Sinkut II - Kes�kuu 2021

Alasin: Tatuoitu

�Turkulainen ja muutenkin hivenen vinksahtanut� Alasin osui mielest�ni keskelle olennaista vuoden 2018 Harharetket-pitk�soitollaan. Tuolloin haastattelemani yhtye totesi virne suupieless� edustavansa suomihevirokkiprogea, eik� tuo kuvaus nyt niin harhaanjohtava ollut. Ensimm�inen sinkkujulkaisu sitten noiden p�ivien on yll�tt�v�n surumielinen numero, jolla iskut ovat kevyempi� ja teksti entist�kin pist�v�mpi.

Tatuoitu ei ole oikeastaan balladi, mutta ei mik��n nopeakaan numero. Raskaan rockin puolelle kenties helpoimmin niputettava siivu kulkee raskain askelin, v�ltt�en silti tummemman surumarssin � onneksi. Muste ihon alla muodostaa kuvan, joka kuitenkin haalenee kuten muisto. Kenest� tuo kuva ja muisto kertovat? Sit� ei sanota suoraan, mutta surumielisyys ja menetyksen tuntu ovat alati l�sn�. Toiset biisit ovat enemm�n musiikkia, toiset taas enemm�n teksti�, t�m� on selv�sti j�lkimm�iseen ryhm��n kuuluva numero. Tummaa vaan ei synkk��, pohtivaa ja surumielist�kin, vaan ei tarpeettoman lohdutonta. Tervetuloa takaisin, Alasin.

Mika Roth

---

Ananas: K�sip�iv��
Luova Records

Synapoppia punkahtavaan poprockiin vasaroiva Ananas sai alkunsa Tampereella vuonna 2018. Yhtyeen muodostavat vokalisti/sanoittaja Nana Liukkonen ja s�velt�j�/tuottaja Antti V�lim�ki. Ana ja Nana, helppohan siit� on Ananas aikaiseksi saada. Studiossa duona toimiva yhtye t�ydentyy keikoilla kitaristi Tuomas Saarisella, sitten kun sellaisia voidaan taas heitt��.

K�sip�iv�� on combon nelj�s sinkku ja kunhan rosoisen tukkoisista soundeista p��see ensin ylitse, voi biisin punkahtavasta m�iskeest� nauttia, etenkin kun synat viskovat kimalletta niskaan. On vaikea sanoa, onko t�m� nyt enemm�n r�ll�yst� vai tanssimusiikkia, mutta onhan se pogoaminenkin tavallaan tanssia. Nanan asenteikas vokalisointi ja hieman vanhahtava teksti pelaavat vastavoimina, voisihan t�t� postpunkiksikin tavallaan kutsua, tai uuden aallon uusimmaksi aalloksi. Niin tai n�in, K�sip�iv�� nappaa korvaan ja alle kolmen minuutin mitta j�tt�� mukavasti n�l�n Ananas-lis�annoksille.

Mika Roth

---

Annika Pudas: Kaikki huumaavat aineet

Annika Pudas on kotimainen laulaja/lauluntekij�, jonka musiikissa soivat popin ja folkin menneisyys, nykyisyys ja ehk� hiukan tulevaisuuskin. Kaikki huumaavat aineet -sinkku on artistin soolodebyyttijulkaisu, mutta Pudas tekee musiikkia my�s muille esiintyjille, joten hartioita kyll� l�ytyy.

Kaikki huumaavat aineet -kappale kertoo rakkauden ylivertaisesta voimasta, mutta se muistuttaa my�s siit�, kuinka t�rke�� on el�� juuri t�ss� hetkess�. Taika, ihmeet ja mullistukset ovat kaikki l�sn�, kunhan ne vain ymm�rt�� huomata ymp�rill��n. Itse biisi on hidas, l�hestulkoon balladimainen, mutta loppupuolen ovelan v�liosan ansiosta kuulijan mielenkiinto ei p��se v�s�ht�m��n. Pinnat on annettava my�s kaihoisasta pedal steel -kitarasoundista, vai oliko se nyt sitten slidekitaraa? Niin tai n�in, tenho ja tunteiden syvyys kyll� v�littyv�t. Pudas ei niink��n laula kuin lausuu, mutta v�h�eleinen muoto ja puhekielen pienet rosot antavat lopputulokselle luonnetta.

