Pienet
Sinkut II - Joulukuu 2018
10.12.2018
Camu: The One You Leave Behind
T Bag Records
Rosoista katurockia aikansa paiskonut Naked-yhtye tuli ja meni, mutta tarina ei loppunut kaikilta osin siihen. Bändissä soitellut ja soolouraansa aloitteleva Camu herätteli kiinnostusta jo taannoisella Empire State of Sound -sinkullaan.
Rouhea jenkkityylinen poprock iskee leveällä kaarella kitaroista kipinää, ja kertosäkeeseen tultaessa jokainen kaista tahtoo täyttyä tavarasta, mutta biisi kestää kuin kestääkin massansa. Keskikohdalla on havaittavissa lievää tyhjäkäyntiä, mutta kappale nousee viimeisen minuutin aikana vielä uudelle tasolle. Päämelodia on silkkaa valttia, jota olisi voinut pelata rohkeamminkin, etenkin kun mittaa biisille kertyy päälle neljä minuuttia. Esikoissinkkuun verrattuna The One You Leave Behind jää hieman takamatkalle, mutta silti odotukset tulevaa kolmatta sinkuraa kohtaan ovat erittäin korkeat.
Mika Roth
Colorblue: Your SongPlayground
Colorblue on lisännyt selvästi rautaa tankoihin sitten reilun vuoden takaisen Beyond the Greatest Oceans -pitkäsoiton. Siinä missä aiemmin kuljettiin Kentin sulavilla linjoilla edustaa Your Song ennemminkin synkistelevää Musea. Tummasävyistä rockia ja sekaan ujutettuja pop-koukkuja, tarttuvuuden ollessa huippuluokkaa – eli voittavan kaavan äärellä ollaan taas.
Ensi alkuun suoralta kaahaukselta vaikuttava Your Song kasvaa koko kolmen ja puolen minuutin mittansa ajan, hiljalleen kiihdyttävän raketin saavuttaessa kiivaimman polttovaiheensa osapuilleen puolivälissä. Sapluuna on siis periaatteessa tuttu, mutta sinne tänne säntäilevän kosketinkuvion ansiosta matka tuntuu joka kerta virkistävän tuoreelta. Mikon laulu on riittävän pinnassa, antaen silti tilaa Antin kitaralle ja rytmiryhmän vivahteikkaalle soitolle. Biisissä tapahtuukin yllättävän paljon, kun sen sisäiset avaruudet aukenevat soittokertojen myötä.
Mika Roth
Dallas Kalevala: A.L.C.O.H.O.L.VILD Music
Korniudessaan nerokkaan nimen itselleen kasteessa saanut Dallas Kalevala on monin tavoin mielenkiintoinen duo. Ville Malja ja Jussi Matikainen soittivat yhdessä jo Lapkossa, mutta nyt raskas altsurock on vaihtunut konevetoisemmaksi Prodigy/IAMX-elektroiluksi. A.L.C.O.H.O.L. on duon neljäs sinkku, joka ennakoi samalla jo ensi vuoden alussa ilmestyvää pitkäsoittoa.
Kevyesti itämaisilla mausteilla ryyditetyt soundit ja aksenttinen englanti johtavat nopeasti rave-luolamaiseen tilaan, jossa Maljan laulu vuorottelee ja kilpailee taustan jynkytyksen kanssa. Massiivinen soundi on samaan aikaan eksoottisuuden kanssa flirttailevaa ja Itä-Saksan mesoamisen mieleen tuovaa sekoilua. Toinen jalka onkin halpahallin kiiltävällä lattialla, toinen taas über-coolin bileluolan ylikalliilla parketilla. Dallas Kalevala on nimensä veroinen outolintu, joka saa pohtimaan jälleen kerran musiikin rajattomuuden ihmeellisyyttä.
Mika Roth
Dorothy Polonium: PrayerDorothy Polonium on hiljalleen valmistautumassa toisen albuminsa julkaisuun. Loppuvuodesta 2017 ilmestynyt Tales by the Pyre asetti bändin alternativerock-metalli keitoksen osat kohdilleen, eikä kaavaa ole lähdetty sen kummemmin sorkkimaan.
