Pienet

Sinkut - Helmikuu 2020

06.02.2020


Aktor: Washed Away Aktor: Washed Away
Ektro Records

Aktor on Jussi Lehtisalon, Tomi Leppäsen ja mystisen Professor Blackin muodostama trio. Kolmikko esittää modernia rockin ja metallin sekoitusta, joka on samaan aikaan vahvasti 80-lukua ja tätä päivää. Syntetisaattoreineen, käsiteltyine vokaaleineen ja rosoisine new wave -sähkökitaroineen kaikkineen, eivätkä kansikuvan värisävytkään jätä epäilykselle sijaa. Allekirjoittaneelle aiemmin täysin tuntemattomaksi jäänyt suuruus on ehtinyt julkaista ennen tätä pari kiekkoa, jotka saavat helmikuussa jatkoa Placebo-albumista.

Terhakasti käynnistyvä ja mainiosti liikevoimansa pitävä raita on yhtä kunnon jyrnytystä, jossa kuulijalle ei jätetä oikeastaan muuta mahdollisuutta kuin hypätä mukaan äänennopeudella etenevään rekeen. Pintaan nostetut vokaalit napsuvat miellyttävän franzferdinandmaisesti ja runsaan mehevä kitara/syna matto pitää korvat aktiivisina. Soundeissa suositaan 80-luvulta tuttua optimistisuutta ja kirkkautta, josta voi löytää samaan aikaan Rushin ja Huey Lewis and The News’in. Ja vieläpä jotenkin uutta luovalla tavalla, joten kyllä tässä ennakkoluulot peseytyvät tehokkaasti pois.

Mika Roth


AvAciA: Vihermaa AvAciA: Vihermaa
V.R. Label Finland

AvAciA iski suomenkielisen metallin eturiviin viime kesäisellä Uusi maailmanjärjestys -debyyttialbumillaan. Toki ryhmän sakarametalli muistutti hetkittäin vaarallisissa määrin oletettavien esikuvien tekemisiä, mutta nuoren bändin esikoisella moisen voi vielä ohittaa hymyssä suin. Eikä siinä mitään pahaa toisaalta ole, kun lopputuloksena on syntynyt näinkin voimakkaita raitoja.

Esikoisen kärkikaartiin kiistatta kuuluva Vihermaa elää ja hengittää kertosäkeensä laulumelodiasta, joka jää noin kerrasta päähän, kuten em. levyarviossa tulikin jo todettua. Melodisuuden vastavoimana vokaalit muristaan ja huudetaan toisinaan sellaisella raivolla, että oksat poikki ja puoli Siperiaa perään, mutta mättökään ei sorru itsetarkoitukselliseksi möyrinnäksi. Näin saavutetaan tasapaino, jossa kaikki toimii kuten pitääkin, genren ’pakolliset kuviot’ täyttyvät ja lopputulema saadaan vaikuttamaan kaiken kukkuraksi tuoreelta.

Mika Roth


Avin Alyasi: Hämillään Avin Alyasi: Hämillään
Music Production Alliance

Aiemmin television kykykilpailussa ja sittemmin vielä rajojemme ulkopuolella menestystä niittänyt Avin Alyasi liikkuu uransa ensimmäisellä sinkulla sangen keveissä popkuvastoissa. Kappaletta on ollut muiden muassa kirjoittamassa mm. Desibeli.netin sivuilla aiemmin esiintynyt BirdyHead ja biisin syntyhistoriasta löytyy myös tragediaa.

Surumielisyys onkin yksi puoli kaikesta ja periaatteessa loputtomien mahdollisuuksien ristivetoon joutunut kertoja on kirjaimellisesti hämillään, mutta eteenpäin on vain mentävä. Niin lyriikoiden kuin musiikinkin puolella on helppo aistia niin menneiden aikojen kuin modernien suuntausten vaikutukset, aina iskelmään saakka. Eri tasojen sekoittuessa toisiinsa rajat tosin hämärtyvät ja etenkin kertosäkeessä kuulijaa viedään melodisuuden melankolisella kelkalla kohti auringonlaskua, joka tietysti on tulenpunainen ja täynnä mahdollisuuksia. Hämillään on onnistunut avaus ja jään mielenkiinnolla odottamaan mitä ja missä muodossa seuraavaksi tapahtuu.

