Sinkut - Lokakuu 2020

Bom Lulu: Kaikki ovet

Oululainen Bom Lulu julistaa esitt�v�ns� suomirockia vuonna 2020. Mutta mit� t�m� ilmoitus varsinaisesti ottaen tarkoittaa, kun kaikki musiikki on lopulta tavallaan kaiken jo olemassa olevan yhdistely� vaihtelevin keinoin. Bom Lulun tapauksessa t�rkeimm�t ainesosat ovat progehtava metalli, Niskalaukaus-tyyliin jynkkyriffittely ja melodinen melankolisuus. Tuttuja palasia katajaiselle kansalle, jonka edest� tuntuvat edelleen niin kovin monet ovet pamahtavan kiinni.

Bom Lulu puskee siis tuttuja lohkareita yl�m�keen, mutta paukkuvista rummuista ja kolkoista soundeista juontuvat mieleen niin grunge kuin nu-metal, eli t�m�k��n tarina ei ole niin simppeli. Yll�tt�v�sti jaloillaan ponnahtaa my�s kertos�e, jonka kaihoisa melodia onnistutaan melkein hautaamaan meuhkan alle. Onneksi vain melkein. Tuohon p��lle kun lasketaan viel� runoutta l�hentelev�t lyriikat ja jostain heavy metal -keikalta karkuun p��ssyt kitarasoolo, niin johan on keitosta kasassa. Kyll� t�ll� muutama ovi pit�isi auki saada, ainakin n�ill� kotimaisilla markkinoilla.

Mika Roth

---

Dog The Dog: Outoa magiaa

Dog The Dogin koirapartio ei ollut entuudestaan tuttu, mutta trion j�senist�st� l�ytyy kaksi Widescreen Mode -miest�, joten kolmikolta eiv�t ainakaan hartiat lopu kesken. Vuonna 2017 alkunsa saaneen b�ndin musiikki on suomenkielist� nu-metallia ja suomir�ppi� moderneilla soundeilla, eli eroa muihin projekteihin on otettu reippaanpuoleisesti.

Muoto voi olla muuntunut, mutta biisin aihe on vanha kunnon rakkaus. Kertoja on oivaltanut sen, mik� on el�m�ss� t�rkeint� ja merkitt�vint�. Eli vaikka el�m� heitt�isi mink�laisia kasapanoksia kohti, voi vain voittaa kun muistaa luottaa rakkauteen ja heitt�yty� elon py�rteisiin. Okei, aihe on kielt�m�tt� tuttu, mutta kun biisi saavuttaa minuutin kohdilla ensimm�isen kerran kertos�keens� aukenevat taivaiden portit nopeasti. Isosti soivaan osaan saadaan vokaalitukea, kun metallimies Markku Kuikka liittyy vahvuuksiin ja lopputulos tuo mieleen er��nkin Linkin Parkin � mik� on t�ss� yhteydess� siis mit� suurin kohteliaisuus.

Mika Roth

---

Frans Harju: Ilman sua
Kaiku Recordings

Frans Harju on t�h�n menness� ollut tunnettu l�hinn� siit�, ett� h�nen kaksoisveljens� on breikannut melko n�ytt�v�sti kotimaisilla musiikkimarkkinoilla. Nyt on toisen veljen vuoro ja my�s Frans turvaa suomenkieliseen, popahtavaan iskelm�rockiin, jota maalaillaan taivaanrannan kankaille eritt�in laveilla pensseleill�.

Kaiken takana on rakkaus, mit� my�s Ilman sua -sinkku alleviivaa ja korostaa. Er�st� runoilijaa lainatakseni: mieluummin hetki kanssasi kuin tuhat el�m�� ilman sinua. Biisin perusidea on siis tutuista tutuin, mutta kun kertos�e r�v�ht�� maisemaan ensimm�isen kerran jo puolen minuutin kohdilla, on satunnaisen kuulijan haastavaa antaa pakkeja. Harjun ��ni on j�risytt�v�n vahva ja mies my�s selv�sti uskoo sen voimaan. ��nekk�imm�tkin paisuttelukohdat eiv�t tukkeudu ja kun vastapainona on viel� suvantokohtia, j�� biisist� l�mmin ja hyv� fiilis. Ilman rakkautta me emme olisi muuta kuin joukko tyhji� kuoria, eik� sit� tule koskaan julistettua liiaksi.