Prayer edustaa bändin nopeampaa laitaa, reilun kolmen minuutin voimapaketin saadessa etenkin vokalistit riehaantumaan kaahauskohdissa. Iskuvoima syntyy rauhallisempien osien ja raskaiden pieksentähetkien vuorottelusta, jossa soundikontrasti on riittävä, vaan ei liian mittava. Vaikka asiat sanotaan/huudetaan tiiviistetyssä muodossa, tahtoo nostovoima kuitenkin loppua viimemetreillä. Albumimitassa yhtyeen eri puolet toimivat mainiosti, mutta nyt viimeinen puoli minuuttia tahtoo jo puuduttaa, kun kuvaan ei tuoda mukaan enää mitään uutta. Nähtäväksi jää kuinka jyväskyläläisten säteily toimiii sitten pitkäsoitolla.
Mika Roth
Fearrage: Your DemiseInverse Records
Kuinka kovan selkäsaunan voi saada kolmessa minuutissa? Eteläpohjanmaalainen Fearrage tarjoaa turpasaunaa perinteisen thrash metalin muodossa, Your Demise -sinkkubiisin esitellessä vuoden lopulla ilmestyvää Songs From the Sorrow EP:tä.
Kuten bändin harrastama nimipolitiikka jo vihjaakin, nämä kertomukset eivät ole onnea tulvillaan. Elämä on jatkuvasti enemmän ja vähemmän syvältä, eivätkä kärsimys ja hävitys pidä vapaapäiviä kurittaessaan ihmiskuntaa. Raaka ja nopea runttaus ei ehdi aiheuttamaan vielä vauhtisokeutta, etenkin kun biisissä osataan myös hetkittäin loikata pohjoisamerikkalaisen groovemetalin kaistalle. Vuorottelu perinteisen rässin ja asenteellisemman mätkeen välillä luokin biisiin kontrastia, joka saa sen kestämään mittavampaakin voimasoittoa. Syvä kumarrus myös kahden minuutin kohdilla kuultavasta kitarasoolosta, joka pitää sisällään vain kaiken oleellisen. Pitkät tiluttelut jääkööt toisille.
Mika Roth
Ina Forsman: All GoodRuf Records
Toisen pitkäsoittonsa tammikuussa julkaiseva Ina Forsman on suomalainen laulajatar, jonka musiikissa blues, jazz, pop ja soul sekoittuvat luontevasti toisiinsa. Vuonna 2015 Finnish Blues Awards -gaalassa vuoden tulokkaaksi valittu artisti julkaisi soolodebyyttinsä seuraavana vuonna, minkä jälkeen hän ehti jo hukata yhden albumillisen verran materiaalia puhelimensa mukana. Onnettomuus saattoi kuitenkin olla lopulta onnekas, sillä päädyttyään alkupisteeseen Forsman saattoi edetä vieläkin pidemmälle.
All Good on miltei viiden minuutin mittainen lohko rullaavaa ja groovaavaa poppia, jolla Forsmanin sielukas ja vahva laulu saa loistaa täydellä terällään. Biisi kertoo musiikin ja elämän mahtavuudesta sekä siitä, kuinka hyvin asiat oikeastaan ovatkaan, ja positiivisuuden myös kuulee jokaisesta palasesta. Torvet, koskettimet, rytmiryhmä – jokainen osa-alue on kohdillaan, eikä biisin jälkeen voi kuin hymyillä. Kaikki on hyvin.
Mika Roth
Inkvisitio: Hengellinen laulu30 vuoden ikään ehtinyt Inkvisitio julkaisi viime vuonna ensimmäisen albuminsa sitten 80-luvun lopun. Hengellinen laulu on puolestaan bändin kolmas sinkku tänä vuonna, jatkaen vahvojen biisien ketjua. Voisiko siis marraskuun lopulla tapahtuneiden uudelleenjulkaisujen lisäksi luvassa olla enemmänkin uutta musiikkia? Ihan jopa pitkäsoittomitassa?