Mika Roth


CHAELA: Aloha! CHAELA: Aloha!
Chaela Music

CHAELA-artistinimen takaa löytyy aiemmin muillekin kappaleita kirjoittanut Jasmin Michaela ja ensimmäisen omissa nimissään julkaistun sinkun CHAELA pyöräytti käsittääkseni jo viime keväänä. Uudella sinkulla CHAELA nappaa aimo annoksen suomalaisugrilaista melankoliaa ja törmäyttää sen latinalaiseen rytmiin sekä hieman itämaiseltakin vaikuttavaan mystiikkaan. Kaava on poikkeuksellinen, mutta niin on toisaalta lopputuloskin.

Kyll√§h√§n Aloha! on laskettavissa ongelmitta moderniksi popiksi, mutta juuri tuo taustojen sekaantuminen ja sotkeentuminen luovat yhdess√§ kiehtovan soundin, jota on vaikea sijoittaa oikein mihink√§√§n. Ja se jos mik√§ on n√§in√§ p√§ivin√§ melkoinen saavutus. CHAELAn tapa laulaa ja lausua sanoja vain korostaa tekstin merkityst√§, sill√§ t√§ss√§h√§n tehd√§√§n nyt pes√§eroa menneeseen rakkauteen ‚Äď ehk√§. Lopullinen valinta on ilmassa ja reilussa kolmessa minuutissa viivat on piirretty hiekkaan. Hatunnosto viel√§ poikkeukselliselle soolo-osuudelle, jossa kitara saa tehd√§ tilaa persoonallisemmille soundeille.

Mika Roth


Crystalic: Universal Link Crystalic: Universal Link

Tamperelainen pitkän linjan death metal -yhtye Crystalic on julkaisemassa ensi vuoden alussa kolmannen pitkäsoittonsa. Tarkoitus on sitä ennen tipautella albumin kappaleita sinkkuina sitä mukaa, kun niitä nyt vain saadaan valmiiksi. Universal Link avaa ketjun massiivisella tavalla, onhan deatheepoksella mittaa lähes kahdeksan minuuttia, joten tie kohti deathtaivaita on jo pohjustettu.

Vajaan minuutin mittaisen hiljaisemman johdatuksen jälkeen sähkökitara kaappaa itselleen vallan ja rytmiryhmän mankelointi on luihin ja ytimiin käyvää hoitoa. Biisissä on kuitenkin eri tasoja ja rumpali Matti Auerkallion puhdas laulu, sekä herran ja kitaristi Toni Tieahon yhdessä hoitamat raa’at kärinät & örinät ovat moninaisia. Oman lisänsä antavat säästeliäästi mutta tehokkaasti käytetyt koskettimet, jotka tuovat taustoihin rahdun norjalaista jylhyyttä.

Mika Roth


Dalindèo (feat. Jimi Tenor): Merchants of Misery Dalindèo (feat. Jimi Tenor): Merchants of Misery
Suomen Musiikki

Dalindèo on helsinkiläinen jazz-yhtye, joka rikkoo jazzin totunnaisia rajoja ja on yhdistellyt musiikkiinsa eri aikoina hyvinkin erilaisten aikojen tuulahduksia. Bändin aiemmat albumit ovat niittäneet yksi toisensa jälkeen kiitosta ja kunniaa, joten maaliskuussa julkaistava Dark Money EP on taatusti omanlaisensa tapaus, aivan niin kuin on myös tämä ensimmäinen sinkku jolla Dalindèo avaa uuden vuosikymmenensä.