Mika Roth

---

GEO: Riding in the Wave

It�meren ja Suomenlahden pitkilt� rannoilta kotoisin oleva GEO antoi kelpo n�ytteen taidoistaan alkuvuodesta. Turning Points EP tuntui pit�v�n etenkin 80-luvun poppiksia kovassa arvossa, vaikka aineksia, vaikutteita ja ideoita oli selv�sti napsittu my�s nykyiselt� vuosituhannelta. Tuore Riding in the Wave pohjaa tiet� tulevalle debyyttialbumille, jonka julkaisua suunnitellaan ensi vuoden alkuun.

Mutta mit� tapahtui 80-luvulle ja kuinka huomaan pohtivani nyt 70-luvun leppoisampia aikoja? Hmm, kappaleen rauhallisuus ja aurinkoinen voima sys��v�t kuulijan kuin huomaamatta Kalifornian pitkille rannoille, kiireett�miin hetkiin ja hitaasti nautittujen viinilasien ��reen. Vokaalit jaetaan nyt mies- ja naislaulajan kesken, mik� luo tarinankuljetukseen vahvempaa keskustelun s�vy�, liev�sti progehtavan poprockin soljuessa kuin itsest��n alas s�keist�j� ja kertos�keit�. En osaa sanoa miksi, mutta t�t� kappaletta kuunnellessa tulee eritt�in hyv� ja seesteinen olo. Eli Riding in the Wave on parasta mahdollista l��kett� aikaan, jolloin olemme lipsumassa aina vain syvemm�lle syksyn sateisiin.

Mika Roth

---

Halibears: Twisting Sister
Muumaa musiikki

Aina l�ytyy tilausta kunnon luita l�mmitt�v�lle halille, mutta mit� ihmeen musiikkia Halibears oikein esitt��k��n? Saatesanoissa puhutaan rhythm and surfista, jonka pit�isi olla sekoitus soulia, surfia, rokkia ja rollia. Biisin otsikossa mainitaan my�s twist ja itse nitoisin kaikkien noiden lis�ksi sekaan viel� niin garagen kuin bluesinkin, vaikka kaikenlainen tummas�vyisyys kyll� loistaa poissaolollaan ainakin t�ll� nimenomaisella raidalla.

Noin kolmen minuutin mittainen instrumentaaliherkku taikoo go-go tyt�t tanssimaan tolppien p�ihin ja �ber-coolit hipsterit v�rikk�iss� paidoissaan lojumaan kulmasohville. Ulkona paistaa varoittamatta Kalifornian lempe� aurinko, eik� rannalle voi olla kuin kivenheitto Halibearsin twistausluolasta. Koskettimet jyr��v�t lavealla soundilla, kitara piirtelee aaltomaisia kuvioitaan, jossa samaa teemaa l�hinn� varioidaan ja bassohan muljahtelee tietysti rumpujen kera paketin alla kuin pehmoinen rantapallo. T�ss� on roppakaupalla positiivisia viboja, psykedeelisi� v�rir�j�hdyksi� sek� mystist� pyramidienergiaa, joten ei muuta kuin lis�� haleja ja paljon, kiitos.

Mika Roth

---

Julius Keisari: Damn Homie
Grey Beton Records

Julius Keisari avasi oman soolouransa vajaa kolme vuotta sitten, kun Cocktail EP ilmestyi. Sittemmin Julius Keisari aka Rasva Markkanen on puuhaillut yht� jos toistakin niin yksin kuin yst�vien ja yhteisty�kumppaneidenkin kanssa. Nyt herra julistaa palaavansa takaisin mukavuusalueelleen, eli Boom bapin pariin ja biitit on tilattu DJ Viktorilta, rumpujen saadessa rutkemmin painoarvoa kakussa.

Aivan mahdottomia boomeja ei koeta, mutta ys�ri r�pin kaiut heijastuvat yh� seinist� ja siivuun on osattu ujuttaa mukaan svengaavaa groovea. Aihepiiri onkin sitten astetta kahta kitker�mpi, sill� Julius Keisaria ottaa pannuun nykymeininki, jossa kaikki tuntuu juuttuneen paikoilleen. Eik� t�ss� vain viskota huomioita toisille, sill� yksi syyllinen saattaa hyvinkin vilkuilla aamuisin peilist�. Alle kolmen minuutin mitassa siivu loppuu liev�sti kesken, mutta parempi kaiketi hiukan niukasti kuin selv�sti liiaksi.