Mika Roth

---

Antti Koivula: Tanssi kuoleman kanssa
Bianca-Pop Music

Vuosi 2020 pisti maailman uuteen j�rjestykseen ja my�s Antti Koivula vaihtoi monien muiden tavoin leiripaikkaansa myllerrysten keskell�. Uusi ��ni ja uusi koti ovat saaneet Koivulan kaivamaan itsest��n esiin uusia puolia ja Tanssi kuoleman kanssa -sinkulla laulaja/lauluntekij� on hoitanut kaiken aina tuotantoa my�ten. Eli onko Koivula viimein l�yt�nyt sen omimman juttunsa?

Tanssi kuoleman kanssa -kappaleella pohditaan elon matkaa, mittaa ja tarkoitustakin, kun kehdosta hautaan kuljetaan ennakoimattomien askelin. Mist� t�ss� kaikessa on lopulta kysymys ja kuuluuko pienen ihmisen edes tiet��, mit� suurten muurien tuolla puolen odottaa? N�it� kysymyksi�h�n on pohdittu aikojen alusta saakka, eik� Koivulan konevahvistettu tanssipoprock tunge vastauksia kurkusta alas, vaan ennemminkin viskoo ideoita ilmoille ja antaa kuulijan tehd� omat p��telm�ns�. Musiikin puolella aiempi toisten per�ss� puolittain hiihtely on vaihtunut oman ladun avaukseksi, kun Koivula ensi kertaa kuulostaa ensisijaisesti itselt��n. Ja se yksist��n on jo melkoinen saavutus.

Mika Roth

---

Autumn�s Grief: The Oblivion

Autumn�s Grief julistaa olevansa vuonna 2021 perustettu uusimaalainen metallib�ndi, mutta Ville Sk�nin kipparoima yhtye esiintyi jo 12 vuotta sitten Desibeli.netiss�. My�s t�ss� uudessa Autumn�s Griefiss� on ainakin Ville Sk�n niminen soittaja, joten ken tiet��? Mutta unohdetaan juuristo-oppi ja keskityt��n itse musiikkiin.

The Oblivion on ensimm�inen sinkku uudella ajalla ja trio-muotoinen yhtye luo eritt�in laajasoundista metallia. Musiikkia on helppo kuvata my�s elokuvamaiseksi, sill� valtaisat ��nitasangot t�yttyv�t komeista vokaaleista ja jylhist� kosketinkokonaisuuksista. Siihen p��lle kun puristetaan viel� metallib�ndin peruskielisoittimet, niin kasassa on kovasti Nightwishin ja modernien elokuvasoundtrackien v�limaastoon osuvaa musiikkia. Noora Virtanen on juuri oikea nainen vokalistin tontilla ja hattua sopii kohottaa my�s Santtu Ros�nin rouhimalle kitaralle. Uskomatonta kyll� mahtipontisuuden ja eeppisyyden kortteja olisi voinut pelata jopa rohkeammin, ainakin allekirjoittaneen mielest�, joten ei muuta kuin pidemm�lle, komeammin ja jylhemmin, kiitos.

Mika Roth

---

B�ndi: Unohtaa
Need Money for Records

T�ss� olisi uusi kotimainen b�ndi, jonka nimi on hakukoneyst�v�llisesti vain ja ainoastaan silkka B�ndi. Uskomatonta ett� n�inkin itsest��n selv� nimi on j��nyt aiemmin k�ytt�m�tt�, tai ainakaan Desibeli.netin arviohistoriasta tai verkon suurista soittopalveluista ei l�ydy toista vastaavan nimist� orkesteria. Need Money for Recordsin kanssa diilit kasaan ly�nyt ryhm� takoo punkkia, josta on yht� lyhyt/pitk� matka amerikkalaiseen skettipunkkiin ja kotoiseen kiljupunkkiin.

Unohtaa kest�� hieman alle kaksi ja puoli minuuttia, mutta kaiken s�r�n ja roson keskelle jemmattua melodiaa ei niin vain unohdakaan, kun se on kertaalleen p��ssyt ry�mim��n korvasta sis��n. Yksi keskeisist� arvoista on ollut lo-fi, joten hifistelykorvat saattavat k�rsi� m�tkeest�, mutta omiin soiviin korviin t�m� on juuri oikeanlaista r�hj�yst�. Nopeaa vaan ei moottorinsa kiinni leikkaavaa kaahausta ja melodisuuskin pist�� esiin sen verran, ett� kelpaa tarttua kiinni ja pogota. Kauniisti sanottuna kulmikas kitarasoolo, keskell� saadaan melodisempi ja rauhallisempi osuus, ihan silkkaa klishett� mutta toimii. Punk!

