06.07.2012
Harjavaltalaislähtöinen Lapko julkaisi hiljattain viidennen pitkäsoittonsa ΓΟΛΕ, joka nimensä mukaisesti pureutuu rakkauden moniin aallokkoihin ja karikkoihin. Samalla kyseessä lienee trion tähän mennessä vahvinta tekoa oleva luomus. Desibeli.net kysyi, Ville Malja (laulu, kitara) vastasi.
Lapkon aiemmillakin levyillä on ollut havaittavissa selkeitä teemoja, miten nyt päädyttiin rakkauden kaltaisen vahvan ja yksiselitteisemmin yhtenäisenä pysyvän teeman ympärille?
- Oman, välillä rankastikin epäonnistuneen empiirisen kokemukseni mukaan nämä rakkaus-kuviot eivät ole mitenkään yksiselitteisiä. Tämä siis katsottaessa teemaa laajemmasta näkökulmasta. Tytön ja pojan välinen ihastuminen on toki populaarikulttuurissa läpi kaluttu aihe, mutta jos hypätään siitä hieman vasemmalle tai varjoisampiin juttuihin - voi uusia polkuja löytyä helpostikin. Kaiken kaikkiaan Lapko on suhtautunut rakkaus-teemaan tähän asti aika etäisesti, joten oli korkea aika hyökätä suoraan omalle epämukavuusalueelle.
A New Bohemia (2010) toi Lapkon soundiin uusia ulottuvuuksia, tuottaja D. James Goodwinin kosketus tuntui suoristavan ilmaisua, tehden silti soundista paksumman. ΓΟΛΕ:lla saman miehen kipparoima bändi kuulostaa kuitenkin soundillisesti suoraviivaisemmalta, mutta ilmaisu on muilta osin kääntynyt tummemmaksi ja haasteelliseksikin. Tapahtuiko tämä askel luonnostaan?
- Bohemia tuntuu välillä raskaalta albumilta kuunnella osaksi sen tuotantoteknisten ratkaisujen johdosta. Halusimme tehdä tuosta levystä kuin valtamerialuksen, joka on uhkaavasti lähestymässä soutamaasi Vesipääskyä painajaisessa. ΓΟΛΕ:lle lähdettiin taas hakemaan terävämpää, viiltävää ilmaisua sen teemaa tukemaan. Raitojen määrää vähennettiin, jotta saatiin bändin läsnäoloa lisättyä. ΓΟΛΕ:lla kuulee vain kolmen miehen hengityksen - ei turhaa teknikkojen puhinaa.
Lapkon levyjen kannet eivät ole olleet erityisen yksiselitteisiä tai tavanomaisia, mutta ΓΟΛΕ:n kansi lienee tähänastisista selkeimmin jo ihan omaa luokkaansa. Jos vaikka Young Desiren (2007) ja A New Bohemian kansista voikin havaita viitteitä levyjen tunnelmiin ja teemoihin, on ΓΟΛΕ:n kantta ehkä hivenen hankalampi tulkita - varsinkin, jos huomaa jäävänsä tuijottamaan joidenkin mielestä kovinkin provosoivia pakaroita. Vihjaako asetelma bändin sisäisen kemian luonteeseen vai onko siinä vain nähtävissä kolme erilaista rakkautta?
- Yksi taiteilijoiden suurimmista ongelmista on tulkita teoksensa puhki ennen viestin vastaanottajan tulkinnan kuuntelemista. ΓΟΛΕ:n kansitaiteessa on kysymys ihan meistä itsestämme. Olemme siinä sellaisina kun oikeasti olemme ja asenneilmastoltaan tuon tapaisia tilanteita on bändissä usein. Rokkijuttujen pitäisi pohjimmiltaan olla kuitenkin taidehommia ja halusimme osaltamme vilpittömästi hieman laajentaa nykyään niin keskiluokkaista ja turvallista ilmaisua populaarikulttuurissa.