Niin tai näin, Hengellinen laulu on klassista Inkvisitiota, jossa otetaan kantaa ja kikkaillaan siinä sivussa pienimuotoisesti. Eriarvoistuminen ja silkan toimeentulon puolesta taistelu ovat kovia aiheita, mutta Inkvisitiohan ei ole tunnetusti pelännyt ottaa vaikka mitä härkää sarvista. Simppeli pop-biisi neuloo matalataajuuksilla möyrivän tuuban ja korkeammalla helisevien kitaroiden kylkeen napakat lyriikat. Jälkimmäisellä puoliskolla taidetaan kuulla jo jousiakin taustoilla, mutta niin vain bändi selviää The Beatles-vaiheestakin naarmuitta. Kakkuu jakoon, eikä todellakaan mitään nollasummapeliä, sano.
Mika Roth
Klasu: Juoksemme poisSoit Se Silti
Klasu ilahdutti keväällä 2015 ilmestyneellä debyyttialbumillaan, ja ensi vuoden alkuun on luvattu toista pitkäsoittoa. Siinä missä esikoinen kertoi rakkauden ja muiden menneiden asioiden kaipuusta, on nyt vain aika juosta pois ilman sen kummempia sydänsuruja. Juoksemme pois on lyhyt hetki muistojen teillä, eikä sillä ole oikeastaan edes väliä mistä juostaan ja minne, sillä kaiken yllä hohkaa nuoruuden viattomuus.
Pirteän hyväntuulinen poprock-siivu etenee nopeasti, saavuttaen keskivaiheillaan lakipisteensä niin soitannollisesti kuin tarinallisestikin. Muhevan soundikakun päällimmäisen kerroksen muodostaa Klasun laulu, paketin viittoessa sopivasti 80-luvun alun brittiläisten poprokkareiden nopeaan helkyntään. Aurinkoisilla väreillä kyllästettyjen kitaroiden lomaan kudotaan pieniä paloja kuulailla koskettimilla, lopun kitararevittelyn avatessa kaikki pellit ilman sen kummempaa tempomista.
Mika Roth
Lobster: FrictionPari pitkäsoittoakin jo julkaisemaan ehtinyt Lobster rokkaa ja rutistaa kuin Muse konsanaan. Nelikon jokainen jäsen hoitaa osuutensa laulusta, päävastuun jäädessä toista kitaraa soittavalle Ana Kaunistolle. Ryhmän tyyliä voisi kutsua moderniksi rockiksi, jonka merkittävin ominaisuus on nopeus.
Friction kertoo nimensä mukaisesti kitkasta, eli siitä kun elämä tuntuu enemmänkin raahautumiselta kuin kulkemiselta. On aika ottaa uusi suunta ja antaa vain mennä, tuli sitten mitä tuli. Juuri alle neljän minuutin mittainen biisi lähtee startista voimakkaaseen kulkuun, jota rytmitetään hiljaisemmilla osuuksilla. Kertosäkeen voimaan luotetaan ja väliin pistetään rohkeaa instrumentaaliosuutta, jossa soittajat pääsevät briljeeraamaan sopivasti – vaan ei liikaa. Viimeisen minuutin aikana biisi kehittyy vielä viimeiseen muotoonsa, kun on aika solmia kaikki yhteen.
Mika Roth
Message Field: Shapes on the WallSoit Se Silti
Porilainen progehtavaa ja polveilevaa indie rockia soittava Message Field vastaa tämänkertaisen sinkkukoosteen ajallisesti mittavimmasta kappaleesta. Shapes on the Wall on yli kahdeksan minuutin mittainen jätti, joka kertoo kuuleman mukaan ohikiitävistä hetkistä ja ajan lineaarisuudesta.
Vahva melodisuus värittää soittoa alusta loppuun, vokaalien ja kitaroiden luodessa yhdessä eräänlaisen pehmeyttä ja valoa hohtavan kerroksen. Kappaleen teemat kulkevat omissa ympyröissään ja renkaissaan, koskettimien nostaessa omia elementtejään kitaroiden rinnalle. Kuulasta laulua kuullaan vain jonkin verran, ja silloinkin se on miksattu niin keskelle äänimassaa, ettei sanoista tahdo saada tolkkua hiljaisemmalla äänenpaineella. Aaltomaisesti etenevä Shapes on the Wall on meditatiivinen ja rauhoittava kappale, joka saa pohtimaan, mitä kaikkea tammikuussa julkaistava debyyttialbumi pitääkään sisällään.
