Lapko - Indierokkarit haku päällä

Yksi viimeaikojen vakuuttavimmista omakustanteista on ollut Harjavaltalaisen Lapkon (Malja – laulu ja kitara, Heikkonen – rummut, Nordberg – basso) Your Special K.O. –eepee. Tätäkin neljän kappaleen tuotosta kommentoidessani mieleen purskahti miltei väkisin Placebo. Onko tuossa Lapkon vertaamisessa Placeboon oikeasti mitään perää? Onko bändi teille esikuva vai harmittava taakka?

Heikkonen: - Hmm...(voit varmaan uskoa,että tätä on kysytty aikas paljon...) Kyseinen orkesteri kuuluu kyllä varmasti kaikkien jätkien top-vitoseen ja mun mielestä olis ihme jollei se paistaisi hieman läpi Lapkon musiikissa.Tarvii kyllä sanoa ,että Maljan ääntä yleensä sinne Placeboon päin verrataan. Ei niinkään soitannallista puolta... Placebo ei ainakaan mulle ole ikinä ollut "esikuva", mutta onhan se vaan niin himputin hyvä orkesteri...;)

Malja: - Placeboon vertaamisessa ei mielestäni ole mitään pahaa, onhan Molko yksi maailman parhaista laulajista ja koko bändi erittäin tyylitietoinen ja vaikuttava kokonaisuus. Luulen kuitenkin, että suurimmaksi osaksi vertaaminen johtuu pelkästään laulutyylistäni, eikä niinkään koko bändistä. Sellaista homomaista vinkumistahan se omakin laulamiseni on. Placebon tuotanto kyllä Lapkon kaikkien jäsenien levyhyllyistä löytyy - ja hyvä niin.

Nordberg: - Vertailun täytynee johtua siitä, että Placebo -orkesterin basisti on ruotsalainen ja vielä... Siispä tähän väliin on paljastettava että, kyseisen Lapko -orkesterin basisti ei ole ruotsalainen, vaikka läheltä kyllä liippaakin. Ja jos Maljan äänestä tulee Molko mieleen, niin NO CAN DO!



Onko soittamanne indie-rock herättänyt vastakaikua levy-yhtiöiden suunnalta? Entäpä fanaattinen fanipohja?

Nordberg: - Jotain kaikuja. Special K.O.:n demoa ja sitä edeltävää on lähetelty, mutta kaikkihan sen tietää ettei pelkkä demojen lähettely diilejä tuo. Mut' jotenkin ollaan nyt saatu ihan uutta uskottavuutta Lapkon ympärille. Että eiköhän sitten ala tapahtua kun muillekin kuin tyttöystäville tai kyseiselle nettijournalistille tulee paskat housuun tästä "Suomen Placebosta".

Malja: - Levy-yhtiöistä ovat ottaneet yhteyttä ja käyneet katsomassa keikkoja, mutta mitään konkreettista ei ole tapahtunut, eli haku on päällä jatkuvasti. Keikkamyyjät ovat olleet aktiivisimmin kiinostuneita, mutta vaatisivat toimiakseen levy-yhtiön parikseen. Jonkinlaista Fanipohjaa alkaa pikkuhiljaa olla, ainakin levyjen ja paitojen tilausmääristä päätellen. Lisäksi keikoilla on alkanut ihmisiä käymään ihan mukavasti, ja välillä ihan tuvan täydeltäkin. Se kaikkein tärkein, eli mitä ihmiset puhuvat toisilleen eri tahoilla, niin siitä en osaa henkilökohtaisesti sanoa yhtään mitään - onneksi, ettei munat pala ja nouse kusi päähän :)

Heikkonen: - Edellisen eepeen tiimoilta oli jonkinlaista kiinnostusta joiltain suunnilta aistittavissa, mutta eipä siitä sitten enempää kerrottavaa olekaan... Uskon silti vahvasti,että kovalla työllä ja vieläkin kovemmilla keikoilla saadaan se jalka sinne levy-yhtiön oven väliin ;). Aistittavissa ei ainakaan ole ollut mitään fanaattisuutta, mutta on ollut ilo huomata, että tyypit pitää meidän paitoja aika ahkerasti päällään.

