06.06.2012
Nuori oululainen UNET–yhtye sai äskettäin valmiiksi ensijulkaisunsa Kerron mitä tapahtui. Tummasävyisesti junnaava ja ärhäkästi mölyävä levy kirvoitti demoarviossaan sen verran kehuja, että hivenen tarkempi syyni oli tarpeeseen. Yksinvaltias H. Hannula vastaili seuraavanlaisesti.
UNET -yhtyeen Kerron mitä tapahtui -esikoisella esittäytyy grungehtavien riffien, noise-vetoisen vääntyilyn, tuhovoimaisen junnauksen ja hardcore-henkisen lo-fi-estetiikan tienoilla vaaniva yhtye, joka ei ole kuitenkaan unohtanut sävellyksistänsä koukkujakaan - mutta mistä UNET on peräisin? Oliko alusta lähtien selvä juttu, että toiminta tulee olemaan soolo-painotteista?
- UNET on peräisin pitkään päässäni jumineesta ajatuksesta ja halusta tehdä musiikkia yksin. Alusta asti oli siis selvää, että soitan ja nauhoitan itse kaiken.
UNET -yhtyeen musiikki nostaa monenlaisia mielleyhtymiä edellämainittujen tyylilajien suuntiin ja muuallekin. Muuan Valpasvuo juuri arviossaan kirjoitti, että "...maalaa jykevästi kuin Mana Mana aikoinaan." Sitä jotain tiettyä "oululaisuuttakin" musiikissa on kuultavissa, mutta ovatko nämä asiat yhtyeen kannalta tärkeitä? Oliko vaikutteilla yhtyeen synnyn kannalta merkitystä? Kumpusiko UNET tunnusarvoisemmin halusta luoda jotain täysin omaa?
- Totta kai se musiikki, mitä oon kuunnellut on vaikuttanut siihen, millaista musiikkia itse teen. Niin kai se menee kaikilla? Ja Oulussahan on ihan tajuttoman kovia metelibändejä, esim. Vene ja Viisikko. Mutta en tiedä onko sillä kuitenkaan niin suurta merkitystä mun kannalta, enkä mää nuita biisejä tehdessä erityisesti erikseen ajatellut että nyt luodaan jotain uutta ja ainutlaatuista. Toteutin vaan ne ideat jotka mulla oli päässä, mitkä kuulosti hyviltä omasta mielestä.
Lyhykäisen julkaisun kahdessa biisissä on syvään piirtynyttä tuskaa, asianmukaisen unenomaista harhaisuutta ja tunnelman kannalta tinkimätön toteutus. Miten kappaleet syntyvät - onko UNET jotain, mikä vain tietyn olotilan tullen tapahtuu ja lopulta valmistuu? Ovatko musiikki ja sanat toistensa rinnakkaisvalmisteita?
- Kappaleet syntyvät rakentuen pikkuhiljaa omalla painollaan palasista kokonaisuuksiksi. Niitä ei voi pakottaa valmistumaan nopeammin, vaikka välillä oiskin kauhee hinku päästä jo tekemään valmista tavaraa. Välillä sanoituksia tulee aikasemmin kuin riffejä, välillä taas toisinpäin.
Päällepäin Kerron mitä tapahtui tuntuu aika minimalistiselta ja yksinkertaiselta luomukselta, mutta kappaleissa on niinikään minimalismin keinoin erottuvia nyansseja ja koukkuja. Radiokelpoisuudesta ei varsinaisesti tarvitse puhua, mutta pienet askeleet tuntuvat silti merkittäviltä, kuten raivoamisesta hetkittäin hieman puhtaammaksi kääntyvän laulun, ja nimikkokappaleen ilmavuudellaan yllättävän kitaramelodian kohdalla. Tuntuivatko yksityiskohdat miettimistä vaativilta asioilta vai tulivatko ne luontevasti esiin muun materiaalin muassa?
- Aika luontevasti ne yksityiskohdat putkahteli päähän biisien kasvaessa valmiiksi, mulla oli myös miksauksen suhteen aika selvät visiot siitä, mitä halusin ja miksaaja osas toteuttaa ne jutut hyvin, kiitos siitä.
Miltä esikoisjulkaisu tuntuu omissa korvissa? Antaako se esimakua tulevasta juuri sopivasti vai onko esillä enemmänkin kuva "sellaisena kuin se raaimmillaankin on"?
- Se kuulostaa melkeempä just sellaselta kuin olin alunperinki kaavaillutkin. Uusia sävyjä on luvassa tulevaisuudessa, muuta en tässä vaiheessa kehtaa paljastaa.
Onko UNET suunnitellut siirtyvänsä live-muotoon? Levyn raa´an, rupisen ja yksinkertaisen äänimaailman puolesta bändin voisi kuvitella olevan lavoilla hyvinkin tehokas ja tuhovoimainen.
- Nyt tähän joku poliittinen vastaus, haha. Onhan se mielessä käynyt ja kyllähän se ois siistiä. Toisaalta, livebändin kokoamisessa biisit muuttuis väkisinki vähän ja alunperinhän koko homman tarkotus ja suurin merkitys on ollu siinä, että teen ja haluan tehä kaiken itekseni. Ehkä, joskus. Sen näkee sitte.
Mitä seuraavaksi tapahtuu? Jos UNET valloittaa maailman, onko lopputuloksena maailman pelastus vai kituvan pallon vapautus turhasta kärsimyksestään?
- Seuraavaksi UNET lähtee keskustaan ostamaan kakkua.
Teksti: Aleksi Leskinen, kuvat: UNET