Mika Roth
Romanssi: Valkoiset kyyneleetMitä ihmettä on tummanpuhuva, mustan nahan tuoksuinen musiikki? Syntikkapopin saralla Romanssi lupaa täyttävänsä tuon kriteerin, eikä duon ensimmäinen sinkku ainakaan valkoiselle satiinille tuoksu.
Valkoiset kyyneleet on viiden minuutin mittainen annos Arcadian ja Depeche Moden kasarisoundeja, joita on jatkettu saman aikakauden kotimaisella postpunkin ahdistuksella. Rytmi naksuttaa, toisinaan taustalle läsähtää kaiutettuja iskuja ja synamelodia jää kerrasta soimaan päähän, mistä myönnettäköön lisäpisteet. Vokalistin ilmaisuun jää kaipaamaan sitä tylyä etäisyyttä, joka kukki A Victory of Loven kaltaisissa hiteissä, ja jota arvelen tässäkin haetun. Toisaalta pieni vinkkaus kotoisen iskelmän suuntaan saattaa hyvinkin olla se tekijä-X, joka nostaa Romanssin kilpakumppaniensa edelle. Ensimmäinen sinkku kuultu, ja lisääkin sopisi soida.
Mika Roth
Sere & Silkinpehmee: PikavalintaPlayground Music
Sere ja Silkinpehmee julkaisivat vuonna 2005 Perusasioiden äärellä -pitkäsoiton. Nyt herrat ovat taas palanneet yhteen, ainakin tämän yhden biisin ajaksi. Sere on viime vuosina keskittynyt lähinnä tuottamiseen ja remiksaamiseen, kun taas Silkinpehmee on omien soolojensa lisäksi puolet Supreme Team -yhtyeestä, mutta nyt duo jatkaa kuin mitään ei olisi tapahtunut välissä.
Tai onhan tässä ollut vaikka mitä, kuten Pikavalinta-biisissä todetaan. Monet asiat ovat toisin, mikä saa duon pohtimaan tekemisiään ja tilanteitaan, sekä muistelemaan menneitä aikoja. Pienen tiiliskiven kokoisissa puhelimissa oli aikoinaan pikavalintoja, ja puhelimia käytettiin ihan vain puhumiseen. Nyt luureilla spämmätään, eikä mustaa peiliä tuijotettaessa huomata enää muuta maailmaa. Pikavalinta on myös soundiensa puolesta lämmin paluu ysäri-aikaan, jos nyt taustan aasialaiset pikkukoukut kuulostavat ehkä tarpeettomankin nostalgisilta.
Mika Roth
Toyotan Takavalot: Laulu tälle illalleToyotan Takavalot on paiskonut jo parin vuoden ajan rehellistä suomirokkia, ja bändiltä löytyykin katalogista melkoinen kasa sinkkuja. Näistä uusin on jo marraskuun lopussa ilmestynyt Laulu tälle illalle, jossa nostalgia hehkuu lämpöä kuin menneiden aikojen valokuvat.
Kitara, basso ja rummut naputtavat suhteellisen suorasti, mutta sekaan on leivottu sentään jokunen mutka. Lyriikat paljastavat tarinansa avainkohdat nopeasti ja kertosäkeessä heitetään röyhkeästi melodiakoukkua ilmaan. Kyllä, tässä ruksataan osapuilleen kaikki suomirockin tutut boksit, mutta bändiä auttaneet Ilkka Isotupa ja Jani Viitanen ovat saaneet kiistatta tehot irti viisikosta. Kesäisen leppoista fiilistä tihkuva kitarakuvio saa hymyn nousemaan huulille, biisin kantaessa reilun kolmen minuutin mittansa kuin huomaamatta. Parasta juuri sinkkumuodossa, sanoisin.
Mika Roth
Lukukertoja: 3829
Artistihaku
Pieniss� my�s