Mika Roth

---

Calle: Piilopaikkaan (feat. Katri Somerjoki)
Levypirtti

Calle on kuopiolainen pop-artisti, joka luottaa tanakkaan rytmipuoleen ja tarttuvaan melodisuuteen. Herran kolmannella sinkulla retro ja moderni tasapainottelevat toisaan, kun yht��lt� kasarin euro dance puskee pinkeiss� hiuksissaan syliin ja toisaalta moderni kotimainen aurinkopop hohtaa urbaanin betonin cityl�mp��. Piilopaikkaan -biisill� vetoapua tarjoaa Katri Somerjoki, jonka vokaalit nostavat keitoksen tulisuutta useampia asteita.

P��koukku l�ytyy massiivisesti kaikuvasta kertos�keest�, mutta kokeneena kettuna Calle ei pist� kaikkia munia sent��n samaan koriin. Omat ansionsa taustan jykev�st� jytkeest� ansaitsevat kosketin & kone -velho Janne Tolsa, sek� rumpupatterin takana v�h�eleist� ty�t��n suorittava Jari �Kepa� Kettunen. Lyriikoissa Calle tasapainoilee muhevan retrouden ja korniuden v�lill�, mutta vaikka spagettia sy�d��n kuin Kaunotar ja Kulkuri, niin kyll� t�m� kunnon kes�hitiksi k��ntyy. Saattaa aiheuttaa allergisia oireita, joten suositus pienen pienell� varoituksella.

Mika Roth

---

Coco Pyh�: H�m�r�t (feat. Minja Koski)
Komputer Records

Mystisyyden usviin kietoutuva Coco Pyh� on lahtelaisen tuottajan ja multi-instrumentalistin taiteilijanimi, jonka ei ainakaan t�ss� vaiheessa viel� turhan paljoa tietoa l�ydy. Sen verran on kuitenkin tiedossa, ett� H�m�r�t on debyyttisinkku ja se sijoittuu mit� selvimmin modernin popin urbaanimmalle mantereelle. Vokaaleista esikoisella vastaa M, eli Minja Koski, joten alkuvauhti on ainakin kohdillaan. Ja kun tietoa ei tarjota, niin annetaan sitten musiikin puhua luojansa puolesta.

H�m�r�t on hiljaisilla s�keist�ill� ja kovemmin soivilla kertos�keill� leikittelev� pop-kappale, joka onnistuu hy�dynt�m��n perinteisen muodon kontrasteja ep�ortodoksisin tavoin. Jopa puheosuus saadaan ujutettua mukaan, mutta mik��n ei kaada Coco Pyh�n kauniisti rakentamaa katedraalia. Soundit on hiottu huippumoderneiksi, mutta samaan aikaan ovea pidet��n auki retrommille fiiliksille, jolloin biisi tipahtaa tavallaan ei-kenenk��n-maalle. Tasapainoilu on herkk��, koska lopputulos voisi vallan mainiosti olla nolo mahalasku keskelle kasarisynalammikkoa, mutta t�ss� tapauksessa on pakko antaa maksimipisteet.

Mika Roth

---

Elias Kovanko: Things That Might Have Been
Ainoa Productions

Aiemmin laajasti soivaa poprockia esitt�v�n yhtyeen keulilla laulanut Elias Kovanko astuu soolourallaan yll�tt�v��n suuntaan. Nyt ei pop pauku tai rock rysky, vaan Things That Might Have Been -singlell� Kovanko ottaa folkahtavan ja ��rimm�isen rauhallisen balladin, ty�st�� sit� suuntaansa ja antaa l�hinn� pelk�n pianon s�est�� itse��n. V�hemm�n on kuitenkin j�lleen kerran enemm�n.

