Pienet

Sinkut - Huhtikuu 2019

08.04.2019


Damage S.F.P.: Ruthless Fate Damage S.F.P.: Ruthless Fate
Rockshots Records

Sinkkukosteen thrash metal -osuudesta vastaa 30 vuotta sitten Limingassa perustettu Damage S.F.P.. Pohjoispohjanmaalaisten metallistien ryhmä otti 90-alun lupaavan startin jälkeen parin vuosikymmenen mittaisen hengähdystauon, mutta pohjalaisella sinnikkyydellä yhtye puskee nyt uudemman kerran kohti maalia. Pitkäsoittoa lupaillaan kesäkuuksi ja sitä ennakoiva sinkku on kuin matka aikakoneen kyydissä.

Thrash on siis homman nimi, eikä asioita lähdetä sen kummemmin keksimään uudestaan. Kipale potkaistaan vauhtiin rouhealla riffillä, josta siirrytään nopeasti louhimaan, vokalistin ronskin lauluäänen tehdessä kunniaa nuoren James Hetfieldin ja Janne Joutsenniemen kaltaisille pioneereille. Ei siis mitään kovinkaan uutta, mutta kun väliosan kautta siirrytään sooloon, tuntuvat kaikki palikat olevan kohdillaan. Pinnat vielä siitä, että biisi ymmärretään pitää mitaltaan sopivan napakkana.

Mika Roth


De Lirium`s Order: Singularity De Lirium`s Order: Singularity
Inverse Records

Kuopiolaisen metallikitaristi Juha Kupiaisen vuonna 1998 perustama De Lirium`s Order on kulkenut pitk√§n matkan, jonka edellinen solmukohta oli parin kuukauden takainen Orion¬īs Cry -sinkku. Nyt tuo tarina saa jatkoa, kun tiedostava keino√§ly ja Monoliitti sotkevat aikavirtoja, ja matka ulottuu jopa universumin kaukaiseen loppuun saakka.

Aivoja k√§rist√§v√§ tarina kerrotaan teknisen deathmetalin keinoin, menon √§ityess√§ saumakohdissa progehtavaksi ja eritt√§in √§√§rimm√§iseksi. Singularity-konseptin syntyhistoria on v√§hint√§√§nkin h√§m√§r√§, mutta Kari Ollin m√∂re√§n √§√§nen saattamat rivit tulee silti kuunneltua hartaasti. Poukkoileva metalli rytkii ja tempoo, enk√§ edelleenk√§√§n oikein tied√§ mit√§ mielt√§ olla t√§st√§ kaikesta ‚Äď mik√§ on aina hyv√§ merkki. Kokonaista tarinaa odotellessa n√§it√§ kahta lukua kelpaa jo pohtia, purkaa ja punnita.

Mika Roth


Hot Heros & Janne Laurila: Aurinkoon suojaan Hot Heros & Janne Laurila: Aurinkoon suojaan
Soit Se Silti

Hot Heros & Janne Laurila livahtaa toisella sinkullaan Aurinkoon suojaan. Tosin biisin syntyhistoria ei voisi olla juuri kauempana taivaankannen keltaisen mollukan lämmöstä, sillä kuuleman mukaan laulu on kirjoitettu talvella vaiheessa, jossa aurinko näyttäytyi kolmen viikon aikana vain tunnin verran.

Siinä missä kombon edellinen sinkku Anna vähän siimaa chillaili jamaikalaisilla folk/jazz/pop -asteilla kevein askelin, on tämänkertainen kierros huomattavasti hitaampi ja pohdiskelevampi. Saksofonisti Sami Sippolan upea soolo, Ville Rauhalan viipyilevät bassonuotit ja Janne Tuomen rennosti rullaava rummutus luovat Laurilan runoudelle syvän taustakankaan. Ihanan kiireetöntä menoa, biisin kellottaessa lähes yhdeksän minuuttia, mutta eipä se aurinkokaan taivaalla kiirettä pidä.