Mika Roth

---

Kepa Lehtinen: Fall

Theremin on kyll� sanalla sanoen upea soitin. Tiesin sen jo nuorena, kun ihastuin The Day the Earth Stood Still -elokuvan toismaailmalliseen ��niraitaan, vaikken silloin tiennytk��n miten vinkuvat ja oudot ��net olivat varsinaisesti ottaen syntyneet. Kepa Lehtinen kaivaa omasta thereminist��n monta astetta kauniimpia ��ni�, joita h�n rikastaa pianolla. Kontrabassokin lis�ilee j�lleen omia osiaan taustalla, mutta Ari Lehtisen soittama rytmisoitin l�hinn� tukee pianon ja thereminin keskustelunkaltaista yhteisty�t�.

Fall on vain kahden ja puolen minuutin mittainen instrumentaalipala, mutta sen kauneus ja kyky maalata syksyisi� asetelmia on kiistaton. Samalla Lehtinen on muuttanut soitintensa roolitusta, pianon ja thereminin ��nten sulautuessa entist� enemm�n toisiinsa. Eksoottisuuden alleviivausta ei en�� tarvitakaan, sill� kappale ja se toteutus puhuvat kyll� omasta puolestaan riitt�v�sti. Klassisen ja retron elektronisen musiikin sekoitus saakin ajatukset karkaamaan helposti ja arvostamaan muuttuvaa vuodenaikaa. Kaunista, eritt�in, eritt�in kaunista.

Mika Roth

---

Kot-kat: Karkuun

Lennokkaasti nimetty Kot-kat on tamperelainen voimatrio, joka soittaa melodista ja riitt�v�n r�misev�� poprockia. R�min� ja rosot eiv�t kuitenkaan tukahduta alleen aina tarpeellista melodisuutta, joka vaikuttaa olevan kaiken ydin ainakin t�ll� sinkulla. Vuodesta 2017 toiminnassa ollut pumppu on ehtinyt julkaista jo pari pikkukiekkoa, jotka saavat nyt jatkoa tuoreesta sinkusta. Luvassa on my�s loppuvuodesta ilmestyv� J�lkikuvat EP, jota surraava ja s�r�is� siivu samalla mainostaa.

Karkuun on p��st�v�, vaan mist�, minne ja miksi? Kansikuvassa pari strutsia on nostanut kytkint� ja kelpo vauhtiin kiesins� saavat potkittua my�s tamperelaiset. Suomenkieliset lyriikat eiv�t varsinaisesti tarjoa avaimia mihink��n mysteereihin, mutta mit�p� merkityst� moisella on, kun lopputulos kuulostaa komealta. Kitarasoundin tarkoin mitoitettu sottaisuus on taidetta, siin� miss� taustahoilaukset, eli Neil Youngin jalanj�ljiss� tarvotaan suomalaisin saappain.

Mika Roth

---

Mama Longhorn: Barry Primus
Soit Se Silti

Barry Primus � siis kuka? Funkisti rytmikivi��n kierittelev� Mama Longhorn kertoo t�ll� er�� tarinan, ei suinkaan mist��n B-luokan n�yttelij�st�, vaan aidosta C-luokan n�yttelij�raasusta. Haaveitahan pit�� jokaisella olla, mutta Barryn kaipuu �edes� B-luokkaan her�ttelee ainakin allekirjoittaneessa joitain tuntoja. Ollaanhan t�ss� suomalaisia, vaikka mamma pitk�sarvi svengaa ja groovaakin kansainv�lisell� staililla.