Siirto on rohkea ja yll�tt�v�kin, mutta kappaleen pieni syd�n kest�� kyll� sille s�lytetyn painon. Kaikki rakentuu Kovankon herkk��n tulkintaan, jossa hiljaisuus saa yht� merkitt�v�n aseman kuin itse sanat, sek� pianisti Julia Anderssonin taidokkaaseen soittoon. Pianokin soi hiljaa, l�hestulkoon varoen, mutta jokainen nuotti on kohdallaan, eik� mit��n j�� puuttumaan. Siin� miss� suurin osa sinkuista on er��nlaisia iskuja leukaperiin, tai massiivisia jyr�hdyksi�, on parisuhteen loppua pohtiva Things That Might Have Been kuin toisesta maailmasta. Hiljaiseksi pisti, mutta hyv�ll� ja syv�llisemmin ajattelemaan innoittavalla tavalla.

Mika Roth

---

Emil Halla: J�tk�t me h�vit��n t�� matsi
Plastic Passion

Emil Halla -nimen takaa l�ytyv�t lauluntekij�t Teppo Sepp�nen ja Kimmo Ojala. Kaksikon uusi sinkku ei kerro Huuhkajista, joten todellisuuden ja fiktion v�liset yhtenev�isyydet ovat n�ilt� osin sattumanvaraisia. T�m� laulu kertoo niist� lukemattomista joukkueista, jotka eiv�t pelaa miss��n kisoissa, eiv�tk� edes miss��n oikeissa divareissa. J�tk�t me h�vit��n t�� matsi -biisi sijoittuu siis jalkapallon pienemmille tasoille, niihin paikallismatseihin, joissa kaveriporukat ottavat mittaa toisistaan � ja kippaavat muutamat sihijuomat illan p��tteeksi.

Kisabiisirenkutuksia on tietysti kuultu jo siin� m��rin, ett� tukkaan voi herkempi� sattua, mutta kun asioita tarkastelee kilpikonnaperspektiivist�, niin kyll�h�n siin� hymy nousee huulille. Pessimistih�n ei tunnetusti pety, mutta reaalifutiksen yst�v�t osaavat aina arvostaa mahdollisuutta laulaa t�ysill� �O-lee-o-lee-o-lee-olee-o!� Tarttuu kuin purkka tukkaan ja kest�� sopivasti alle kolme minuuttia, joten valitaan ehdottomasti kisan t�hdist��n Sepp�nen, Ojala sek� heit� avustaneet soittajat.

Mika Roth

---

Emilianne: �idin �idit
KHY Suomen Musiikki

Maailmassa ��net kovenevat ja partasuiset ukot huutavat toisilleen sylki lent�en, kuinka toiset ovat v��r�ss� ja juuri he ovat omine tulkintoineen oikeassa. Naisten asema on t�ss� kaikessa toisinaan v�hint��nkin ep�selv�, vaikka puolet ihmiskunnasta on naisia ja ilman �itej� emme olisi t��ll� ensinn�k��n. Emilianne ottaa kantaa ja kiitt�� kaikkia �itej� bisiill��n, joka on laskettavissa modernin popin nykiv��n ja levottomampaan laitaan.

�idin �idit on puristettu karvan alle kahteen minuuttiin ja todella kompakti muoto ei anna kuulijalle paljoakaan aikaa sopeutua mullistuneeseen todellisuuteen. Ensimm�isess� reilussa puolessa minuutissa vy�rytet��n �bercooleihin muotoihin leivottuja sanoja, soundeja, fiiliksi� ja mielikuvia, kunnes kertos�keist� antaa otsikon tippua kerran toisensa j�lkeen. Konevoima ja perkussiot yhdistyv�t ikiaikaisen rytmin polkiessa maata. Alkuvoimainen siivu on suuri ja lempe� kuin �iti, vaikka kantaa otetaan kuin huomaamatta. Kuka viel� v�itti, ettei tanssittavan popin avulla voisi muka tuoda esiin t�rkeit� asioita?

Mika Roth

---

jussirap: jussiflow

Pohjanmaalainen riimittelij� ja biittivelho jussirap oli viimeksi esill� Desibeli.netiss� reilu nelj� vuotta sitten, kun Kotiinpaluu EP koetteli hyv�ss� hengess� suomenkielisen rap-musiikin raja-aitoja. Sitten vuoden 2018 jussirap vaikuttaa viett�neen hiljaiseloa, joka nyt katkeaa uuden sinkun my�t�. Vuodet ovat vierineet ja kahden lapsen perheenis� huomaa el�v�ns� erilaisessa paikassa kuin aiemmin, mutta eteenp�inh�n on ment�v� � vai kuinka?