Mitä siintää Lapkon tulevaisuudessa? Ainakin keikkaa pukkaa...

Heikkonen: - Jep keikkaa pukkaa ja siinä sivussa yritetään väsätä uusia biisejä. No, Malja kuitenkin tähän kohtaan maalailee meille kauheat tulevaisuuden suunnitelmat, joten jätän ne sille.

Malja: - Keikkoja tehdään tasaiseen tahtiin juu. Tuosta Ep:stä tehdään ensikuussa toinen painos ja sitä lähetellään ulkomaille ja kotimaahankin mahdollisille yhteistyökumppaneille. Keikkoja tietenkin olisimme valmiita tekemään enemmänkin, mutta siis tälläkin hetkellä niitä on ollut ihan mukavasti, ettei ole päässyt kunto ruostumaan. Muutama keikka noissa Baltianmaissa olisi myös mahdollisesti tulossa tuossa jossakin vaiheessa.

Nordberg: - Joo, keikkaa. Ainakaan Helsingissä ei olla soitettu pitkään aikaan. Ep:tä pitää saada ehdottomasti myös rajojen taakse. Rakentavaa kritiikkiä tai munille puhaltelua ei olisi pahitteeksi saada myös ulkomaailman kollegoilta/journalisteilta.

Millaiseksi muodostui levyn miksauksissa ja äänityksissä mukana olleen Häiriön osuus? (Kyseessähän on siis mies Maj Karmasta)

Nordberg: - Häiriö Piirisen tapa tehdä asiat tarkasti on varmasti vaikuttanut soundiin. Hänen ehdotuksiaan otettiin kyllä vastaan, mutta päätökset olivat viimekädessä meidän. Kengätkin ovat toistaiseksi pysyneet jalassa.

Malja: - Häiriö toimi äänittäjänä sanan varsinaisessa merkityksessä ja teki sen hyvin. Hänen osuuttaan ei voi vähätellä, mutta tuottamiseen ja muuhun sen kaltaiseen toimintaan hän ei osallistunut. Soundeihin ja ääniteknisiin kysymyksiin Häiriö vaikutti luonnollisesti paljonkin. Ep:n yleissointihan on aika kuiva, mikä oli mielessämme studioon mennessämmekin, mutta minkä Häiriö osasi viimeistellä juuri oikeanlaiseksi uskoakseni paremmin kuin moni muu äänittäjä. Häiriö on hyvä äijä.

Heikkonen: - Häiriö hoiti ihan kaiken tekniikkaan liittyvän homman ja piiskasi meitä soittamaan/laulamaan paremmin;) Siinäpä se.

Miten rakentuu bändin musiikki? Ensin biisi, sitten sanat vai päinvastoin? Vai jollain muulla kaavalla?

Heikkonen: - Meidän biisit syntyy aika sekavalla kaavalla...Kaikki yleensä syntyy/lähtee toimimaan jammaillessa. Alussa voi olla joku kitarariffi, bassokuvio, laulumelodia tai rumpukomppi mistä homma lähtee syntymään... heti alussa Malja alkaa tapailemaan laulumelodiaa (ellei sitä ole jo...) Siitä alkaakin sitten aikamoinen sekasorto joka monien treenien ja riitojen jälkeen valmistuu biisiksi. Ehkä;) Eli biisi ja laulut syntyy aikalailla käsi kädessä.

