Amphi Festival 2011 - sunnuntai

Auringonpaisteinen toinen festivaalip�iv� hemmotteli Amphin yleis�� lyhyen sade-episodin j�lkeen. Estradilla n�htiin mm. legendaarinen EBM-akti, vanhan koulukunnan goottirock-yhtye, sek� kovaan suosioon saksankielisess� Euroopassa noussut ruotsalaisorkesteri.

Toinen festivaalip�iv� aukeni s��n puolesta synkiss� merkeiss� ja ennen puoltap�iv�� taivaan suuri hana aukeni t�ysin. Sateen j�lkeen koitti kuitenkin auringon vuoro, joka teki loppup�iv�st� ikimuistoisen kokemuksen, mutta juuri keskip�iv�n j�lkeen esiintyneist� b�ndeist� Shes All That ja Funkhausgruppe j�iv�t ik�v� kyll� nyt n�kem�tt� monsuunimaisten olosuhteiden takia.

Viisitoistavuotista matkaansa juhliva saksalainen Diorama julkaisi viime vuonna seitsem�nnen pitk�soittonsa, Cubedin, joka jatkoi b�ndin johdonmukaista rataa synapopin avaruusmaisissa tunnelmissa. Vokalisti Torben Wendtin kafkamaiset lyriikat tahtovat k��nty� usein tutkimaan kertojansa sielunmaisemia, ja yhdess� v�h�eleisten kappalerakenteiden kanssa ne muodostivat j�lleen l�hes hypnoottisen kokonaisuuden.

Viime vuonna yhtyeen esiintyminen j�i sadepilvien ja aikataulun p��llek�isyyksien takia aavistuksen paitsioon, mutta toinen kerta toden sanoi my�s nyt. Intiimimpi sis�tila toimi selke�sti Dioraman eduksi, ja etenkin vokalisti Wendt n�ytti olevan edtradilla suorastaan liekeiss�, eik� lava tahtonut edes riitt�� vinhasti liikkuvalle laulajalle. V�h�eleinen ja nopeatempoinen elektro saivat mukavasti tukea oikeasta rumpalista, sek� s�hk�kitarasta, joiden avulla b�ndi sijoittui elektron ja perinteisen rockin v�liin j��v�lle ei-kenenk��n-maalle. Yhtyeen soundillisissa ratkaisuissa ja soitossa oli havaittavissa selkeit� kaikuja 90-luvun puoliv�lin Depeche Moden suunnalta, mutta vaikutteet oli sulautettu ja valjastettu oman soundin palvelukseen, mink� ansiosta paketti toimi kappaleesta toiseen moitteetta.

Oman lis�ns� esitykseen toi tarkkaan harkittu lavarekvisiitta, jossa toistettiin uusimman albumin kuutioteemaa. Rumpali Marquess ja koneavustaja Felix Marc oltiin sijoitettu omiin kuutiokehikkoihinsa, ja samansuuntainen kuutio oli heijastettu my�s mustavalkoisena taustakankaalle. Idea oli sin�ll��n yksinkertainen mutta eritt�in toimiva, kuten ne suorimmat ideat yleens�kin ovat.

Dioraman pistetty� pillit pussiin piipahdin nopeasti katsomassa mit� ulkopuoliseen maailmaan kuuluu. Auringonpaisteinen p�iv� uhkasi jo rikkoa hellerajan, joten Dreadful Shadows sai j��d� rokkailemaan p��estradille, kun allekirjoittanut suoritti t�ysk��nn�ksen ja sukelsi takaisin jykev�n Staatenhausin suojiin.

Hallin puolella toinen festivaalip�iv� sai kummasti vauhtia, kun aloittelijoista siirryttiin kokeneiden goottirokkareiden pariin. Alankomaalainen Clan of Xymox on vuodesta toiseen kulkenut valitsemallaan kurssilla vakaasti eteenp�in, Ronny Mooringsin pit�ess� tiukasti ruoria k�siss��n. Kev��ll� julkaistu uusin pitk�soitto Darkest Hour jatkaa tutuilla vesill�, mutta syyst� tai toisesta setin p��osan varasti parin vuoden takainen In Love We Trust kiekko, jolta kuultiin yll�tt�v�n monta siivua.