Tulevan pitk�soiton toinen sinkkun�yte jatkaa siit� mihin Island After Island -sinkku j�i vajaa puoli vuotta sitten. Rytmiryhm� kiskoo reke� eteenp�in kuin Santanan komppania konsanaan, Eeva Poij�rven vahva laulu asettuu kuskin paikalle ja puhaltimet nostavat biisin mojotasoja tuntuvasti. Etenkin Jukka Kettulan saksofonisoolo saa jo valmiiksi jouhevaan vauhtiin p��sseen rytmijunan todellakin sy�ksym��n alas kohti Barryn toiveiden syv�nteit�. Viimeisen puolen minuutin himmaus tekee my�s hyv��, ettei maaliviivaa tarvitse ylitt�� sent��n heng�styneen�. Parempi olla edes ohikiit�v� t�hdenlento kuin ei t�hti ollenkaan, kuten Andy Warholkin asiaa joskus py�ritteli.

Mika Roth

---

Molchat Doma: No Smeshno
Sacred Bones

T�m�nkertaisen sinkkukoosteen toinen ulkomaalaisvahvistus on Molchat Doma, Minskiss� vuonna 2017 perustettu valkoven�l�inen post-punk / synth-pop -yhtye. Trio on mainio osoitus verkon voimasta, sill� b�ndi breikkasi nimenomaan netin jakelukanavien kautta ja onnistui myym��n my�s vinyylipainoksia loppuun toinen toisensa per��n, kun jalka oli vain saatu oven v�liin. Uusi single No Smeshno pohjustaa kolmatta pitk�soittoa, jonka pit�isi ilmesty� marraskuussa.

No Smeshno tarkoittaa osapuilleen �ei ole hauskaa�, mik� on sangen osuva kuvaus Valko-Ven�j�n nykyisest� tilanteesta. Itse kielt� en ymm�rr�, mutta musiikki on kansainv�linen kieli, jonka kautta asioista voidaan keskustella ilman voimank�ytt��. Postpunkahtava ja vahvasti kaiutettu siivu kolisee ja jymisee, mutta ei �idy miss��n vaiheessa mitenk��n uhkaavaksi. Enemm�nkin vokalistin huudahteluissa on havaittavissa tuskaa ja kaipuuta, bassolinjan heittelehtiess� naputtavien rumpujen � tai oikeammin rumpukoneen � edess�. Ilmaisussa on ripaus goottiakin, sill� my�s lohduttomuus ja v�symys tihkuvat vokaalien raoista.

Mika Roth

---

NE�V: Burnt My Fingers
Clouds Hill

NE�V on hieman skandinaavisesta nimest��n huolimatta kotimainen indie pop -yhtye, joka luo ilmavaa ja nostattavaa musiikkia laajoin draaman kaarin. B�ndin ytimen muodostavat laulaja-lauluntekij� ja kitaristi Anssi Neuvonen ja rumpali Samuli Neuvonen. Herrat ovat my�s veljeksi�, mik� tietysti sitoo heit� viel� vahvemmin toisiinsa. NE�Vin kitaravetoinen poprock osui jo maaliinsa, kun �Kuopion metsik�iss� ��nitetty Volant-albumi saavutti menestyst� pitkin Eurooppaa viime vuonna. Nyt on koittanut seuraavan albumin aika ja sen toiseksi sinkuksi on valittu vahva Burnt My Fingers.

Harvoin edes sinkuiksi valitut biisit tarttuvat niin nopeasti, kuin mit� Burnt My Fingers tekee. Sen melodisessa kitaravirrassa ja eteenp�in nojaavassa rytmiss� on pys�ytt�m�t�nt� voimaa, joka ei kuitenkaan jyr�� mitenk��n kuulijaa alleen vaan ennemminkin nappaa t�m�n mukaan kainaloonsa. Nyt pidet��n hauskaa ja p�yt� on t�ynn� vain puolit�ysi� laseja. Jos pit�isi valita vuorokaudenaika, niin t�m� biisi kuuluu ehdottomasti lupauksia t�ynn� olevaan alkuiltaan, vaikka sormet sitten ehk� k�r�ht�isiv�tkin my�hemmin.

Mika Roth

---

Nina Kaitaranta: Sin� kes�n�

Kevytt� suomenkielist� poppia rennoin rantein luova Nina Kaitaranta yhtyeineen oli jo viime vuonna pariin otteeseen esill� Desibeli.netin sivuilla. Etenkin sinkkubiisi Soitellaan juuttui omalle soittolistalle, eik� samoin nimetty EP-levy nojannut suinkaan vain yhteen biisiin. Nyt luvassa on uusi Taite-EP, jonka pit�isi ilmesty� ensi vuoden puolella ja sit� pohjustaa nyt ensimm�inen sinkku.

