27.04.2010
Pääkaupunkiseudulta ponnistava poprock-yhtye LUNK on soittanut yhdessä nykyisellä neljän miehen kokoonpanollaan vuodesta 2006. Hissukseen keikkailevalta yhtyeeltä on ennen uutukaista C´mon -EP:tä ilmestynyt ainakin neljä samanmoista, ja jokunen pienempikin julkaisu. Allekirjoittanut ei ole niistä kuullut ainoatakaan, joten se tämän jutun historiallisesta puolesta. Mutta menneet ovat menneitä, ja tärkeää on vain se mitä on nyt.
Vastikään ilmestynyt C´mon (jonka muuten saa ladata yhtyeen kotisivuilta) vakuutti monipuolisen ammattimaisella otteellaan, joten oli syy ottaa kontaktia tämän tuntemattomaksi jääneen yhtyeen suuntaan. Yhtyeen puolesta kysymyksiin vastaili laulusta ja kitarasta vastaava Tuukka Pääskysaari Otto Vainikan (basso), Antti Mustosen (kitara ja laulu) sekä Tommi Ouvisen (rummut) jäädessä tällä kertaa hiljaisten yhtiömiesten sanattomaan rooliin.
Tuukka, mikä on LUNK?
- LUNK on yksinkertaista musaa, yksinkertaisilta ihmisiltä, yksinkertaisille ihmisille.
Onko teillä jotain aiempia bändivirityksiä?
- On, mutta ketä ne kiinnostaa?
Laulat sekä englanniksi että suomeksi niin, että kielet sulautuvat yhteen. Mistä moinen?
- See, suomen kieli on niin tönkköä että kun veivaa rokkia, ni pitää vetää enkkuu väliin ni saundaa paremmalta. Mul on enkku niin huono, et siitä ei tulis mitään jos vaihdettais kokonaan kieltä.
C´Mon -EP:llä on paljon kaikkea, tanssipunkista VU-fiilistelyn kautta iskelmään. Miksi näin paljon tyylejä, etenkin kun kyseessä ei ole ensimmäinen julkaisunne?
- Mä oon niin monipuolinen säveltäjä ja sovitukset tulee aina sieltä mikä ikinä sattuu olemaan levylautasella sillä hetkellä.
Kerrot MySpacen blogissa C´monin synnystä ja puhut "sielukkaasta roskasta ja kirkastumisesta". Mitä tarkoitat?
- Mulla oli kauan semmonen fiilis, ku ollaan demobändi, että halusin LUNKin kuulostavan "oikeelta" bändiltä, siis päästä eroon siitä äänitteiden demomaisuudesta. Nyt meillä on treeniksen studiolla puitteet ja tehtiin pari hittiä jotka kuulosti siltä, et ne vois soida radiossa, ni ei se ollukkaan kiva. Nyt kun hittiyritelmistä on päässy eroon, ni oma soundi alkaa pikkuhiljaa hahmottua. Musta tuntuu, että monella "demobändillä" on sama ongelma, et yritetään kuulostaa mahdollisimman proolta jollon oma soundi unohtuu. Kyl mä myönnän, et EP on vähän hajanainen, mut ainakin se on mielenkiintonen ja herättää kysymyksiä...
Kiinnitin huomiota em. sanoihin siksi, että esim. Joki-blues henkii jotain samanlaista kuin Joensuu 1685:n tuotokset.
- Mä arvasin tän. Ja mua vituttaa kun tää kuulostaa niin selitykseltä, mut mä en ollu kuullutkaan Joensuuta, ku tein ton biisin. Meidän rumpali Tommi tais kysyy onko Joensuu mulle tuttu, että meissä on jotain samaa ja mun eka ajatus oli, että ainakin paskat bändin nimet. Sit kävin kuuntelee Brighter Than the Lightin ja se oli todella kova. Harmi, et niil ei oo enempää hyviä biisejä. Voisin kyl sanoo yhden toisen bändin miltä Joki-blues mun mielestä vähän kuulostaa...
Millainen LUNK on lavalla?
- En tiedä. En oo ikinä nähny, mut varmaan aika rock´n´roll. Mua vaan vituttaa nykyajan keikallakäyntimeininki. Se johtuu tästä valloillaan olevasta yliopistoindie-kulttuurista. Mulla ei oo mitään asiaa sille porukalle. Se on ankein ihmisryhmä mitä mä tiedän. Tullaan keikalle tönöttää väljähtäny tuoppi kädessä ja katotaan jotain hajutonta ja mautonta yliopistobändiä joiden soittajat stressaa jo huomista tenttiä. Itse asiassa yleisökin stressaa huomista tenttiä, joten se on todella stressaava ilmapiiri. Mihin jäi fiilis? Näytä mulle se!
Mitä tulevaisuudensuunnitelmia teillä on?
Toivottavasti keikkoja. Antakaa meille yks perjantaikeikka jossain jonku hyvän rokkibändin lämppärinä ja tupa täynnä kännisiä ihmisiä, ni se on niin siinä! Musiikillisesti oon palannu vahvasti melodian pariin ja seuraavaks LUNKilta on odotettavissa isoja, sielukkaita, ajattomia poplauluja. Niitä on valmiina pilvin pimein. Tarkotus ois rankkaa biiseistä parhaat, mennä kesäkuun alusta studioon ja räjäyttää ihmisten tajunta uuden EP:n kanssa syksyllä. Beware students!
Teksti: Jani Ekblom
Kuvat: www.myspace.com/lunkband