Pitk�n ja utuisen intron per��n kajahti em. kiekon nimibiisi In Love We Trust, joka veti paikan p��lle goottirokkareita ainakin kolmessa sukupolvessa. Kokeneelle orkesterille olisi suonut kolmea varttia muhkeamman lohkon soittoajasta, mutta niill� mentiin mit� saatiin ja klaanilaiset antoivat takuulla rahoille vastinetta. Poikkeuksellisesti yhtye esiintyi nyt kolmij�senisen�, Mooringsin vastatessa kitarasta ja laulusta, ja Mario Usain soittaessa kitaraa ja bassoa aina kulloisenkin biisin mukaan. Konehuonetta piti puolestaan yll� Yvonne de Ray, mutta yhtyeen vakiobasisti Mojca Zugna loisti poissaolollaan, eik� h�nen puuttumistaan kommentoitu muun b�ndin toimesta mill��n tavoin.

Xymoxin k�ynnist�ess� keikkansa savukoneen hoitaja pimahti n�ht�v�sti totaalisesti, joten suoran n�k�kontaktin luominen sankan savupilven keskell� soittavaan yhtyeeseen oli paikoin haastavaa, kun koko estradi muistutti sumuisinta mahdollista Lontoota. ��nten ja valojen puolesta esitys sujui kuitenkin juuri niin kuin pitikin, ja kumpaakin osastoa taisi viel� avittaa hernerokkamaiset olosuhteet.

Moorings ei juuri v�lispiikkej� viskellyt ja kappaleet muodostivatkin l�hes katkeamattoman ketjun, jonka lujimmaksi lenkiksi osoittautui t�ll� kertaa parin vuoden takainen sinkkubiisi Emily. Erityismaininnan ansaitsee my�s uusimman albumin jytisev� Delete, joka osoittautui nimens� kokoiseksi teokseksi. Kolme varttia kului n�in kuin huomaamatta, mutta ik�v� kyll� kovinkaan aplodimyrsky ei saanut kellon viisareita taipumaan, joten b�ndi joutui vet�ytym��n lauteilta keikan saavutettua juuri sinisen hetkens�.

Maisemaa oli kuitenkin turha vaihtaa, sill� lyhyen roudaustauon p��tteeksi estradin otti seuraavan vajaan tunnin ajaksi haltuunsa brittil�inen In the Nursery, joka niin ik��n on kulkenut pitk�n ja vaiherikkaan matkan musiikin ihmemaassa. Kaksoisveljet Klive ja Nigel Humberstone ovat luoneet kolmessakymmeness� vuodessa yhtyeest��n k�sitteen, joka on muovannut uusklassista elektronista musiikkia kiistattomalla tavallaan. Lis�ksi kaksoset ovat kunnostautuneet useaan otteeseen mm. elokuvamusiikin teossa, eik� mik��n projekti tunnu olevan liian vaikea n�ille veljeksille.

Vahvistuksina Humberstoneilla oli t�ll� kertaa vokalisti Dolores Marguerite C., joka laulamisen lis�ksi vastasi joissain kappaleissa eri rumpujen sek� koskettimien soitosta, sek� rumpali David Electrik, joka saikin takoa patteriaan koko keikan ajan. N�ill� voimin ITN loi j�lleen joukon maagisia hetki�, jotka saivat kylm�t v�reet laukkaamaan pitkin selk��.

Kaksosten luoma uus-klassinen musiikki, jonka yhteydess� k�ytet��n usein my�s termi� �martial electronica�, on eritt�in ly�m�soitinvetoista sek� massivista. Sanaa massiivinen ei tule kuitenkaan sotkea t�ss� yhteydess� pomp��sin kanssa, sill� siin� miss� moni varttihanszimmer osaa vain t�ytt�� ��nimaiseman, luovat Humberstonen kaksoset samoista palasista unohtumattomia kappaleita.

Esimerkiksi Sense albumin upea nimibiisi, sek� samaisen kiekon avausraita Blue Religion ovat yht� suurta rummutusta, mutta siit� huolimatta kappaleiden teemat ja koukut toimivat, sill� kumpikin s�vellys pohjaa erinomaiseen ideaan, eik� pelk�st��n massiiviseen ��nisein�m��n.