Pieni� kirjaimia ja isoja sanoja suosiva jussiflow on biisi, joka on voinut synty� vain kaiken koetun kautta. 90-luvun rapin vaikutusta ei ole l�hdetty ainakaan feidaamaan, mutta toisaalta: jussirap on rehellisesti oma itsens�. Tekstit taittuvat n�pp�r�sti ja retroiset soundit eiv�t kuulosta tarpeettoman ik��ntyneilt�. Biiteist� vastaa Jiem EB Music, mutta t�rkeimm�t juonteet l�ytyv�t sanoista ja niiden takaa paistavasta el�m�nviisaudesta. Nyt suu ei vain pauku, vaan sanojen takana seist��n 110 prosenttisesti � taitavat kutsua tuota aikuistumiseksi, tai v�hint��nkin viisastumiseksi.

Mika Roth

---

Katja Vale: Zhora

Katja Vale on helsinkil�inen laulaja/lauluntekij�, jonka modernissa popmusiikissa riitt�� syvyytt� ja yll�tt�vi�kin s�vyj�. Debyyttisinkun saatesanoissa nimet��n esikuviksi mm. Angel Olsen ja Kate Bush, mutta ainakin t�ll� kappaleella Valen tyyli on mielest�ni t�ysin omanlaisensa, vaikka miksauksesta ja masteroinnista vastaakin mm. Olsenin kanssa yhteisty�t� tehnyt Simone Lombardi.

Zhora tarkoittaa nimen� ja sanana monia asioita, Katja Valen kappaleessa Zhora on kuin avaruuden laulava seireeni, joka houkuttelee suloiseen turmioon. Kielt�m�tt� Valen laulu��ni on sopivan hunajaisella tavalla vetovoimainen, mutta (onneksi) korkeammat seireenikiekaisut j��v�t puuttumaan. Zhora onkin v�h�eleisempi, punnitsevampi ja melko rohkeasti 80-luvun pikselisimmill� soundeilla leikittelev� numero. Biisi k�ynnistyy nopeasti ja p��see vahvuuksiensa pariin parilla n�pp�r�ll� siirrolla, mutta viimeisen minuutin kirous vie l�hes t�ysin tuulen purjeista. Esikoista t�ytyy silti pit�� lupaavana pelinavauksena ja etenkin soundipuolella Katja Vale on l�yt�nyt jo t�ss� vaiheessa oman paikkansa ja soppensa.

Mika Roth

---

Kielo Ilona: Taikuri

Kaksi vuotta sitten ihastelin Kielo Ilonan debyyttialbumin romuluisen hurmaavaa folk-rockia. Monta sinkkua poikinut albumi oli, ja on tietysti edelleen, melkoinen taidonn�yte, joten odotukset tulevaa kohtaan ovat ainakin t�ll� suunnalla kohdillaan. Nyt on koittanut uuden kierroksen aika ja ensimm�inen single on monitulkintainen tarina sirkuksen kokeneesta ja matkan varrella kenties liikaakin n�hneest� taikurista.

Sirkus her�tt�� monissa vahvoja tuntoja, mutta Kielo Ilona ei (onneksi) nojaudu helppoihin ratkaisuihin, vaikka esirippua lyriikoissa lasketaankin. Monivivahteinen kappale hy�tyy vierailevan Erno Kettusen trumpetista ja vetopasuunasta, joita ei kuitenkaan ry�st�viljell�. Soitinpaletin moninaisuus luo tarinalle rikkaan pohjan, jossa huomion varastaa toistuvasti Marjo Kiukaanniemen persoonallinen laulu. Ihmiset tekev�t kaikkea j�rjet�nt�, mutta eik� juuri se tee meist� inhimillisi�? Niinp� taikuri ei voi kuin taikoa ja muistella sit�, mit� ei koskaan ollutkaan. Fellini oivalsi jotain oleellista sirkuksen sielusta, ja niill� samoilla linjoilla kulkee my�s Kielo Ilona.

Mika Roth

---

Mimin mieli: Vahvempaa ainetta

Mimin mieli nimen takaa l�ytyy musiikin ja teatterin monilahjakkuus Maiju-Riina Huttunen , joka t�m�n nimikkeen alla luo el�m�n makuista taidepoppia. Eli Mimin mieli on periaatteessa yhtye, jonka kokoonpanokin on tiedossa, mutta silti yhden ihmisen visioima musiikillinen ilmi�. Vahvempaa ainetta on ymm�rt��kseni debyyttisingle, joka on saatesanojen mukaan lohkaistu suuremmasta biisijoukosta, eli jatkoa lienee luvassa.