Kuten EP:n ja sinkut otsakkeetkin jo antavat ymmärtää, nyt ollaan ikävien, rumien ja huolestuttavien aiheiden äärellä. Tenorisaksofonia soittavan Jimi Tenorin vahvistamana bändi ottaa kantaa globaaliin asekauppaan, jonka sieluttomuudesta ja kylmyydestä voidaan kertoa riittävän paljon ihan ilman sanojakin. Myös tasa-arvon jatkuva puuttuminen ja turvattomuus ovat asioita, joita rikkaat rytmit ja monisyiset puhaltimet maalailevat esiin, tummuuteen taipuvaisten taustojen välittäessä kiihtymystä, uhkaa ja kenties hieman suruakin. Kantaaottavaa ja pakahduttavan koskettavaa, mikä on näinä päivinä kovin harvinaista.

Mika Roth


DANTCHEV:DOMAIN: Say DANTCHEV:DOMAIN: Say
Texicalli

Kirjoitusasullaan kankeita kielenkantoja koetteleva DANTCHEV:DOMAIN on suuria kirjaimia suosiva yhtye, joka on rakentunut suomalais-bulgarialaisen Anna Dantchevin kirjoittaman materiaalin ympärille. Yhtyeeltä ilmestyy myöhemmin keväällä debyyttialbumi ja ensimmäinen sinkku viitoittaa jo merkittävästi tulevaa.

On klisheistä kutsua kappaletta rajoja rikkovaksi, mutta Sayn kohdalla tämä pitää paikkansa. Kaiken pohjana toimivat torvet, tarkemmin sanottuna pasuuna, tuuba ja sousafoni, joiden rinnalla Dantchevin laulu nousee ja laskee. En tiedä bulgarialaisesta kansanmusiikista tuon taivaallista, mutta uskoisin tässä olevan mukana niin sitä, kuin hieman suomalaistakin perintöä. Kitaroita ja bassoa ei kuulla lainkaan, rumpuja ja perkussioitakin vain äärimmäisen rajatusti, rakenteen ollessa ehkä hieman jazzmaisenkin. Tärkeintä tässä raidassa on kuitenkin nuottien väliin jäävä hiljaisuus ja kaihoisuus, suoranainen surumielisyys. Totaalisen uniikkia ja rajatonta musiikkia, jonka soisi saavuttavan mahdollisimman monet korvat, jo ihan kulttuurisen rikkauden nimissä.

Mika Roth


Hexvessel: Kindred Hexvessel: Kindred
Svart Records

Siitä onkin ehtinyt vierähtää jo jokunen tovi aikaa, kun viimeksi törmäsin Hexvesselin psykedeelissävytteiseen poprockiin. Täyden viiden tähden No Holier Temple -albumin jälkeen kyllä ilmestyi When We Are Death -pitkäsoitto, mutta jostain syystä tuo neljän vuoden takainen kiekko livahti tutkani ohitse. Moinen onnettomuus ei tule kuitenkaan toistumaan, sillä Kindred-sinkku lupailee loiston päivien jatkuvan.

Tälläkin erää Hexvessel vie musiikkiaan eteenpäin askeleen verran elokuvamaisemmissa kulisseissa, tai ainakaan minulle ei tuota vaikeuksia piirtää tästä viivoja saatekirjeessäkin mainitun David Lynchin öisiin maisemiin. Hiljaa, vaimeasti, painostavasti, kohtalokkaasti. Siinä joitain osuvimpia termejä, joilla musiikkia sopii kuvata, psykedeelisen rockin asettuessa Herman Hessen inspiroimaksi kudelmaksi. Taika on tallella ja liekki palaa vakaalla voimalla edelleen, joten josko yhtye ylittäisi jopa klassikoksi luokiteltavan No Holier Templen?

Mika Roth


Johanna Rutto: Steal Your Soul Johanna Rutto: Steal Your Soul

Johanna Rutto on melodisen metallin, ärhäkän powermetallin ja asenteikkaan rockmetallin välillä operoiva kotimainen laulajatar, joka käynnistelee julkaisupuolella soolouraansa. Steal Your Soul on itse asiassa iäkkäämpikin kipale, sillä se on alkujaan sävelletty jo vuonna 2004, mutta otti aikansa saada siivu julkaisukuntoon. Samalla kevääksi luvataan EP-levyä, jolla on myös mukana ainakin kaksi muuta kipaletta.