Mika Roth


Ilmiliekki Quartet: Ravelogue Ilmiliekki Quartet: Ravelogue
We Jazz Records

Tämänkertaisen sinkkukoosteen pehmeämmästä freejazz-annoksesta vastaa Ilmiliekki Quartet. Tämä vuonna 2002 perustettu yhtye on julkaisemassa ensimmäistä omaa levyään 13 vuoteen, ja tulevaa Land of Real Men -albumia pohjustaa nyt toiseksi sinkuksi valjastettu Ravelogue.

Instrumentaali-raita on lähes seitsemän minuuttia pitkä, ajan kadotessa kerran toisensa jälkeen kauniiden sävelten virran viedessä kuulijan ajatukset jonnekin rauhallisiin ja seesteisiin paikkoihin. Pianisti Tuomo Prättälän säveltämä kappale on linjoiltaan vähäeleinen ja runsaasti tilaa ympärilleen jättävä, mutta tässä(kin) tapauksessa vähemmän on huomattavasti enemmän. Melodinen, rahdun kaihoisa ja toisinaan kevyen kesäsateen tavoin helkkyvä Ravelogue on trumpetin johtamaa ja elegantin pianon jatkuvaa vuoropuhelua, jota verkkaiset rytmit säestävät. Kaunista ja aivan omanlaistaan silkkiä korville.

Mika Roth


Jesse Markin: Hope Jesse Markin: Hope
VILD Music

Jesse Markin elää todella vahvaa kautta musiikillisella urallaan. Liberiassa syntyneen ja Viljakkalassa nykyisin asuvan miehen kolmas sinkku Jericho pisti jo lupaavasti muureja murtumaan, kun elektronisesti vahvistettu pop etsi itselleen uusia virtaussuuntia. Kolmeminuuttinen Hope nostaa vain toiveita entisestään, samaan aikaan kiivaasti ja verkkaisesti etenevän biisin viskoessa ilmoille sinänsä simppelit koukkunsa.

Suoraviivainen säkeistö/kertosäe -vuorottelu painaa kappaletta kuin luonnostaan etukenoon, mutta Markin ei silti joudu kiilaamaan sanojaan kiireellä. Niinpä kun lyhyt väliosankaltainen tipahtaa kaiken kukkuraksi kohdilleen, on Markinin virtaviivaisesta ja vahvasti tunnelmallisesta popista helppo juopua. Hope on ehkä jo tarpeettomankin yksinkertaistettu näkemys, mutta toisaalta se antaa Markinin vahvalle lauluäänelle tilaa jopa silloin, kun laulu lähentelee pikasanailua.

Mika Roth


Lazy Mungo: Oh What a Day Lazy Mungo: Oh What a Day (Radio edit)
HR Records

Lazy Mungo on helsinkiläinen poprock-yhtye, jonka tyyli on mitä tietoisin kumarrus The Beatlesin suuntaan. Eikä siinä mitään, sillä tokihan parhaille sopiikin nostaa hattua tasaisin väliajoin. Maailma on täynnä cover-bändejä, joista tarpeettoman monet haluaisivat julkaista myös omaa musiikkiaan. Enkä nyt halua kuulostaa ilkeältä, mutta helsinkiläiset selättävät vaivatta suurimman osan kilpakumppaneistaan kovin tutun tuntuisilla aseilla.

Oh What a Dayn neliminuuttinen radio-versio kiteytt√§√§ murskaavan vaivattomasti kaiken oleellisen samaan pakettiin. Pohjat vaikuttavat suorastaan kelluvan eteenp√§in, rummut-basso-kitara -kolmion naputtaessa kasaan el√§v√§isen kuvion. Tuohon p√§√§lle kun lis√§t√§√§n viel√§ hiukan kiippareita, lauluharmonioita, kitaran soolokudontaa ja sopivasti efektoitua laulua niin voil√° ‚Äď lopputulos on jotain huomattavasti suurempaa kuin ainesosien summa. N√§in syntyy poprockia, joka on ajatonta, puhuttelevaa ja elinvoimaista. Saisinko lis√§√§, kiitos?

