10.12.2010
Lämminhenkinen ja iholle tuleva folk kuulostaa harvinaisen vähän suomalaiselta folkilta.
Esikoisdemonsa lämmintä henkeä huokuvan ja käsin tehdyn kannen lisäksi jyväskyläläinen Wished I Was a Giant valloittaa laulelmiensa pienesti soivalla suuruudella, rohkealla arastelulla. Tämän ”yhden miehen kollektiivin” folkbiisit hahmottuvat selvärajaisten kokonaisuuksien sijaan – kollega Ekblomin arviota lainaten – aihioiksi, hahmotelmiksi ja tunnelmakuviksi. Desibeli.net kääntyi nimimerkin takaa löytyvän Timo Hakkaraisen puoleen ottaakseen selvää miltä pohjalta miehen makuuhuone-estetiikan nimiin vannova musiikki hauraaseen lentoonsa nousee.
Osa Wished I Was a Giantin tuoreen demon kappaleista on syntynyt yli kaksi vuotta sitten, mutta toden teolla projektin visio kirkastui tekijälleen alkuvuodesta 2010. ”Olin soittanut joitain äänittämiäni raakademoja jo aiemmin ystävälleni Juha Jääskeläiselle. Tammikuisen Them Bird Things -yhtyeen keikan yhteydessä Lutakossa puhuimme asiasta enemmän, minkä jälkeen hän lupautui äänittäjäkseni.” Hakkarainen antaa yhteistyökumppanilleen muutenkin kiitosta erityisesti ääniteknisiin seikkoihin paneutumisesta: ”Siitä puolesta en suoraan sanottuna paljoakaan ymmärrä.”
Kaikkiaan Wished I Was a Giant kuitenkin vannoo kotikutoisen epäammattimaisuuden nimiin. Hakkarainen kertoo pitävänsä makuuhuoneäänityksen filosofiasta virheineen ja pörinöineen, mutta myös saavutetun intiimiyden vuoksi: ”Muusikoiden.netissä joku oli kommentoinut hyvin A Dream of Shirley Beddoes -kappaleen lauluosuuksia sanomalla niiden kuulostavan siltä kuin pelättäisiin viereisessä huoneessa olevan tyypin heräävän.” Eläväisyyden ja tietyn kömpelyyden ikuistamisen hengessä Hakkarainen kertoo esimerkiksi välttävänsä klikkiraidan käyttöä. Wished I Was a Giantin kappaleet on rakennettu vapaasti soitetun kitararaidan päälle laulamalla, ajoittaisin rytmisin ja sähköisin maustein.
Suomalaiseksi folkiksi Wished I Was a Giant kuulostaa varsin vähän suomalaiselta folkilta. Hakkarainen allekirjoittaa väitteen tyypillisen slaavilaispohjaisen ahdistuksen poissaolosta ja näkee laulukielen valinnan luontevana: ”Vaikea mieltää tätä touhua osaksi suomalaista laulaja / lauluntekijä -jatkumoa. Muutenkin vierastan koko mies ja kitara -ideaa. Ajatus siitä, että tekisin näitä kappaleita omalla nimelläni, tuntuu hirveän kornilta. Kun yritän sanoa jotain asiaa suomeksi niin siihen tulee väkisin sellainen ranteet auki -fiilis.” Onkin helppo arvata, ettei Hakkaraisen esikuvalistassa pyöri helismaita tai leskisiä. Yhtyeen nimi juontaa juurensa Guided By Voicesin samannimiseen kappaleeseen: ”Arvostan suuresti Robert Pollardin hengästyttävää tyyliä kirjoittaa loistavan omaperäisiä kappaleita kuin liukuhihnalta”. Muita Hakkaraiselle olennaisia artisteja ovat esimerkiksi The Band, Elliott Smith, Hüsker Dü ja Nick Drake.
Lava-aktiksi Wished I Was a Giant ei ainakaan tällä erää ole ryhtymässä. ”Promootiomielessä keikkailu olisi varmasti tärkeää, mutta en usko että pystyisin kannattelemaan näitä kappaleita livetilanteessa. En koe itseäni mitenkään vangitsevaksi esiintyjäksi. Soittamista ja laulamista täytyisi harjoitella aivan älyttömästi”, Hakkarainen pohtii. Lavalle mies kuitenkin saattaa lähitulevaisuudessa astua yhtä lailla jyväskyläläisen Evil Forces -yhtyeen riveissä. ”Bändimielessä tuo livemeininkihän on eräänlainen elinehto”.
Wished I Was a Giant aikoo jatkossakin keskittyä pienieleiseen äänittelyyn vailla kahlitsevaa päämäärätietoisuutta. Toisen lyhytmuotoisen demon ainekset alkavat Hakkaraisen mukaan olla jo kasassa, eikä pitkäsoitto tunnu formaattina ainakaan tällä erää aiheelliselta. Itse itseään kustantava artisti ei elättele liikoja toiveita mahdollisten apujen suhteen: ”En usko tällä olevan sellaista kaupallista potentiaalia, joka kiinnostaisi levy-yhtiöitä markkinamielessä. Pitäisi olla esillä, promota itseään, enkä toisaalta ole valmis muokkaamaan kappaleitani johonkin oletettavasti sopivampaan muotoon.” Wished I Was a Giantin tulevaisuudentavoite tuntuu tiivistävän pienen ja riippumattoman tekijän toimintamallin: ”Kivaa jos pystyisi tuottamaan ja julkaisemaan omaa musiikkia juuri sellaisena kun itse haluaa – ja tietenkin, että joku vielä kaiken hyvän lisäksi tykkäisi siitä.”
Teksti: Antti Hurskainen, kuvat: Wished I Was a Giant