Ensimm�isen� on nostettava esiin b�ndin ja vokalistin muodostama l�mmin, rikas ja monivivahteiden popsoundi, jota toivottaa satunnaisen kuulijan avosylin tervetulleeksi. Torvet soivat vieh�tt�v�sti mojoa hehkuen, piano maalaa kulisseja ja rytmiryhm� reagoi laulun nousuihin sek� laskuihin pehme�sti. Kontrastia luo tietysti se, ett� sana �persett� kuullaan jo kymmenen sekunnin kohdilla. T�m� l�ps�isy vasten kasvoja pist�� kuulijan varpailleen, mink� j�lkeen lyriikoita todella kuuntelee. Itse tarina pohtii omia vikoja, virheit� ja valintoja, jotka vain pit�isi hyv�ksy�, ottaa sitten pannuun kuinka paljon tahansa. Ei mik��n suunnaton listahitti, mutta antaa jo lupauksia.

Mika Roth

---

Mustat Ruusut: �l� j�� kummittelemaan

Kouvolalainen Mustat Ruusut naputteli vajaa puolitoista vuotta sitten suomirockin ja rockiskelm�n raja-alueilla, kun Mielenmyrkky� sai etsim��n verrokkeja jopa Bon Jovista saakka. Uudella sinkullaan Mustat Ruusut j�rjest��n melkoisen yll�tyksen, kun retroinen suomirock on vaihtunut modernin tanssimusiikin vivahteisiin. Saatesanoissa tarjotaan jopa termi� EDM, eik� se silkkaa sanahelin��k��n ole.

Muodot voivat vaihtua, mutta kun kauniita p��llyspapereita hieman raottaa niin t�m�nkin kappaleen ydin l�ytyy laveasta soundista ja p��melodiasta. Tuon melodiakulun ymp�rille sitten kaikki enemm�n ja v�hemm�n rakentuu, vokalistin johtaessa paraatia selvin s�velin, vaan ei alleviivaten. Lyriikoiden kielikuvat k�sittelev�t n�ht�v�sti jotain hyvin kivuliasta tapausta, mahdollista yll�tt�v�� poismenoa, mutta vakavat sanat ja hattarainen musiikki eiv�t mielest�ni kohtaa otollisimmissa olosuhteissa. Ainakin uusi sinkku on jotain erilaista, vaikka tuskin t�m� pidemm�ksi aikaa j�� kummittelemaan � ehk�p� biisin vain piti synty� juuri t�llaisena.

Mika Roth

---

Rosita Luu: Mullasta noustaan
Playground Music Finland

Rosita Luu on henkil� ja yhtye. Se on kulmikasta ja kiemuraista poppia luova kotimainen yhtye, jonka syd�n ja sielu on Hullu ruusu -b�ndist�kin tuttu Marita Berg, jonka taiteilijanimi Rosita Luu samalla on. Jostain syyst� combon kaksi aiempaa pitk�soittoa ovat j��neet Desibeli.netiss� huomiotta, mutta kolmas kerta toden sanoo.

Mullasta noustaan -kappale on tulevan kolmannen pitk�soiton ensimm�inen singlelohkaisu ja tietysti sill� kuullaan my�s peruuttamattomasti muuttuneen maailman kaikuja. Turpaan voi tulla kuvainnollisesti vasemmalta ja oikealta, mutta el�m� jatkaa el�mist��n, luo siin� samalla arjen ihmeit��n ja mullasta nousee kyll� v�ist�m�tt�m�sti uusia alkuja. Eli toisin sanoen: t�m� on voimaannuttava ja positiivinen pop-biisi, jolla auringon sallitaan paistaa hivenen l�mpim�mmin. Hajotkoot talot ja autot, kadotkoon kauneus, kaikki on kuitenkin vain yht� suurta kiertoa. Rauhaa ja rakkautta.