Mika Roth


Loimu: Vastuu Loimu: Vastuu (Single edit)
Turenki Records

Loimu, eli Toni Loimuneva, on valinnut uudeksi singlekseen rahdun yllättävän kappaleen. Vastuu kun on alkujaan Jorma Kääriäisen äänittämä biisi, jonka ovat kirjoittaneet Esa Eloranta ja Janne Saksa. Kuten kappaleen koko nimikin jo vihjailee, biisi tullaan kuulemaan myös pitkäsoitolla, jonka julkaisun pitäisi tapahtua myöhemmin tänä vuonna.

Loimun käsittelemä Vastuu on elämältä ja 70-luvulta maistuva poprokkailu, jossa on mukana ainakin pari unssia Philadelphia-soundin löytänyttä Ziggy Stardustia, huomattavasti enemmän laajojen preerioiden amerikansuomalaista kaihoa sekä tietysti suomalaisen kohtalopopin hopeista kuunvaloa. Eihän sitä ilman nyt tultaisi toimeen. Periaatteessa Vastuu kasvaa torvineen, koskettimineen, viuluineen ja taustalauluineen kaikkineen aivan tolkuttoman kokoiseksi, mutta jotenkin sovitus onnistuu pitämään tulvaportit kurissa. Veikeä numero joka kuulostaa vain esittäjältään itseltään, eli loistava coveri.

Mika Roth


Olivera: Trust Olivera: Trust
Lyktan

Olivera on Espoosta kotoisin oleva kotimainen laulaja-lauluntekijä, jolta on ilmestynyt jo hyvä joukko digisinkkuja sekä pari EP:tä. Etenkin jo aiemmin ilmestynet Golden Plate ja No More -biisit ovat tehneet neitoa tunnetuksi, kun kipaleiden soittokertoja lasketaan jo seitsennumeroisilla luvuilla.

Trust jatkaa aiempien julkaisujen virtaviivaista elektropop-linjaa, jossa tunnelmallisuus nivoutuu vastustamattoman tarttuvuuden sitein erottamattomasti toisiinsa. Oliveran kyky laulaa Trustissa elon suuresta kummitusjunasta on h√§mment√§v√§, kun el√§m√§n perusasioita k√§yd√§√§n l√§pi keve√§n tuntuisesti. Trust tuntuu kumpuavan suoraan syd√§mest√§, rakkaudesta sit√§ toista ihmist√§ kohtaan, joka on valmis jakamaan kaiken t√§ss√§ mykist√§v√§n suuressa ja arvaamattomassa matkassa, jossa liian monet valitsevat yksin√§isen tien. Kevyesti efektoitu laulu, sovituksen luomat tilavat seisahduskohdat ja pieniksi j√§tetyt soundit, jotka korostavat teksti√§ ‚Äď kaikki on kohdallaan.

Mika Roth


Pimeys: Aave Pimeys: Aave
M.dulor

Elektronisemman puolen itsestään löytänyt Pimeys kutitteli jo hittinappulaa Eikö ne tiedä -sinkullaan, mutta ainakin omasta mielestäni täysin puhdas osuma jäi vielä saavuttamatta. Tuoreella Aave-sinkulla palaset tuntuvat hakeutuvan entistäkin paremmin paikoilleen, kun trio on omaksunut uudet työkalunsa ja niiden mukanaan tuomat mahdollisuudet.

Aave soi suurena ja avarana, kuin maailmanluokan poprock-bändi konsanaan. Vokaalit ja lauluharmoniat on nostettu erittäin vahvasti soundimassan päälle, mutta tälläkin kertaa äänimaiseman tukkeutuminen osataan välttää. Eteeriset taustalaulut, ohueksi leikattu kitarasoundi ja kirpsakat synaäänet sitovat biisiä 80- ja 90-luvuille, mutta edes kumisevat peltirummut eivät koidu orkesterin kohtaloksi. Esiin pomppaava väliosa hämmentää muutamalla ensikuuntelulla, mutta housemaiseen pianoon ja venytyksiin kestää vain hetki tottua. Aina vain lupaavampaa, joten tumman hehkun loisteessa kelpaa viihtyä tanssilattialla.

