tasapaino vaikuttaa toimivalle.

Mika Roth

Sofia Zida: Rakkauden arvoinen (ft. Timo Kiiskinen)
KHY Suomen Musiikki

Vaasasta kotoisin oleva ja kansainvälisin soundein rikastettua pop-musiikkia luova Sofia Zida on ehtinyt julkaista paljon musiikkia viimeisten 17 vuoden aikana. Parin albumin ja monien pienjulkaisujen ketju saa nyt jatkoa. Timo Kiiskinen on vielä rutkasti Zidaakin kokeneempi tekijä, joten yhteistyön hedelmän voisi arvella maistuvan erittäin maukkaalle. Jospa kasaan saataisiin ensimmäinen pitkäsoitto sitten vuoden 2009 Butterflyn.

Saatesanoissa puhutaan suomalaisen kaihon ja kuumien latinorytmien yhdistämisestä, mikä onkin totisinta totta tässä tapauksessa. Rakkauden arvoinen -kappaleessa kaivataan jälleen kerran rakkauden ja arvostuksen perään, mutta ei kuitenkaan sorruta näköalattomaan valittamiseen. Kappaleessa on kaksi eri puolta, yhden laidan karatessa puolittain tanssilattialle ja toisen reunan kärvistellessä lähellä hiljaisuuden muureja. Tuo kontrasti nostaakin biisin korkealle, etenkin kun Zida osaa ilmaista itseään upeasti siinä pienessä tilassa, joka hänelle biisissä jää. Tuomas Lehtinen ansaitseekin sovituksestaan syvän kumarruksen, sillä näin herkkien ainesten tasapainon löytäminen on äänten alkemiaa.

Mika Roth

Somber Distortion: Burden

Somber Distortion -nimen takaa löytyy Kouvolan suunnalla vaikuttava musiikin tekijä, joka on ehtinyt kuulua jo nippuun erilaisia yhtyeitä. Sooloprojektin musiikki lähentelee ns. alternative rockia, ilman mitään tiukempia raja-aitoja. Syksyksi lupaillaan kuuden biisin mittaista EP-levyä, jota ennen suunnitelmissa on kokonainen sinkkuketju. Nyt on koittanut tuon ketjun ensimmäisen lenkin aika, eikä Burden ole lainkaan hullumpi avaus.

Burdenin tummasävyisistä ja säröisistä kitaramaisemista on itse asiassa sangen lyhyt matka eräiden ysäribändien touhuihin, joihin yhdistettiin aikoinaan termi nimeltään ’grunge’. Punkahtava ote etenkin vokaalien puolella törkkii myös mukavasti kylkiin ja kyllä biisin ytimestä löytyvää melodiakulkuakin uskalletaan hyödyntää riittävästi, jahka viiden minuutin mittaisesta siivusta on saatu lohkottua ensimmäinen puolisko pois. Ilmassa on pientä arvailun ja hakemisen tuntua, mutta ainakin Burdenin pääkoukku puree.

Mika Roth

Son Moro: Ei rakkaus siirry
Casa Creativa

Juurensa huomioon ottaen hauskasti nimetty Son Moro on tamperelainen bilebändi, joka on erikoistunut kuubalaisiin rytmeihin. Tähän asti osapuilleen kymmenjäseninen combo on veistänyt menevää rytmi-ilottelua tunnetuista hiteistä, mutta nyt on koittanut oman materiaalin aika. Ainakin muutaman vuoden toiminnassa ollut ryhmä on selvästi ehtinyt sisäistämään kuuman genrensä sisäiset opit, sillä Ei rakkaus siirry -kappale kuulostaa valmiille, toimivalle ja hauskallekin.

Ei rakkaus siirry, sanovat, mutta rakkaus tuntuu silti kiertävän tekstissä eteen- ja taaksepäin. Tässähän voi heittäytyä palmun juurella filosofoimaan, että mitä se rakkaus nyt sitten ensinnäkin on, mutta ehkä on tuottoisampaa vain pistää jalkoja solmuun rytmien tahdissa. Perkussiot soivat hellästi, torvet törähtelevät piristävästi ja vokalistejakin on riittävästi. Kaikki oleellinen on periaatteessa paikalla, mutta olisin kaivannut selvempää väliosaa tai muutosta matkalla. Toimiihan tämä näinkin, etenkin kun kyseessä on vasta esikoinen, mutta silti. Toivottavasti bileet jatkuvat vastaisuudessakin, sillä idea toimii ja mahdollisuudet ovat valtaisat. Bastante bueno.

Mika Roth

Tuomo Vähä-Pesola: Tyttö kuuman kadun (ft. Harri Hautaniemi)

Menevää kasaripoppia luova Tuomo Vähä-Pesola vieraili Desibeli.netin sivuilla kahdesti vuoden 2020 aikana. Sittemmin herra on jatkanut sinkkuketjuaan ja kasassa onkin jo mukava pino biisejä, sillä uusin numero on järjestyksessään seitsemäs. Usein yhteistyöhön luottava Vähä-Pesola on tällä kertaa yhdistänyt voimansa Harri Hautaniemen kanssa, jonka vokaalit tuovatkin tähän klassiselta kuulostavaan kipaleeseen saatesanoissa mainostettua Hall & Oates -vibaa.

Tyttö kuuman kadun on häpeilemättömän tarttuvaa poppia, mutta sellaisena se ajaa asiansa ensiluokkaisesti. Soitossa on groovaavaa svengiä ja lyriikoissa ei säästellä, kun miehiä pikkusormensa ympärillä pyörittelevä tyttö pistää uroot sekaisin kuumalla kadullaan. Onko moinen ihmetyttö edes todellinen, vai silkkaa kangastusta? Ken tietää, mutta kepeästi soulahtavan pophelmen kyydissä kelpaa kiitää halki kaupungin kuumien katujen ja hehkuvien iltojen. Ensiluokkaista työtä sovituspuolella, kaupan päälle hiukan saksofonia, minkä lisäksi pinnat kotiin nappaavat myös taustalaulajattaret. Täydellisyyttä hipova kesäbiisi.

Mika Roth

Äänet Käskee & Paatti x Pavel: Lé Casette
3rd Rail Music

Äänet Käskee -tuottajaduo on nyt yhdistänyt voimansa rap-duo Paatti x Pavelin kanssa ja lopputulemana on syntynyt menokenkiä ylistävä biisi. Kuuleman mukaan biisi syntyi sessioissa, joissa kravatit ja popot eivät puristaneet, minkä myös kuulee helposti lopputuloksesta.

Pohdin pitkään sitä, onko Lé Casette nyt enemmänkin soundeista kumpuavaa biletystä vai tiukkoihin teksteihin rakentuva numero. Yleensähän näissä yhteistyöviritelmissä jompikumpi puolisko kiilaa toisen eteen, mutta nyt kasassa on mielestäni tasapainoinen yhteistyö, joten otsikko on perusteltu. Kukaan ei fiittaa ketään, vaan Lé Casette on nimenomaan kaikkien osiensa summa. Biisi on luotu rennon hauskan pidon nimissä, ja kyllä se tiukka buugi välittyy myös kotisohville, laitureille, mökeille ja missä ikinä tätä sitten luukutetaankin. Itse biisi on puhdasta dynaa, mutta lisäksi pinnat superlämpimistä soundeista ja hyvällä maulla poimituista soittimista. Näillä eväillä kesä elää vielä pitkään.

Mika Roth

Lukukertoja: 2787