Dorothy Polonium: Tales by the Pyre

Omakustanne

Aika tarkkaan kaksi vuotta sitten Dorothy Polonium valaisi säteilyllään ensi kertaa allekirjoittaneen kammiota. Jyväskyläläisten neljän biisin mittainen promo kahmi rohkeasti 90-luvun altsumetallin laarista herkkuja, ja iski saalista 10-luvun rockmetallilla niin monta kertaa, että lopputulos oli – Dorothy Poloniumia. Promon aikaisessa haastattelussa ryhmä ei juuri juuriaan paljastanut, tai tekemisiään puhkiselittänyt, eikä tilanne ole juuri tuosta muuttunut. Annetaan siis musiikin puhua jälleen tekijöidensä puolesta.

Yhdeksän kappaleen, pitkähkön intron, sekä neljän lyhyemmän tunnelmaraidan muodostaman kokonaisuuden kokonaismitta on pitkäsoitolle ihanteellinen, eli noin kolme varttia. Yhdeksässä tapauksessa kymmenestä biisien väleihin upotetut äänet, suhinat ja muut vastaavat taustakohinat eivät juuri vahvista kokonaisuutta, vaan saavat ainoastaan tuskastumaan. DP:n soundillisesta älykkyydestä kertonee paljon jo se, että ryhmä kuuluu tuohon kovasti kadehdittuun kymmeneen prosenttiin. Siis siihen joukkoon, joka ei ainoastaan luo kiinnostavia puoliminuuttisia biisien väleihin, vaan tekee sen vieläpä niin, että kokonaisuus ainoastaan vahvistuu. Tästä nostan silinteriä, ja korkealle.

Yksittäisistä biiseistä etenkin alkupuolen terhakammin etenevät Emergency Room ja Secrets of the Deep jäävät soimaan lupaavan herkästi takaraivoon. Kummassakin raidassa on voimaa kuin Iijoessa kevättulvien aikaan, mutta raskaampikin mätke taittuu tarttuvaksi, kiitos selkeän äänimaiseman ja optimipistettä kutittelevan sovituksen. Merkittävä palanen nopeasti järjestyneessä kuvassa on myös Suvi Uuran vahva laulun, joka nousee etenkin Stormrider-siivulla otsakkeen veroiseksi.

Albumi on pääosin vahva näyttö sekä osoitus siitä, että DP pystyy vastaamaan myös pitkäsoitto-formaatin haasteisiin. Ainoa narinan aihe kumpuaa kiekon loppumetrien aavistuksen heikommasta biisimateriaalista, tai ainakaan nykyisissä muodoissaan XXX ja Worlds Without End eivät oikein auenneet allekirjoittaneelle. Pikku kuopista huolimatta tulevan horisontissa säteilee lämpimästi, toivotaan että mahdollisimman monet muutkin näkevät tuon loisteen.