Yhtye ei ole ennenkään pelännyt olla oma itsensä, hölmö, uskalias ja omalaatuinen. ΓΟΛΕ:n myötä asento tuntuu kuitenkin hieman muuttuneen, mutta lähinnä positiivisessa mielessä tukevammaksi ja tietoisemmaksi. Löysikö Lapko itsestään jotain uutta ja mullistavaa ΓΟΛΕ:n äärellä?
- Vilpitön "takki-auki" tyylinen antautuminen ei ole koskaan helppoa, mutta kannattaa aina - niin musiikissa kuin yksityiselämänkin puolella. Pyrimme vaalimaan vilpitöntä asennetta ja fiilistä koko levyn tekemisen ajan. Yleisön arvostelukykyyn pitää pystyä luottamaan. Se, että "jengi hiffaa" on artsitin puolelta se suurin ja arvokkain juttu mitä voi yleisöltään saada. Se ei onnistu, jos bändi fuulaa.
Rakkaudessa on usein kyse ääripäistä. Mikään muu ei saa ihmistä yhtä herkäksi, onnelliseksi, sekaisin tai raivon valtaan. Varsinkin levyn päättävä Love is Sick and Wrong havainnollistaa tätä seikkaa. Oliko itse kunkin kappaleen kohdalla haastavaa löytää oikeanlaista tunnetta, tiettyä ääripään piirrettä, kun sekä aihepiirin että musiikin osalta löytyy laajuutta?
- Pyrimme kirjoitusprosessissa siihen, että kunkin kappaleen teemat ja suurin osa lyriikoista olivat olemassa jo heti prosessin alkuvaiheessa. Näin kaikki tyypit pyörivät suht samoissa fiiliksissä sävellyshetkellä. Nähtiin paljon vaivaa, että esimerkiksi rumpusovitukset sopivat yhteen lyriikkojen kanssa.
Kun Lapkoa ensimmäisen kerran haastateltiin asianomaiseen aviisiin Your Special K.O. -EP:n (2003) tiimoilta, Nordberg totesi bändin biisintekoprosessista näin: "Mikäli jokainen bändin jäsen ei saa jollain tapaa päteä biisin teossa, kyseistä zibaletta ei tulla ikuna kuulemaan." Pitääkö tämä yhä paikkansa? Miten Lapkon biisien teko on vuosien varrella kehittynyt?
- Mitään ei olla opittu, eli samalla tavalla toimitaan edelleen. Tosin tässä yhteydessä sana päteminen tarkoittaa oman luovan panoksensa mukaan tuomista, joka monessa tapauksessa tarkoittaa kappaleen taiteellisen laadun nousemista. Biisinkirjoitusprosessi on edelleen meidän tapauksessamme äärimmäisen demokraattinen.
Suhteessa viimeisimpään tässä julkaisussa käytyyn Lapko-haastatteluun, miltä bändissä soittaminen tänä päivänä tuntuu? Tuolloin Scandal (2006) oli tuoretta tekoa, ja paljon nyt menneeksi jäänyttä vasta edessäpäin.
- Noihin aikoihin verrattuna testosteronin määrä on hieman vähentynyt ja tilalle on tullut zeniläisemmin virtaavaa energiaa. Tottakai bändin kunnianhimo on edelleen korkealla, mutta nykyään luotetaan hyvien asioiden tapahtumiseen hieman enemmän omalla painollaan.
Mikä on ollut tähän mennessä Lapkon historian hienoin hetki? Minkä hetken myötä teki mieli heittää soittimet järveen?
- Soitimme juuri Provinssissa keikan, joka jäi ainakin allekirjoittaneelle muistoihin yhtenä hienoimmista kokemuksista Lapkon uralla. A New Bohemian kirjoitusprosessin aikana oli muutamia päiviä, jolloin treenikseltä palatessa uitiin todella syvissä vesissä.
Mikä olisi parasta, mitä ΓΟΛΕ:n myötä voisi tapahtua?
- Saada aikaan maailmaan hippunen lisää rakkautta.
Teksti: Aleksi Leskinen
Kuvat: Lapko