Pienet � Marraskuu 2009
Chaosreach: Monument of Chaos
Aiemman b�ndin perustuksille rakentunut Chaosreach on jo ensikiekollaan l�yt�nyt luontaisen tyylins�. Viiden biisin mittainen Monument of Chaos tarjoaa laadukasta deathia murean m�rin�n kera. Vokalisti ansaitsee suorituksestaan pullon t�ysill� t�hdill�, eik� muillakaan tonteilla lusmuilla.
Genreen usein liittyv�t kiipparit ovat j��neet kyydist�, joten ter�v�t kitarat saavat piirt�� kappaleiden reunat rosoisilla vet�isyill��n.
Soundiensa puolesta esikoinen on yht� juhlaa ja pitk�n linjan kokemus kuuluu soitossa, mutta pieni s�vel- ja etenkin sovituskyn�n teroitus ei olisi pahasta. Turhan usein orkesteri tyytyy turvallisiin ratkaisuihin, jolloin se talloo samalla omien mahdollisuuksiensa varpaille. Kappaleissa on jo sopivasti tarttuvuutta ja etenkin melodioiden puolella ollaan vahvoilla.
Mika Roth
Circus Necropolis: Showtime
Sirkus on vakava paikka, ainakin jos juhlan j�rjest�j�n� sattuu olemaan lohjalainen
Circus Necropolis. Parikymppisten miesten trio takoo kasaan kolme death/thrash -siivua, eik� aikaa tuhraannu kuin karvan p��lle yhdeks�n minuuttia. Eli mit��n progehtavia jazz-odysseioita ei ole t�ll� kertaa luvassa, kun tallaa poljetaan permantoon mot�rheadmaisella voimalla. Raaka energia r�iskyy v�lill� ylikin, mutta etenkin toisena soivassa
Enemy siivussa metallisen m�iskeen mukaan saadaan ujutettua v�h�n grooveakin. Suoraviivaisuus on tiettyyn pisteeseen saakka hyve, mutta Circus Necropolisin tapauksessa pieni askel sivuun siell� t��ll� saattaisi tehostaa viesti�. Showtimella rankka r�tke puuroutuu turhan usein ��nten klimppisopaksi, joka vie kokonaisuudelta tehoa.
Mika Roth
Inland: Delusions
Osin edesmenneen b�ndin raunioille syntynyt
Inland avaa pelin kolmen kappaleen mittaisella maistiaisella. Mielikuvituksellisesti mm. alternative rockin, sek� modernin metallin saloja hy�dynt�v� viisimiehinen orkesteri flirttailee samanaikaisesti jopa pehme�n poprockin ja r�yh�kk��n deathin kanssa, joten lopputulos on sanalla sanoen persoonallinen. Keskitempoiset kappaleet kulkevat vakaasti raiteillaan, vaikka seasta l�ytyy v�liosaa, hidasta suvantoa sek� muita yll�tyksi�. Modernin melodisen Pohjois-Amerikkalaisen metallin puolelta on napattu mukaan v�h�n ev�it�, mutta siit� huolimatta limpussa on my�s selke�sti kotimainen maku. Ainoa mik� pist�� arveluttamaan on kappaleiden kesto, joka tuntuu karkaavan toistuvasti ideoitten kannon tuolle puolen. Suosittelin vastaisuudessa pient� tiivist�mist� tai sitten selke�sti kunnianhimoisempaa suuntaa, jota kokeillaan jo p��t�sraidalla. Niin tai n�in, Delusion sis�lt�� joka tapauksessa eritt�in lupaavaa materiaalia.
Mika Roth
Korpikuusen Kyynel: Sense the Dreadful Presence
�
Mets�npeikkojen chill outtia vai melodista, naislaulettua raskasrokkia.� N�ill� sanoilla alkaa turkulaisen
Korpikuusen Kyynel -orkesterin debyyttidemon saate. Mets�npeikkojen viihteen laadusta en osaa sen kummempaa sanoa, mutta naislaululla ryyditetty� raskasrokkia Korpikuusen Kyynel osaa kyll� v��nt��.
Vokalistin komea ��ni, mainio yhteen soitto sek� tarkkaan mietityt yksityiskohdat toimivat asenteikkaan yhteen eduksi. Kolmen raidan n�yte vakuuttaakin nopeasti, vaikka biiseill� ei juuri yhteist� linjaa olekaan. Menev�st� rockmetallista (
Hope) kuljetaan sujavasti nykiv�mm�n sinfoniametalloinnin kautta (
Season of Gray) aina iisimpiin
fiilistelyihin saakka (
Candle), eik� muutosta edes tahdo huomata, kiitos yhten�isen soundipolitiikan. Tulevaisuuden kannalta hyv�� lupaa my�s se, ett� kappaleista jokainen seisoo tukevasti omilla jaloillaan, joten j��n innolla odottamaan orkesterin tulevia edesottamuksia.