Sin� kes�n� on vilkaisu taustapeiliin ja niihin p�iviin, jolloin vasta haparoitiin aikuisen el�m�n kynnyksell�, eik� lapsuuskaan ollut viel� muinaishistoriaa. Lineaarisessa todellisuudessa on tietysti se hyv� puoli, ett� menneist� voi periaatteessa oppia loputtomasti, kunhan vain muistaa avoimen mielen. Itse kappale on hellytt�v�n kaunis ja vaikka teksti pariin otteeseen taitaa osua karmiin, niin eik� juuri siit� ole nuoruudessa kyse? Vaivattomasti rullaavaa poprockia, jossa on kuitenkin riitt�v�sti persoonallista otetta. Ehk� b�ndin soundia voisi korostaa viel�kin rohkeammin, kun kasassa on kuitenkin asiansa osaava porukka.

Mika Roth

---

Piennar: Revolveri

Piennar julkaisi reilu vuosi sitten Pilvet puuttuvat tasaiseen EP-levyn, joka osui progehtavan popin �jotain muuta� sektorille. Uusikin biisi on l�ht�isin laulaja-pianisti Tiina Koskisen kyn�st�, mutta sit� on sovittanut koko yhtye. Ensi kuussa ilmestyv�� esikoisalbumia pohjustava sinkku on samaan aikaan kaunis ja h�mment�v�, sill� vieh�tt�v� s�vellys on saanut rinnalleen mustuutta huokuvan tekstin.

Revolveri kertoo ymm�rt��kseni sielun pime�mm�lt� puolelta kumpuavista tunteista ja impulsseista, jotka vaivaavat meist� jokaista enemm�n ja v�hemm�n. Mustuutta valaisee my�s jousikvartetti, jonka syd�nt� riipiv� soitto vain korostaa kontrastia. Onneksi Koskinen ei l�hde viskomaan tulta ja tulikive� suorin sanoin, vaan antaa metaforien ja tasojen v�litt�� viestej��n � niit� voi sitten tulkita kuten haluaa ja l�yt�� sielulleen eri tavoin peilaavia pintoja. Upeaa musiikkia ja hankalia tekstej�, mutta odotan silti mielenkiinnolla yhdeks�n biisin muodostamaa pitk�soittoa, jolta on nyt kuultu kolme numeroa ennakkoon.

Mika Roth

---

Reklamaatio: Vedet��n l�rvit (faet. Jantta Alkio)

Mit� tapahtuu kuin irlantilainen poljento yhdistyy Pohjois-Sysm�l�iseen asenteeseen, noin nautintoaineiden suhteen siis? No silloin vedet��n tietysti l�rvit, eli nakit silmille, totaaliset pleksit tai ihan vaan naama tunnottomaksi ja maksa turvoksiin. Tai sit� mielt� on ainakin Jani �Jantta� Alkion vahvistama Reklamaatio, jonka uusin sinkku kertoo itse asiasta. Avataan siis korkki ja katsotaan mit� pullon henki tekeek��n.

Juopumisen ylistyst� karttuu l�hemm�s viisi ja puoli minuuttia, mutta punkahtavan rockin paukkuessa lasin voisi t�ytt�� omasta puolestani tarkemminkin. Kaikki oleellinen saataisiin tietysti sanottua jo puolessakin k�ytetyst� ajasta, mutta ainahan sit� voi ottaa v�h�n lis��, ja viel� v�h�n? Kolmen minuutin tuolla puolen kuullaan oikein kunnon s�hk�kitarasoolo, jossa Popeda kaikuu ja viikset kasvavat siloisillekin kasvoille. H�mment�v� on sen sijaan viimeisen minuutin starttaava rai-rai-rai kansanrallikohta, joka lienee se biisin irlantilainen osuus.