Malja: - Homma menee yleensä niin että menemme kämpälle ja minä alan huutamaan että nyt on tullut taas niin saatanan hyviä riffejä ja melodioita että äijillä tulee paskat housuun. Sitten vastassa on kaksi hapanta ilmettä että, jaahas, ja äijät lähtee tupakalle. Sitten kokeillaan näitä tarjoamiani juttuja ja tullaan siihen tulokseen että ei niistä mitään taaskaan tule. Jossakin vaiheessa kun kaikki alkaa näyttää siltä että lähdetään kotiin, ei tästä mitään tule, koitetaan vielä kerran jotain juttuja mitkä sitten jo siinä vaiheessa ovat tosi pitkällä suunnittelemistani. Siinä vaiheessa homma voi alkaa kuullostaa Lapkolta - tai sitten ei. Kaikilla on siis pitkälle omat juttunsa, eikä mitään valmiita biisejä tuo ketään kämpälle, vaan kaikki tehdään yhdessä. Tietenkin esim. kitara- ja laulumelodiakulkujen ja basso/rumpuriffien päälle aletaan usein kokeilemaan joitain juttuja, elikkä kyllä siellä pohjalla usein jokin alkuperäinen ideakin on. Tästä meidän biisien tekemisestä on kyllä muodostunut niin ihmeellinen systeemi, että luulen että se on yleensäkin hyvin omalaatuinen. Jokainen kuitenkin siis hoitaa oman soittimensa ja minä vielä vokaaliosuudet siihen päälle. Siinä se.

Nordberg: - Mikäli jokainen bändin jäsen ei saa jollain tapaa päteä biisin teossa, kyseistä zibaletta ei tulla ikuna kuulemaan.

Soititte ennen Lapkoa nimellä Mooses. Oliko Mooses Lapkon esiaste vai jotain aivan muuta?

Nordberg: - Esiaste. Moosekselta on peritty biisien tekotapa, soinnut ja tempo. Mooseksella vaan oli niin paljon identiteettikriisejä. Papat eivät oikein pysyneet kyydissä. Mutta hyvin lähellä Lapkon ideaa oltiin Mooseksen Lopulla. Virettä laskemalla löysimme sointiin paljon uusia mahdollisuuksia.

Heikkonen: - Mooses oli sellaista rytmittelyrytkettä suomenkielellä. Ei se varsinaisesti mikään esiaste ollut, mutta on niistä ajoista jotain kulkeutunut Lapkon musiikkiin...

Malja: - Mooses oli ihan oma juttunsa. Siitä ei voi sanoa oikeastaan muuta kun että huh huh. Kovaa suomalaista rytmiheviähän se oli. Aikaansa edellä... ainakin meidän entisten soittajien mielestä. Olemme tässä puhuneet että pitäisi tehdä kulttuuriteko, ja yrittää julkaista joskus muutama biisi jotain kautta...tai sitten ei.

Onko Lapko jäsenilleen harraste, elämäntapa vai tuleva ura? Vai kenties vähän näitä kaikkia?

Heikkonen: - Kaikkea muuta paitsi harraste.

Malja: - Henkilökohtaisesti se on kaikkea edellämainittua, ja se siitä niin raskasta ja antoisaa tekeekin. Mitään muita tulevaisuuden suunnitelmia ei tässä mittakaavassa meillä kenelläkään taida olla. Kaksihan meistä opiskelee vielä, ja tätä kautta muitakin juttuja pyörii mielessä, mutta nekin ovat periaatteessa tähän rokkijuttuun niin kytköksissä että pahalta näyttää. Harrastus tämä on siinä suhteessa, että se imee kaikki rahat ja ajan, mutta tulopuoli on suhteellisen vähäistä, mikä toisaalta on elämäntapa jne...

Nordberg: - Lapko on kuin mökki; Sinne lähdetään rentoutumaan ja pitämään hauskaa, mutta sitten tuleekin hoonailtua paikkoja kuntoon koko viikonloppu, ja taas väsyneenä palattava arkeen. "Olis kiva asua mökillä edes jonkin aikaa vuodesta ihan vakituisesti."

Kenen kotimaisen artistin kanssa sopisitte samaan iltaan erityisen hyvin?

Malja: - HIM.