Mutta annetaan tulevien olla ja keskitytään tähän hetkeen. Steal Your Soul kasvaa ja kukoistaa etenkin kertosäkeensä avulla, joka vapautetaan kahleista ensi kerran jo reilusti alle minuutin kohdalla. Rutto omaa lauluäänen, jossa on samaan aikaan luonnetta ja voimaa, eivätkä vokaalit jää rosoisen soiton alle. Kaikkea muuta. Nehän ovat koko rakennelman kruunu ja huipennus, jonka kautta soittokin nousee etenkin jälkimmäisellä puoliskolla vielä aivan uudelle tasolle.

Mika Roth


KaMu Ry: Piiskaa, piispaa ja kaljaa KaMu Ry: Piiskaa, piispaa ja kaljaa
Tepa’s Tapas and Records

Joskus kappaleiden syntyhistoriat ja juuret saattavat yltää yllättävänkin pitkälle, mutta tämänkertaisen sinkkukoosteen kuningas/kuningatar on kiistatta KaMu ry. Vuonna 1989 Kontiolahden Lehmossa perustettu rockyhtye kun rullaa esiin kipaleen, joka alkujaan rustattiin jo armon vuonna 1987 Ultimatum-yhtyeelle. Sittemmin pikametalli on saanut kamury-käsittelyn ja nyt jo pienen ikuisuuden keikkojen lopetusrallina toiminut veto on päätetty myös julkaista.

Kannattiko kaikki tuo odotus? Hmm, uskaltaisin sanoa ett√§ kyll√§, vaikka piiskat ja kaljat ovatkin t√§t√§ nyky√§ jo aika iisi√§ kamaa populaarikulttuurin hetteik√∂iss√§, jossa aineet ja tavat ovat moninaiset. B√§ndin jyt√§√§v√§ soitto ja uuden vokalistin, Katan, asenteikas ote pist√§v√§t kuitenkin py√∂r√§t py√∂rim√§√§n vinhasti ja kasaripunkrock-ahdistus istuu h√§mment√§v√§n helposti 20-luvun ilottomampaan ja kyynisemp√§√§n maisemaan. Erityisen ilahduttavaa on soundien asianmukainen sekavuus ja ahdistavuus, jonka ansiosta sein√§t kaatuvat nopeasti niskaan ‚Äď tai piiska paukkaa p√§√§n yll√§, ihan kuinka vaan.

Mika Roth


Narsistiset natsit Kumikameli: Narsistiset natsit
Stupido Records

Jo muinaisista 80-luvun päivistä saakka mukana kuvioissa ollut Kumikameli otti happea oikeastaan koko 10-luvun, eikä vuoden 2010 Voima ja kunnia -albumin jälkeen ole tapahtunut paljoakaan orkesterin leirissä. Ennen kuin tietysti nyt, sillä Narsistiset natsit -sinkku pohjustaa tietä helmikuussa julkaistavalle Kirppusirkus-albumille.

Eik√§ pohjoiskarjalalainen b√§ndik√§√§n ole en√§√§ ihan sama kuin silloin vuosia sitten, sill√§ Kumikamelit ovat t√§ll√§ er√§√§ sangen kiukkuisella p√§√§ll√§. Keskisormea nostetaan ja jakkaraa kengit√§√§n alta, kun natseille l√§hetet√§√§n terveiset punkahtavan rockin ja mustimman ironian keinoin. Tosin herrain r√§hin√§ ja r√§yh√§ eiv√§t peit√§ sit√§ tosiasiaa, ett√§ kaiken alla on ensiluokkaisen tarttuva rock-siivu, jossa kehdataan viskoa jopa AC/DC-henkisi√§ ‚ÄĚHei, hei!‚ÄĚ -taustahuutoja, sek√§ muutakin kivaa. Ajat ne vaihtuvat, mutta Kumikamelilla on edelleen palikat hallussaan.