Mika Roth


Plastic Tears: Dark Passenger Plastic Tears: Dark Passenger
Music Kickup

Helsinkiläinen glam-mausteinen katurock-kopla Plastic Tears jyräytti viime kesänä ilmoille melkoisen pitkäsoiton. Angels With Attitude rokkasi, kimalsi ja rollasi kuin nykyhetkeen päivitetty Hanoi Rocks ja avausbiisi Dark Passenger oli, ja on edelleen, täyttä dynamiittia. Nyt tuo ykkössyöttö on viimein julkaistu myös sinkkuna, joten kesä 2019 vaikuttaa Plastic Tearsin leirissä jo tässä vaiheessa sangen helteiseltä.

Kaikki oleellinen vasaroidaan kolmessa ja puolessa minuutissa paikoilleen, eikä turhia krumelunkeja survota mukaan. Kertosäkeistö vie tietysti kuulijaa kuin pässiä narusta, mutta vääntöä riittää myös muissa osissa. Kertaus on napsakasti etenevässä katurockissa avaintekijöitä, mutta Dark Passengerin kohdalla sinkulta olisi voinut jopa leikata vielä puoli minuuttia pois, ilman sen kummempaa tehohävikkiä.

Mika Roth


Saaret: Goodbye Blue Belle Saaret: Goodbye Blue Belle

Saaret on nelihenkinen yhtye Helsingistä, joka on valmistelemassa debyyttialbumiaan. Näillä näkymin syksyllä ilmestyvää pitkäsoittoa pohjustaa jo nyt tämä ensimmäinen sinkku, jolla kvartetin persoonallinen soundi kukkiikin lupaavan eksoottisesti. Mainittakoon että jäsenistöllä on takanaan runsas ja rönsyilevä bändihistoria, joten tekijät tietävät mitä selvimmin mitä haluavat löytää, ja se myös kuuluu positiivisena voimana lopputuloksessa.

Bändin löytöretki omaan, vastasyntyneeseen universumiinsa käynnistyy kiehtovalla, triphopahtavalla ja kummallisuutensa arkiseksi vaatettavalla popilla, joka rakentuu vahvasti rytmiinsä. Viipyilevästi liikkuva neliminuuttinen kutoutuu syntetisaattorin, jousien ja raskaasti muokatun kitarasoundin langoista, Petra Vehviläisen englanninkielisen laulun toimiessa maalailevan soittimen tavoin. Linjat ovat pitkiä, haaveilevia ja alkunsa sekä loppunsa toistuvasti toisiinsa sekoittavia. Aika on tunnetusti suhteellista ja Saaret-yhtyeen seurassa se kulkee aina tarpeettoman nopeasti, niin lumoava tämä esikoissinkku on.

Mika Roth


Stina Girls: Ihan sama Stina Girs: Ihan sama
Kaiku Entertainment

Stina Girs sai uransa käyntiin aikoinaan TV:n laulukilpailun kautta, minkä jälkeen seurasi pari ei-niin-menestynyttä albumia. Girs jatkaa silti suomenkielisen popin luomista, ja uuden sinkkubiisin tekijätiimissä piisaa nimiä. Tarina ei kerro enteileekö tämä toinen Kaiku Entertaimentille tehty sinkku kenties EP:tä tai pitkäsoittoa, mutta ainakin kipaleeseen on saatu lastattua melkoinen määrä tarttuvuutta.

Elektronisesti buustattu moderni popbiisi kertoo rakkaudesta, tai oikeammin suhteesta, jossa asiat eivät enää kulje kuten joskus muinoin onnen päivinä. Mutta kuka pystyy sanomaan, mikä on riittävästi ja kuinka paljon kenenkin pitää vielä antaa lämpöä missäkin tilanteessa? Aihepiiri on vaikea, Girsin todetessa että sehän nyt on ihan sama. Paitsi ettei se sittenkään taida olla, mikäli luen oikein pohtivan tanssilattiatarinoinnin alimman vireen.