Nordberg: - Tää onkin kysymys, jota on mietitty poikain kanssa aika paljon. Ite tykkäsin, kun esiinnyttiin Kipsarissa Ovali Virran kanssa. Ne soittivat teknoa ja kuulostivat hyvin erilaiselta kuin me. Kontrastit voivat tehdä hyvää, kun mekin soitetaan lujaa, ja aika puuduttavaa musaa noin ainakin ensi kuulemalta.

Heikkonen: - öö tota...No, Saran jätkien kanssa oli Provinssin avausklubilla tosi siistiä!!! Ei olla vielä paljoa samanhenkisiä bändejä tavattu, mutta tapaamistani orkestereista Sara ja Scent.

Olette helvetin energinen livebändi. Onko koskaan tullut arvioitua, kuinka paljon kaloreita kuluu yhteen Lapkon keikkaan?

Malja: - Ei olla laskettu paljonko korillisessa kaljaa on kaloreita, mutta suunnilleen sen verran Lapko tankkaa ennen lavalle menoa. Meillä on sellanen sääntö että kännissä saa ja pitääkin olla jos siltä tuntuu, mutta on eri asia, olla soittokännissä kuin tavallisessa. Homman pitää siis hoitua 110% ja silloin niitä kaloreitakin kuuluu todella paljon.

Nordberg: - Mulla kuluu ainakin sormet, kun joutuu käyttämään paksuja kieliä. Muuten tulee seisoskeltua lavalla aika tönkkönä, kun on niin huonot polvet ja kuntokin vielä.

Heikkonen: - Ollaanko? Mulle tuli yks jätkä Turussa keikan jälkeen ja sanoi: "Olitte ihan vitun hyvii...vähän niinku The Crash!!!" Tuli vähän sellanen olo, että mitäköhän siellä lavalla tuli tehtyä...:) No joo. Paljonko on kaloreita kerros-ateriassa ja six-packissä?? En mä tiä. Vitusti varmaan...

Mitkä ovat tärkeimmät asiat musiikissa? Omassa ja ylipäätään...(nyt mentiin todella syvälle)

Heikkonen: - Joo nyt mentiin niin syvälle notta... Omassa tekemisessä on tärkeintä, että tehään just sitä mikä tuntuu hyvälle (esim. turha sitä "hittibiisii" mitä meiltä ollaan hiukan kaipailtu on väkisin lähtee tekemään.) Ja mä toivon, että joku saa Lapkon musiikista oikeesti jotain irti ja kokee sen itselleen tärkeeksi ja tulee sinne keikalle, laulaa ne sanat ulkoa mukana jne.jne. Tiedät varmaan mitä tarkoitan!! Se lämmittäis tosi paljon...

No, musiikissa ylipäätään... no... no... en mä tiedä. Tossa edellisessä taitaa olla jo kaikki tärkein...

Malja: - Musiikin tärkein asia on aiheuttaa hyvä olo, mikä ei aina onneksi tarkoita sitä, että pitäisi nauraa. Kaikki liittyy kaikkeen, joten sanat ja fiilis millä asia esitetään ovat yhtä tärkeitä melodian kanssa jne. Itse uskon musiikin "parantavaan voimaan" ja siihen että rock`n`rollissa on enemmän, mitä luullaan. Sanoituksissani yritän vähän ravistella ja herätellä ihmisiä siihen, että omaakin päätä saa tässä nykymaailmassa käyttää, ja että usein syyllinen voi löytyä oman pipon alta.

Nordberg: - "Siis fiilis eli tunne" (blah), jonka bändi luo. Bändin täytyy joka tavalla olla sitä miltä se kuulostaa - tarkoitetaan tällä sitten tinkimättömyyttä musiikissa/sanoissa tai täysin ulkomusikaalisia seikkoja. Tykkään itse suht' yksinkertaisesta musasta, herkuttelumusiikki(?) kääntyy monesti itseään vastaan. "Keep it simple, stupid!" niinkuin meillä tyhmillä graafikoilla on tapana sanoa.

Ilkka Valpasvuo