Mika Roth

---

SadDoLLs: Call Me Pain
Trisol

T�m�nkertaisen sinkkukoosteen toinen ulkomaanvahvistus on kreikkalainen goottirockryhm� SadDoLLs, jonka nimen kirjoitusasu vaatii poikkeuksellista tarkkuutta. Saatesanoissa todetaan Call Me Pain -sinkun olevan synkk� ja raskas hitti kaikille lepakoille ja vampyyreille, eli biisih�n sopii vallan mainiosti n�in Halloweenin esil�mmittelyksi. Jo 15 vuoden ajan synkkyyden sanomaa levitt�nyt rockmetalliryhm� on kielt�m�tt� osunut keskelle maalialuettaan, sill� n�in jykev�� goottirock-palaa ei ole v�h��n aikaan kuultu.

Y� on siis synkk� ja myrskyinen, mutta kitaramyrsky ei peit� George Downlovedin vokaaleja alleen. Yll�tt�v�� on se, ett� b�ndiss� ei ole vakituista kiipparistia, sill� Paul Evilrosen ja J. Vitun kitarat saavat runsaasti kosketinkuorrutetta p��lleen. Kertos�e on puhdasta tappoa ja s�keist�iss� runsas ��nimaisema pysyy kuitenkin sen verran kirkkaana, ett� kaikenlainen tunkkaisuus j�� toisten linnojen kellareihin. Siirtym� v�liosasta lopun rymistelyyn olisi voinut olla saumattomampi, eli viel� riitt�� opittavaa HIMin ja The 69 Eyesin suunnilta, vaikka paljon olennaista onkin jo omaksuttu.

Mika Roth

---

�amane: Saraimai
Last Day of the North

Siit� on melko tarkkaan vuosi aikaa, kun ihmettelin ja ihastelin �amanen debyyttialbumin saloja. Voinkin puhtain syd�min todeta ilahtuneeni, kun mainio Kaukana virtaa Eufrat on saamassa jatkoa jo ensi kuussa. Seuraavan pitk�soiton nimeksi on valittu napakasti �amane ja sen ensimm�inen sinkku jatkaa maailmanmusiikin ja folkin, sek� aiempaa rahdun orgaanisemman ilmaisun parissa.

Saraimai kumpuaa ymm�rt��kseni kaipuusta, joka voi ylitt�� n�kyv�isen n�kym�tt�m�t rajat ja tuo ikiaikaisuus kaikuu my�s kappaleen hypnoottisessa poljennossa. Soittimia ei juuri toistensa p��lle ole ladottu, tavallista v�istelev�n rytmipuolen ollessa hallitsevassa roolissa. Vokaalien rinnalla kiiruhtaa arabialainen oud-luuttu, joka irrottaa biisin tehokkaasti ajasta ja paikasta, luoden samalla eksoottista tunnelmaa. T�m� on musiikkia rajojen tuolta puolen, jostain jossa t�rkeint� on itse asia, eik� sit� kuvaavat muodot � vaikka jokainen palanen onkin tarkoin harkittu ja kohdallaan.

Mika Roth

---

Scars of Solitude: If These Walls Could Talk

Monet b�ndit ja artistit kuvaavat hanakasti uusinta sinkkuaan uransa merkitt�v�mm�ksi teokseksi, mutta Scars of Solituden kohdalla v�ite on poikkeuksellisen kattavasti perusteltu. Kertos�keen sointukulku syntyi kuuleman mukaan jo nelj� vuotta sitten, mink� j�lkeen melankolista, kaihoisaa ja melodista metallia luova kokoonpano on kiireett� hakenut biisille optimaalista muotoa.

Ent� kannattiko vuosien mittainen jalostusty�? Sanoisin ett� kyll�, sill� vaikka yhtye ei viel� t�ysosumaa saakaan mm. Katatonian hallinnoimilla kentill�, on If These Walls Could Talk parhaimmillaan vastustamaton siivu. Eritt�in lupaavana pid�n my�s sit�, ett� vaikka mittaa kertyy l�hes nelj� minuuttia, pystyy ryhm� jatkuvasti puristamaan otettaan. ��nivallit ovat jyrk�t ja soundit kiistatta rosoiset, mutta kappaleen ydin � kaunis melodia � el�� ja hengitt�� aina vain vahvemmin. T�m� jos mik� on osoitus mestarillisesta sovitustaidosta, joka on nimenomaan pitk�n harkinnan ja perusteellisen ty�st�n ansiota.