Mika Roth


Mumrunner: Foe Mumrunner: Foe
Through Love Records / Shelflife Records

Tamperelainen drempop/shoegaze -bändi Mumrunner on hiljalleen valmistautumassa debyyttialbuminsa julkaisuun. Kasteessa nimen Valeriana saanut pitkäsoitto ilmestyy maaliskuun lopulla ja tuon kiekon ensimmäisen sinkun saatekirjeessä todetaan säröpedaalien menneen myyntiin. Esikois-EP:nsä viisi vuotta sitten pyöräyttänyt yhtye tuntuukin löytäneen punaisen lankansa ja taustalla vaikuttavat monikansalliset voimat saattavat hyvinkin olla nostattamassa bändiä seuraavaksi isoksi jutuksi.

Mutta keskitytään ennen maailmanvalloitusta itse tuotteeseen ja tarkemmin sanottuna Foe-sinkkuun.

Jos biisiä pitäisi kuvata vain kolmella adjektiivilla, ne olisivat: päivänpaisteinen, melodinen ja vastustamaton. Kappale kun rullaa päälle neljän minuutin mittansa kuin tyhjää vain, eikä täyteläisen tarttuva melodisuus jätä ainuttakaan risukasaa auringonvalotta. Vokaalit on karkotettu helisevien kitaroiden tuolle puolen, mutta sekin on tässä yhteydessä silkkaa plussaa ja laulu asettuu yhdeksi soittimeksi muiden rinnalla. Päämelodian tarttumapinta on laaja ja sovitus sekä työ soundien parissa viimeistelevät numeron.

Mika Roth


Okei: Luulo Okei: Luulo
Svart Records

Simppelin nerokkaasti nimetty Okei on Kalifornia-Keken projekti, joka nitoo saatesanojen mukaan yhteen sähköistä rytmimusiikkia ja arktista avantgardea. Luulo on Jessestäkin tutun herran debyyttisinkku tämän nimikkeen alla, eikä toivottavasti hyvinkin pitkän ja monipuolisen musiikillisen polun alku voisi olla juuri tätä lupaavampi.

Luulo ottaakin nopeasti luulot pois, instrumentaaliraidan levittäytyessä vajaan neljän ja puolen minuutin mitalleen, kuin modernimpi Kraftwerk parhaimmassa livevedossaan. Saksalaiseen minimalismiin on kuitenkin sekaantunut pohjoista kuulautta ja orgaanista virtaa, minkä ansiosta mielessä vilisevät ennemminkin porot kuin robotit. Silti Luulo on myös urbaaniin ja moderniin ympäristöön kuuluva ääni-ihme, kuten arktisessa maisemassa kuuluukin tapahtua. Kappale elää ja hengittää elektronisista äänimaisemistaan, mutta ytimen muodostava rytmikuvio ja sen ylle rakentuvat pienet lisäykset tekevät kappaleesta inhimillisen ja aitoa ilmaa hengittävän. Debyyttilevy Periferia julkaistaan maaliskuun alussa, eli nyt vain kalenteriin merkintää.

Mika Roth


Revoltone: Be Yourself Revoltone: Be Yourself

Revoltone on Dashbone-yhtyeen raunioille syntynyt yhtye, joka soittaa punkahtavaa ja melodista rockia. Olkapäistä ja käsivarsista lähtevässä soitossa vauhti ja hyvät fiilikset ovatkin avainasemassa, pakottomuuden leimatessa musiikkia. Jäsenillä on soittohistoriaa takanaan jo riittävästi, jotta lastentauteja ei tarvitse sairastella, mutta toisaalta rutiini ei ole päässyt kuolettamaan luovuutta ja iloa.

