Puntala-Rock 2016 - perjantai

Kaksi päivää ja kaksi lavaa. Laaja kattaus punkkia ja ei niin –punkkia täytti juhlakansan korvat. Puntala-Rockin taso säilyy vuodesta toiseen. Siitä pitävät huolen hyvät järjestelyt ja riittävän laaja-alainen esiintyjäkaarti. Puntalassa törmää moneen samaan naamaan vuosittain eli festariuskollisuutta löytyy.

Perjantaille oli buukattu kaksi valtavirrassakin huomiota saanutta esiintyjää. Lasten Hautausmaan hauras ja melankolinen ulosanti istui yllättävän hyvin rajumman punkin ja hardcoren lomaan. Yhtymäkohtia takavuosien Noitalinna Huraa! seen löytyy muttei häiritsevissä määrin. Myös Mana Mana on vilahtanut bändiä koskevissa jutuissa ja arvioissa. Ei se ihan tuulesta temmattu nimi. Ainakin perusvireeltään painivat samassa sarjassa.

Pertti Kurikan nimipäivät keräsi kentän täyteen kansaa mikä ei ole sinänsä mikään yllätys. Taitavat olla yleisön lellikkejä joka paikassa missä esiintyvät. Takuuvarmaa Kurikkaa kuultiin ja nähtiin koko setin ajan. Laulaja Kari tykkäsi olla mahdollisimman vähissä vaatteissa. Lopulta alushousutkin roikkuivat puolitangossa ja siitäkö riemu repesi. Sympaattinen bändi, mutta turhan paljon hypetetty. Kehitysvamma –lisää ovat saaneet jopa muutaman yksikön liikaa.

Vaan sisältyi perjantai-iltaan paljon muutakin. Dispairin dis-beat ei sisältänyt mitään ylimääräistä kikkailua. Näitä Discharge –johdannaisia bändejä riittää. Toiset onnistuvat paremmin, toiset huonommin. Dispair kuuluu ehdottomasti ensimmäiseen ryhmään. Venäläinen Duke Nukem tuuttasi metallinkatkuista hardcorea pätevästi. Aivan kohderyhmäänsä en tosin ole.

Illan hämärtyessä lavalle kapusivat muun muassa Sur-Rur, Generals ja englantilainen Interrobang. Ensimmäinen artisti edusti musiikillisesti varsin nyrjähtänyttä punkinsukuista rokkia. Sur-rur on tehnyt pitkän päivätyön mutten ole bändiin perehtynyt yhtä LP:tä enempää. Ei ihan helpoimmin lähestyttävä tapaus. Generals lienee yksi tämän hetken suosituimmista suomalaisista punk-orkestereista. Keikan nähneenä en juurikaan ihmettele suosiotaan. Tiukasti soitettua ja laulettua punkkia. LP:nsä tarttui reissusta matkaan ja saanee soittokertoja tässä torpassa.

Interrobang oli jopa nimenä uusi tuttavuus. Huhut kertoivat, että bändissä vaikuttaisi entisiä Chumbawamban jäseniä. Musiikissa rytmit ja niiden nopeat vaihtelut näyttelivät suurta osaa. Eräästä suusta kuultu Fugazi –vertaus ei sekään mene pahasti metsään. Luulen, että tähän bändiin tulee vielä tutustuttua tarkemmin. Chumbawamba oli – varsinkin 80-luvulla – hyvinkin läheinen bändi. Osa lauluosuuksista hoidettiin megafonin kautta.

Puntalan lauantaihin pääset tästä.

Teksti ja kuvat: Jouko Lehtinen