Mika Roth


Temple of the Stars: Lands of Old Temple of the Stars: Lands of Old
Inverse Records

Temple of the Stars on pitkälti sama asia kuin multi-instrumentalisti/vokalisti Tobias Tåg. Länsirannikolla asusteleva visionääri on kasannut toukokuussa julkaistavan Nightspirit-albumin, jolla basson varteen on kiinnitetty Niklas Norrgrann. Sanoitusvastuun Tåg on puolestaan luovuttanut Thoman Finholmille, joten kyse ei sittenkään ole aivan yhden miehen armeijasta.

Lands of Old on vahva balladi, joka sijoittuu jonnekin progehtavan rockin, eteerisen metallin ja vapaan folkin epämääräisille rajavesille. Huilu johtaa laulun kera kokonaista rockmetalli-orkesteria, joka kulkee koko plus seitsemän minuutin ajan kuin noiduttuna eteenpäin. Periaatteessa kappaleessa ei tapahdu montaakaan mutkaa, mutta eeppistä tunnelatausta, alkukantaista voimaa ja herkkyyttä löytyy sitten senkin edestä. Ja kaikki tämä ilman mitään supermassiivista ääniräjähdystä, mistä pinnat Tågille.

Mika Roth


The Medicates: Cosmovision The Medicates: Cosmovision
Soundhill Music

The Medicates on tamperelais-helsinkiläinen indie-duo, jonka muodostavat Lauri Kaski ja Petja Virikko. Kaksikon kolmas sinkku eroaa sopivasti kahdesta aiemmasta kipaleesta, vaikka duon ominainen pop-tyyli sitookin biisit siistiksi ja helposti sulatettavaksi nipuksi. Luvassa on kuuleman mukaan myös kokonainen pitkäsoitto, jonka pitäisi ilmestyä vielä tänä keväänä, mikäli asiat kulkevat kuten pitää.

Cosmovision on edeltäjiään öisempi ja elektronisemmalta vaikuttava pop-kappale, jonka verkkaisessa leijailussa voi aistia dream popinkin usvailua. Paljon on panostettu unenomaisiin soundeihin ja kuulaaseen lauluun, joka lipuu kaiken takana kuin osa maisemaa. Kerroksellinen rakenne korostuu puolivälissä, synajuoksutusten työntäessä hetkittäin kappaletta lähemmäs ohituskaistaa, mutta onneksi duo ymmärtää pitää biisinsä sopivan somana ja näin saavutetaan jotain kauniimpaa.

Mika Roth


V. Härkönen: Sata kertaa liian naiivi V. Härkönen: Sata kertaa liian naiivi
Soit Se Silti

V. Härkönen on aiemmin toiminut mm. Sonikin ja Marylandin laulajana, mutta Sata kertaa liian naiivi -sinkku on miehen ensimmäinen sinkku tällä nimellä. Materiaalia on kuuleman mukaan syntynyt jatkuvasti, mutta vasta nyt koitti aika taas julkaista sitä. Tyylilajiksi ainakin tälle ensisinkulle on valikoitunut akustinen ja tunnelmallinen folkpop, jossa painopiste on pehmeydellä.

H√§rk√∂sen tarinassa kertoja voi olla h√§n itse ‚Äď tai kenties joku toinen, faktat ovat toissijaisia, sill√§ erilaiset muistikuvat tuntuvat limittyv√§n toisiinsa. Fellinin tarinankerronnan mukaisesti kauneus on t√§rkeint√§, mutta yksityiskohdat roskaruokineen ja Vantaineen kaikkineen ovat puhdasta G√∂st√§ Sundqvistia. Hell√§ vokalisointi John Lennonin hengess√§ on se viimeinen silaus, joka saa joko rakastumaan tai raivostumaan t√§h√§n surusteluun. Itse huomaan kallistuvani ensimm√§isen vaihtoehdon puoleen.

Mika Roth




Lukukertoja: 798
Facebook
Artistihaku
Pienissš myŲs