Tekemisen rentous ja vapaus kuuluvatkin läpi jo tällä debyyttialbumia pohjustavalla sinkulla, jonka nostattavassa meiningissä on vaikea istua aloillaan. Positiivinen energisyys ja huippuunsa hiotut pop-koukut tekevätkin Be Yourself -sinkusta vastustamattoman numeron, joka ei kärsi edes ratkaisujensa ennalta-arvattavuudesta. Tämänkin kappaleen sanoitus käsittelee tavallaan elon varjopuolia, mutta kun kulma on rakentava ja saarnaaminenkin jätetään kirkkoväelle lopputulos viistää täydellisyyttä. Nyt kun ryhmä saisi vielä hiottua esikoisalbuminsa lopulliseen kuosiin.

Mika Roth


Rylos: Climate Rylos: Climate

Kasariajoista tutulla tatsilla melodista hard rockiaan soittava Rylos oli jo ennestään tuttu, kiitos pirtsakan Game Theory EP:n. Paljon ei vaikuta muuttuneen sitten kolmen vuoden takaisen menon, mitä nyt aiheena on ilmastonmuutos, joka kieltämättä koskee meitä nyt enemmän kuin vuosikymmenten takaiset klassiset videopelit. Climate ottaakin kärkevästi kantaa tärkeisiin asioihin, mutta kantaako itse biisi?

Hmm, jouhevasti etenevä siivu ei vanhene kuin reilun kahden ja puolen minuutin ajan, joten kiirettä pitää ehtiä tähän ilmastojunaan. Vielä kun ensimmäiseen minuuttiin on upotettu pitkä suvantovaihe, joutuu rock-taivaisiin räjähtävä kertosäe ankaraan testiin. Kitarasoolo kuullaan jo puolentoista minuutin kohdalla, minkä jälkeen koittaakin jo loppunostatuksen aika. Hätäinen vaikutelma on toisaalta osuva, sillä jos ilmaston puolesta aiotaan toimia, on sen aika koittanut nyt. Pinnat vokalistin komeasta venyttelystä ja taustahoilauksista, jotka heivaavat painopistettä power metalin suuntaan.

Mika Roth


Terapeutti Tervon Suljettu Osasto: Love & Peace Terapeutti Tervon Suljettu Osasto: Love & Peace
Raate Music

Rock, rauha ja rakkaus. Tuota mantraahan hoettiin jo ydinsodan uhan ja Woodstockin aikoihin, mutta missä on vika kun sodat vain jatkuvat ja maailmanrauhasta ei ole tietoakaan? Tuota pohtii Terapeutti Tervon Suljettu Osasto uusimmalla sinkullaan, klassisen suomipoprockin toimiessa estradin taustana.

N√§in√§ p√§ivin√§ rauhasta laulaminen koetaan helposti naiiviudeksi, mik√§ lienee synneist√§ raskain kvartaaliajattelun ‚Äôtulos tai ulos‚Äô -aikoina. Tervo taitaa kuitenkin puhua suoraan syd√§mest√§√§n, eik√§ Syyrian, KambodŇĺan ja Sarajevon mainitseminen ainakaan haittaa, kun viesti√§ yritet√§√§n v√§litt√§√§ ja valkoista rauhan kyyhky√§ kaivataan taivaalle. Otsakkeestaan huolimatta l√§hes t√§ysin muuten suomeksi esitetty kappale on kaunis ja puhutteleva, eik√§ siin√§ edes sorruta loputtomaan halailuun vaan asiat vain lausutaan √§√§neen. Hyv√§ ett√§ joku uskaltaa viel√§ ly√∂d√§ rumpua rauhan puolesta.

Mika Roth


The OHO: My Shadow And I The OHO: My Shadow And I
Concorde Music Company

Helsinkiläinen poprock-yhtye The OHO olikin tuttu nimi jo entuudestaan, vakuuttihan vajaan kolmen vuoden takainen Shakespeares and Waterfalls -esikoislevy aikoinaan kunnianhimollaan. Eivätkä ne draaman kaaret vaikuta tällä kierroksella ainakaan pienemmiltä, kun tulevan toisen pitkäsoiton ensimmäinen sinkku esittelee 20-luvun haasteisiin valmistautuneen The OHOn.