Keikka kulki tutuilla raiteilla, eik� yhtyeen uudelta Blind Sound pitk�soitolta taidettu kuulla ainuttakaan raitaa. Sen sijaan kuuntelemaan keskittyneelle yleis�lle esitettiin vanha new wave siivu Mystery, sek� eteerisempi Blueprint. Tuttu numero oli my�s lopussa kuultu L�Esprit, jossa Klive tuli rumpupatterinsa takaa ly�m��n valtaisia peltej� toisiaan vasten, ja joka ker�si j�lleen raikuvat aplodit. Kaksosilla on mittarissa jo viisi vuosikymment�, mutta ik� on t�ss�kin kohdin j�lleen suhteellinen k�site, sill� Humberstonen herrojen vauhti ei ole ainakaan hidastumaan p�in.

In the Nurseryn poistuttua estradilta koitti festivaalin suurimman pettymyksen aika, kun Das Ich aloitti osuutensa. Pian n�et k�vi selv�ksi, ett� saksalaisorkesterista oli saapunut paikalla vain puolet. Kosketinsoittaja Bruno Kramm kapusi kyll� lauteille, mutta vokalisti Stefan Ackermann oli syyst� tai toisesta estynyt. Vakavasti vajaa yhtye esitti n�in biisins� auttavien vokalistien avulla, mutta fiilis tilanteesta oli vastaava kuin jos olisi sy�nyt juustohampurilaista josta puuttuu niin juusto kuin pihvi.

Kiitos mutta ei kiitos, Ackermannin lavapresenssi� ei voi mielest�ni korvata kell��n tai mill��n, joten parempi vain unohtaa koko s��litt�v� episodi.

Nitzer Ebb on niit� orkestereita, joilla riitt�� historiaa vaikka muille jakaa. Yhtye raivosi listoilla sek� lavoilla 80- ja 90-luvuilla, kunnes ty�t taukosivat vuoden 1995 Big Hit kiekon j�lkimainingeissa. B�ndi ei kuitenkaan koskaan virallisesti hajonnut ja viidentoista vuoden kuivan kauden levytyksiss� p��tt�nyt Industrial Complex toi britit takaisin valokeiloihin vuonna 2010.

Vanhat EBM-ketut Bon Harris ja Douglas McCarthy, sek� b�ndin viimeisimm�n uudelleenkokoontumisen my�t� kokoonpanoon virallisesti kiinnitetty John Payne, olivat selke�sti p�iv�n p��esiintyj� monelle festivaalivieraalle. Ilta-auringon paistaessa p��lavalle McCarthy ja Harris ravasivat ensimm�isen kappaleen ajan pitkin estradia, eik� v�ke� olisi t�m�n j�lkeen saanut l�mpim�mm�ksi edes kuumilla hiilill�. Kiivaan avauksen j�lkeen Harris asettui kone/perkussio postinsa luokse, jolloin lavan totaalinen k�ytt� j�i McCarthyn vastuulle. Tyylikk��seen pukuun ja peililaseihin sonnustautunut vokalisti piti my�s vauhdin yll�, ja herramme taisi tallata lavan jokaisen neli�sentin v�hint��nkin muutamaan otteeseen seuraavan reilun tunnin aikana.

Viimevuotisen Industrial Complexin ter�vimm�t raidat soivat luonnollisesti vanhojen siivujen seassa, ja niist� etenkin Down On Your Knees, sek� vastustamattoman vet�v� Payroll ker�siv�t runsaasti kiitosta, mutta eniten v�ki odotti tietysti niit� vanhoja numeroita. Vuoden 1990 sinkut Lightning Man ja Fun to Be Had saivat jo melkoisen vastaanoton, mutta suurimmat suosionosoitukset nappasi itselleen vuoden 1987 hitti Join in the Chant, joka avasi aikoinaan jopa Pohjois-Amerikan markkinat briteille muutaman vuoden ajaksi.

