Absoluuttinen Nollapiste

Kaksikymppisiään viettävän yhtyeen roots-illassa kuultiin todella vanhoja kappaleita ja höyhenenkepeää soittoa.

Absoluuttinen Nollapiste viettää 20-vuotisjuhlavuottaan kunnon rykäyksellä. C-kasetti ponnahti ilmoille Tampereen-keikan yhteydessä ja yhdestoista levy ilmestyy ensi syksynä. Koska bändi on tottunut tekemään juttuja omalla tavallaan, mitään hittikimarakiertuetta ei (ainakaan vielä) ollut luvassa. Absoluuttisen päinvastoin.

Emmie sulle puhunu 2011-rundin roots-illaksi nimetyllä keikalla kuullut kappaleet olivat nimittäin vanhimmillaan ajalta, jolloin bändin jäsenten kivekset vasta suunnittelivat laskutelineiden esiin ottoa. Jämptin tunnin setin tuoreimmat biisit Sanankeruumatka ja Sunnuntai olivat yhtyeen kolmoslevyn Simpukka-amppelin albumiraitoja. Pääpaino oli uusvanhassa, C-kasettina julkaistussa Demo 3:ssa, jonka biiseistä kuultiin noin puolet; Godzilla puki ylleen vauvanvaatteensa.

Alkuperäiskokoonpanossaan kvartettina soittanut bändi tavoitti kiehtovasti parhaat puolet kahden eri aikakauden yhtyeiden kohtaamisesta. Orkesterin soitto on tänä päivänä aivan maan kirkkaimmasta päästä, ja nyt esitettävä materiaali oli sitä keskenkasvuisen omalaatuista Nollapistettä, jossa on oma uniikki viehätyksensä. Poikamaista innostusta se näytti myös bändin jäseniin tartuttavan. Erityisesti rumpali Tomi Krutsin ja kitaristi Aki Lääkkölä olivat – kliseepoliisin uhallakin – aivan liekeissä.

Mutta eivät toki niin pahasti kuin Joni, joka palaa karrelle tyrmistyttävän tehokkaassa ennen julkaisemattomassa kaksiminuuttisessa. Lääkkölän "Thunderfinger"-lempinimi tulee kai lähinnä huikeasta kitaransoitosta, mutta nopeat ovat miehen sormet muutenkin. Mainitussa kappaleessa hän nimittäin vaihtoi sujuvasti saman sekunnin aikana koskettimet kitarariffiin! Laulaja Tommi "Zappa" Liimatta vuorotteli Lääkkölän kanssa koskettimissa. Välillä keulamies soitti myös kazoo-pilliä, nokkahuilua ja kitaraa.

Huomattavaa oli myös bändin lähes höyhenenkevyt sointi (lue: jäntevä rytmiryhmä), joka on rokkibändille melkoinen suoritus. Massiivinen urkuproge oli tipotiessään ja Lääkköläkin oli jättänyt järeimmän kitaravarustuksensa kotiin. Nollapiste kuulosti käytännössä ensimmäistä kertaa tällä vuosituhannella aidosti kotikutoiselta ja sympaattiselta. Uuden kasetin biiseistä myös Warszawa Kashmir, Enenerna ja Mutta toivoa on osoittavat, miten lupaavia sävellyksiä Liimatta väsäsi jo 15-vuotiaana pojankossina. Nohevaa.

Teksti: Heikki Väliniemi
Kuvat: Tiina Malinen