Mika Roth

---

Sky Fighters: You Will Find Your Way

Isosti soiva rock on herkk� taiteenlaji. Monet ovat toki k�rkk�it� v�itt�m��n, kuinka suuria kertos�keit� ja koukuttavia melodioita on niin mahdottoman helppoa luoda, mutta kun koittaa tekemisen aika ovat oikeat hittinikkarit vaikeasti l�ydett�viss�. Oululainen Sky Fighters tuntuu You Will Find Your Way -sinkulla l�yt�neen jo oman tiens� t�htiin. Kyseess� on n�ht�v�sti b�ndin debyyttisinkku ja jos saman kalibeerin iskuja l�ytyy enemm�nkin, on ryhm�lle helppo ennustaa mainetta ja glooriaa rockin loistavassa tulevaisuudessa.

Pajatso tyhjennet��n isolla taustalaulukoukulla jo ensi sekuntien aikana, joiden j�lkeen koittaa hiljaisempi osuus. Vokalistin ��ni on l�mmin, artikulointi on ilahduttavan selke�� ja kun koittaa kertos�keen aika, niin iso leka tippuu korkealta ja juuri oikeanlaisella voimalla. ��nimaisema on t�ynn� ja etenkin v�liosaan tultaessa ruuhkavaroitus on jo aiheellinen, mutta niin vain siivu pystyy hengitt�m��n loppuun saakka. Jos nyt hakemalla hakee paranneltavaa, niin juuri tuo v�liosa tuntuu ehk� hieman pakotetulta � mutta vain hieman.

Mika Roth

---

Snipe Drive: Tomahawks & Boomerangs

Emorockin alkuper�isille voimille yh� uskollisuutta vannova Snipe Drive oli esill� Desibeli.netin sivuilla juuri vuonna 2009. Sittemmin yhtyeelt� on ilmestynyt yksi pitk�soitto, sek� pienempi� julkaisuja, mutta todellista hiljaiseloa on jatkunut viimeisten nelj�n vuoden ajan. Tomahawks & Boomerangs saa siis raivata tiet��n melkoisesti muuttuneessa maailmassa, joten ydinkysymys kuulunee: kuinka vanhat emo-koukut toimivat 20-luvun maailmassa?

Pakko se on tunnustaa, ett� kyll�h�n t�m� soundaa h�peilem�tt�m�n paljon 00-luvun emolta, niin hyv�ss� kuin pahassa. Hyv�� on se, ett� melodia osuu keskelle maalitaulua ja yhtye tiet�� tarkalleen, kuinka hy�dynt�� kultakimpaleensa jokaista kulmaa. Ongelmiksi voi puolestaan laskea ne faktat, ett� biisi ei oikein mitenk��n kuulosta t�lt� p�iv�lt�, eik� plus kolmeminuuttisen siivun kurveja ole kovinkaan vaikea arvailla etuk�teen. Oikeat boksit ruksataan ja rock raikaa, mutta koukut eiv�t ole stadionluokan soundien veroisia. Tiukkaa kisabiisi� on kuitenkin l�hdetty hakemaan rohkeasti, mist� tietysti pinnat ryhm�n suuntaan.

Mika Roth

---

Subliminal Mode: Losing You

Jani Liuhasen ymp�rille rakentunut Subliminal Mode esitt�� soulista voimaansa ammentavaa ja samaan aikaan angloamerikkalaisen poprockin suunnilla operoivaa musiikkia. Losing You on suuresta surusta kummunnut kappale, jonka my�t� saattoi synty� jopa t�ysin uusi kokoonpano. Koskettimia soittava Liuhanen vie biisi� eteenp�in taidolla, mutta suuri tunnustus tulee antaa my�s sielukkaasti laulavalle Pia Nordille.

Losing You on siit� kummallinen kappale, ett� se tuntuu kest�v�n tavallaan ikuisuuden ja kulkee toisaalta hetkess� ohi. Kenties surun ja murheen kuuluukin toimia n�in: menetys koskettaa meit� syv�lt�, mutta lopulta el�m� jatkuu omissa sykleiss��n, ja me olemme vain pieni� palasia k�sitt�m�tt�m�n suuressa kuvassa, jonka tarkoitusta yksik��n yksitt�inen piste ei voi edes ymm�rt��. Angloamerikkalainen soulahtava pop soi l�mpim�n�, rikkaana, toiveikkaanakin. Torvet ovat runsaat, vaan taiten annostellut, ja Nordin vokaaleille annetaan riitt�v�sti tilaa, jolloin kaikki asettuu kuin luonnostaan kohdilleen.

Mika Roth