LUNK: C´mon (EP)

Englanniksi laulavien suomalaisyhtyeiden pahin ongelma yleisellä tasolla lienee se, ettei vierasta kieltä osata, ainakaan lausua. LUNKin laulutaiteilija Tuukka Pääskysaarella ei tätä ongelmaa ole. Päinvastoin, hän yhdistelee suomea ja englantia niin, että on vaikea sanoa kumpi on ensimmäinen kieli; paikoin hän jopa kuulostaa suomeksi laulavalta englanninkieliseltä. Ja sehän sopii, etenkin kun Pääskysaaren ulosanti muutenkin on persoonallista, ja vain positiivisessa mielessä.

Särmää on myös nelihenkisen, pääkaupunkiseudulta ponnistavan LUNKin musiikissa. Matkalla-biisin kepeässä tanssipunkissa tuntuu nuoruuden into – C´mon, lähdetään, c´mon, nyt mennään – mutta varsinaisesti vauhtiin päästään vasta, kun kakkosbiisi laskee tempoja ja yhtye löytää itsestään Velvet Underground- ja Jesus And Mary Chain -geenit. Joki-blues sekä sitä seuraava Jos luoja suo ovatkin julkaisun varsinaiset herkut. Niissä on jylhää sielukkuutta, samantapaista kuin Joensuu 1685:n tuotoksissa. Eivät ne biiseinäkään ole hassumpia, etenkään varsin ärhäkästi surisevapörisevä Jos luoja suo.

EP:n päättää kaksi muista hieman poikkeavaa biisiä, iskelmällinen Varjosta varjoon ja uneliaan täyteläisen pop Kuu, joka kaikuu egotrippimäistä stemma-ajattelua ja hitikästä melodiaa, toteutustakin. Kokonaisuutena C´mon on ehkä tyylillisesti hieman hajanainen kokoelma lauluja, mutta musiikillisesti LUNK tekee erittäin vahvaa jälkeä. Näissä biiseissä on jotain maagista.