Nähtävästi koskettimilla luotu puhallinmainen soundi vie ajatukset väistämättä jonnekin Espanjan tai Latinalaisen Amerikan suuntiin, etenkin kun biisin saumoihin on upoteltu akustista kitaraa ja eläväistä rytmipuolta. Nuo ainekset kun yhdistyvät angloamerikkalaiseen kitararockiin ja ensiluokkaiseen pop-koukustoon, niin siinähän sitä on voimasoittoa kestävää materiaalia. Soolo-osuuskin on annettu em. kosketinsoundille ja kun kerrokset lisääntyvät viimeisellä kolmanneksella tuntuu kaikki sujuvan kuin tanssi. Massaa kieltämättä on, mutta se ei tapa ilmavuutta. Pidettäköön tätä siis myrskyvaroituksena, sillä jos tulevalta albumilta löytyy lisää saman kaliiberin materiaalia, on bändillä dynamiittia käsissään.

Mika Roth


Unimyrsky: Tänä yönä Unimyrsky: Tänä yönä
JuMa-Duo

Tulevan y√∂n seikkailuista, mahdollisuuksista ja mahdollisesta ikimuistettavuudesta on tehty monta laulua kautta aikain, joten Unimyrsky ei varsinaisesti ole mink√§√§n uuden portilla. Manserockin ja suomirockin uutta aaltoa edustava ryhm√§ ei kuitenkaan ujostele klisheiden edess√§, vaan luottaa kolmannen sinkkunsa iskukykyyn ‚Äď sek√§ tietysti rakkauden kuolemattomaan voimaan siin√§ samalla.

Ja mikäs tässä toisaalta on luottaessa, kun biisi rakentuu näinkin vahvan melodiakoukun ympärille. Pelkällä laululla ja hiljaisella kitaralla käynnistyvä siivu ottaa alta aikayksikön synataustat mukaan ja minuutin kohdilla kertosäe on sähkökitaroineen kaikkineen käyty jo ensi kertaa läpi. Tärkeää on kuitenkin se, että kappaletta ei tapeta mammuttitautiin, vaan iso soundi soi vain silloin kun sille on tarvetta. Tänä yönä osaakin hyödyntää dynamiikkansa osapuilleen täydellisesti ja kipale loppuu juuri silloin kun pitääkin. Ensiluokkainen rockballadi.

Mika Roth


Veljekset Perse: Setä Setämies Veljekset Perse: Setä Setämies
Komitea

Pitkän linjan suomirockrymyryhmä Veljekset Perse jatkaa tutuilla ja turvallisilla urillaan. Tosin turvallisuus on bändin kohdalla aina vähintäänkin tulkinnanvaraista ja ironian mustat liput taitavat nytkin heilua laajoissa kaarissa, kun yhtye asettuu setämiesten hikisiin monoihin. Tarina ei kerro enteileekö uusi sinkku mahdollista EP-levyä tai peräti pitkäsoittoa, mutta keskitytään positiiviseen ja nautitaan siitä mitä on saatu.

Raskasta rockia kieritetään alas kivistä mäkeä ja vokalistin rinnalla koko muu kööri huutelee omia osuuksiaan. Tavallaan kipale on kuin päivitetty versio Irwinin Häirikkö-kipaleesta, jonka alkoholin tuoma uho ja huono käytös ovat vain muuttuneet setämiehen normaaliksi meiningiksi. Nuoriso on tietysti samaa kuraa kuin vähemmistötkin, eikä mitään saa enää sanoa, pohtii kitkeröitynyt ja katkeroitunut setämies. Niin sitä vaan pullikoidaan aikaa vastaan ja kaivataan vuotta Pulttibois, jolloin kaikki oli niin kovin paljon paremmin.

Mika Roth




Lukukertoja: 694
Facebook
Artistihaku
Pienissš myŲs