Mika Roth

---

STUD: War of Power

Kuka ihme nime�� n�in� levottomina aikoina sinkkunsa sodan voiman mukaan? No seh�n on tietysti STUD, vanhan koulukunnan heavy metaliin vankkumattomasti uskova melodisen metallin jyr�. Eik� t�m� j�� t�h�n, vaan ensi kuussa on saatavissa kokonainen pitk�soitto, joka on varustettu samalla otsakkeella. Lis�tt�k��n viel�, ett� yhtye on omaksunut sangen tiedostavan roolin itselleen, eli t�ss� ollaan vahvasti tavallisen kansan ja pienen ihmisen puolella.

Itse pihvi on kuitenkin jykev�sti etenev� heavy metal ralli, joka puristuu ongelmitta taloudelliseen kolmen ja puolen minuutin mittaan. Parin minuutin kohdilla kuullaan tietenkin asiaankuuluva ja ilahduttavan pitk� kitarasoolo, jossa on rahtunen pyh�n Yngwien otetta, mutta yliteknisyys loistaa onneksi poissaolollaan. Kertos�e ryhm�huutoineen kulkee my�s mallikkaasti ja vokalisti kiskaisee lopussa viel� korkean nuotin kaupan p��lle. Hyv�� siis lupaa, koska ensimm�inen taistelu p��ttyi jo selv��n voittoon ja b�ndin onnistui v�ltt�� kaikki negatiiviset klisheet.

Mika Roth

---

The Hardlickers: H.A.R.D.L.I.C.K.E.R.S

Harvempi yhtye korostaa debyytti-EP:ns� ykk�ssinkun saatesanoissa soittavansa raakaa, kolmen soinnun jyt�rokkia, mutta The Hardlickers ei taidakaan olla mik��n tavallinen rokkenrollia veivaava pumppu. Hyvink��l�iset pistiv�t b�ndins� kasaan vuonna 2019 ja s�hk�kitaravetoisessa paahdossa tuntuu olevan vain kaksi vaihdetta: nopea ja nopeampi.

On tietysti asiallista kysy�, ett� mit� uutta ja ihmeellist� The Hardlickers tuo moottori�ljyn katkuiseen genreen, jossa jokainen Harley Davidson ja Marlboro-mies on tavallaan jo itsess��n klishe. Hyv� biisi on aina mit� mainioin aloituspiste ja hankalahkosti nimetty H.A.R.D.L.I.C.K.E.R.S rakentuu ykk�sluokan lohkareista, jotka muodostavat yhdess� hanakasti tarttuvan rallin. Vokalisti osaa karjua asiansa riitt�v�n selv�sti, riffi tarttuu tukasta ja melodiaakin l�ytyy sen verran, ett� kipaletta voi sent��n hyr�ill� matkalla viskibaariin tai vaikkapa pes�pallo-otteluun.

Mika Roth

---

XELI: El�m� ohi on sekunnissa

XELI-artistinimen takaa l�ytyy tamperelainen Heli Raami, jonka luoma musiikki on eteerist� ja mosaiikkimaista poppia. Jokaiselle ��nelle annetaan tilaa ja t�rke�mp�� on tunnelma, joka vaatii joskus musiikin vaimentamista l�helle hiljaisuutta. El�m� ohi on sekunnissa -sinkku on artistin toinen ja jatkoa sille luvataan vasta ensi kev��n�, eli luomisvauhti viittaa ��rimm�isen tarkkaan harkintaan.

Aluksi en tahtonut saada kappaleesta oikein kiinnik��n, vaimeiden osien liukuessa usvan lailla pitkin kammion seini�. Biisi kaipasikin herpaantumatonta huomiota sek� kuulokkeita, jotta n�enn�isen minimalistisen kuoren alta saattoi l�yt�� sinne piilotetut aarteet. Kuten musiikki, my�s lyriikka kaipaa tulkintaa ja antaa kuulijan yhdist�� pisteet toisiinsa � tai j�tt�� viivat toisinaan osittain avoimiksi. Syntyneet kuviot saattavat erota jopa per�kk�isill� kuuntelukerroilla, mutta t�rke�mp�� onkin niiden synnytt�m�t tunnetilat. T�ss� liikuttaneen ns. toden ja harhan, unen ja valveen rajoilla, rauhan hiipiess� kevein askelin sieluun.

Mika Roth