Nitzer Ebb ei ehk� ker�nnyt festivaalin runsainta yleis�� lavan edustalle, mutta kunnioitettavan kokoinen joukko oli yksi ��nekk�immist�, ja ehdottomasti ahkerimmin tanssiva. Brittien invaasio onnistui n�in Reinin rannalle ja moni pitk�n linjan Nitzer Ebb -fani saattoi l�hte� p�iv�n p��tytty� kohti kotia n�kem��ns� tyytyv�isen�.

Ensimm�isen� festivaalip�iv�n� teknisten murheiden musta ritari oli koltellut kaltoin In Strict Confidencea. Sunnuntaina ep�onnen sankarin viittaa soviteltiin puolestaan italialaisen Kirlian Cameran harteille. Kaikki alkoi italialaisten kannalta hyvin, mutta pian ��nikanavista alkoi kuulua sinne kuulumatonta r�tin��. Aluksi h�iri���net olivat satunnaisia, mutta ne pahenivat pian siihen pisteeseen saakka, ett� yleis� alkoi viheltelem��n onnettomien soundien suututtamana. Yhtye ei kuitenkaan lopettanut soittoaan, vaan jatkoi murheiden l�pi puskemista, mink� johdosta ilma oli pian t�ynn� kuuntelukelvotonta s�rin�puuroa.

Viimein vian syy n�ht�v�sti l�ydettiin, mutta t�st� eteenp�in ��nenpaine kasvoi niin valtaisaksi, etteiv�t soundit en�� kest�neet sit�. N�in yhdenlainen s�rin� vaihtui toisenlaiseen, eik� keikka ollut aiempaa nautittavampi. Syv� kumarrus Angelo Bergaminin ja Elina Fossin suuntaan h�rk�p�isest� tahdosta, mutta uskallanpa v�itt��, ett� Fossin oman yhtyeen, SPECTRA*parisin, kappaleet ovat huomattavasti tarttuvampia. S�rin�ll� tai ilman. Allekirjoittanut poistuikin paikalta ennenaikaisesti korvat humisten.

Onneksi viimeinen kokemus hallista ei j��nyt negatiiviseksi, sill� juhlat sai kunnian p��tt�� ruotsalainen Covenant, joka vuorostaan oli viilannut soundinsa l�hestulkoon t�ydellisiksi.

Helsingborgin lahja future- ja syna-popin maailmalle olikin vet�nyt hallin ��ri��n my�ten t�yteen, joten j�rjest�j�t olivat selv�sti valinneet oikean ryhm�n t�h�n vaativaan ty�h�n. Trio julkaisi viimein tammikuussa pitk��n odotetun Modern Ruin pitk�soittonsa, jonka tiimoilta ruotsalaiset tulevat kiert�m��n ainakin koko kuluvan vuoden siell� ja t��ll�. P��painopiste tulee kuitenkin olemaan varmasti saksankielisess� Euroopassa, jossa b�ndin myyntiluvut ovat selv�sti parhaimmat. Kuten odottaa sopi, liev�sti my�h�ss� startannut keikka oli alusta saakka yht� Covenantin juhlaa, sill� yleis� s�i ryhm�n k�dest� jo intron k�ynnistyess�.

Aina tyylik�s Eskil Simonsson muisti kiitt�� ja ylist�� kuulijakuntaa useaan otteeseen, mik� sai aikaan vain entist� raivoisampien aplodien meren. Vanhat �ss�t kuten Bullet ja Stand Alone upposivat tuttuun tapaan, eiv�tk� uudetkaan kappaleet kuulostaneet lainkaan hullummilta. Viimeisin sinkkubiisi Lightbringer, jolla b�ndi tekee yhteisty�t� maanmiestens� Necro Facilityn kanssa, otettiin my�s ilolla vastaan, eik� siivu tainnut olla l�hesk��n ainoa uusi n�yte.

N�in korkealentoisissa tunnelmissa p��ttyi seitsem�s Amphi Festival, joka oli tarjonnut monia unohtumattomia kokemuksia. S�� koetteli etenkin ensimm�isen� p�iv�n� muutamien vieraiden hermoja, mutta yleisesti ottaen kaikki sujui j�lleen mallikkaasti � aivan kuten K�lnin Tanzbrunnerilla on ollut tapanakin.

T��lt� l�ytyy festivaalin lauantai.

Teksti ja kuvat: Mika Roth