Mika Roth
Mystic Grave: Mystigram
Mit� saadaan kun l�v�ytet��n doom sek� death yhteen ja seokseen k�ytet��n sideaineena savuista sludgea? No ainakin koesammiosta kampeaa ulos
Mystic Grave, jonka toinen demo on yht� jyrnyytt�v�n ja groovaavan multametallin synkk�� juhlaa. Hitaan puoleiset siivut, haudan mustuutta huokuvat riffit sek� rakkaus vanhan koulukunnan deathia kohtaan saa Mystigramin maistumaan, vaikka t�m�n tyyppinen metalli ei v�ltt�m�tt� kuuluisi jokap�iv�iseen menuun.
Uusi ja vanha sekoittuvat sulavasti toisiinsa, kun eri vuosikymmenten perinteit� sovelletaan luovasti. Tyylilajille elint�rkeist� riffeist� ei l�ydy sit� kirkkainta timanttia, mutta Mystic Grave pystyy sitli luomaan tarvittavan tunnelman. Vokalistin m�rin� on aavistuksen monotonista, mutta sekin kulkee kun soitto on n�in �maanl�heist�.
Mika Roth
Once Upon A Time
Helsinki-Vantaa-akselilla toimiva
Once Upon A Time soittaa tummasti jurnuttavaa kitararockia, jossa sotkeentuu vauhdikkaan rullaavasti yht� lailla alternative, indie kuin ehk� moderni punkkikin� Nelikko l�hestyy kuulijoitaan kolmen biisin demotuksella, jonka ulkoinen olemus ei lupaa paljon mutta sis�lt� on onneksi enemm�n viimeistelty�. Leijailevammat osuudet kohtaavat mukavan sulavasti kirskuntaan asti ylt�v�n paahdon, jonka keskim��r�inen poljento huohottaa ihan, jossei nyt tukkaa niin ainakin niskaa heiluttavasti. Touhussa on siis ideaa ja paketti on hyvin mietitty. Silti ty�t� on viel� paljon, jotta ne pienet �demomaisuudet� saadaan viel� sielt� pois ja kyll� sit� biisikyn��kin saa viel� t�st� terottaa jos haluaa nousta massasta. Mutta siis, demoksi melkoisen lupaava.
Ilkka Valpasvuo
Poltinmerkki: Demo 2009
Kotimaisella industrial-metallilla ei ole mennyt viime vuosina kovinkaan lujaa. Paria poikkeusta lukuun ottamatta saavutukset ovat l�hennelleet pastisseja, joten kotkalainen
Poltinmerkki saa ensipisteet jo rohkeasta yrityksest�.
Ja kuinka ollakaan� kahden kappaleen mittainen kiekko yll�tt�� lopulta positiivisesti. Ensinn�kin orkesteri on luonut itsens� n�k�isen soundin, mik� on t�ss� genress� suorastaan vallankumouksellinen temppu. Toisekseen lyriikat � se yleisin kompastuskivi � pit�v�t sis�ll��n ideoita, jotka vokalisti pystyy my�s tuomaan riitt�v�n selv�sti ja voimallisesti esille. Ensinn� kuultava
Kaistalle kadonneet kasvot omaa herzeleidmaista riffineroutta, jota ryyditet��n sopivalla m��r�ll� koskettimia. J�lkimm�isen� soiva
Jalostettu iskee viel� edelt�j��ns�kin puhtaammin kultasuoneen, mink� ansiosta Poltinmerkki nousee t�m�nkertaisen kiekkopinon k�rkisijoille. Nimi mieleen, sill� t�st� orkesterista saattaa kasvaa viel� vaikka mit�.
Mika Roth
Saunara: Normit & Lait
Saunaran ruuti ei ole ainakaan m�rk��. Hyv� kun edellinen
Vain muisto j�� -EP ehdittiin saada pihalle, ja jo tulee uutta julkaisua arvioitavaksi. Kuten arvata saattaa, tyyli ei ole muuttunut juuri mihink��n, eli suomenkielist� ahdistus-rockmetallia
tarjotaan taas.
Vokalistin huutolaulu istuu kummankin kappaleen synkkiin teemoihin, vaikka raitojen tyylit eroavat toisistaan melkoisesti. Avauksena soiva nimibiisi t�r�ytt�� leukaperiin turboahdetun actionpaketin, jossa riitt�� vauhtia &
vaarallisia tilanteita. Koukkua l�ytyy niin kertsist� kuin s�keist�st� ja soitto on asiallisen tukevaa. Ankkurisiivu
Rajan taa onkin sitten ehtaa synafiilistely�, ilman mit��n poskeen painuvaa kielt�. Orkesteri osaa asiansa,
homma toimii ja pitk�soittoakin on kuuleman mukaan tulossa. Saunaran kurssi osoittaa n�ytteen perusteella jyrk�sti yl�sp�in, sill� n�in laadukkaalle suomenkieliselle ahdistukselle on aina tilausta.
Mika Roth
Shattered Within: Unique
Shattered Within k�vi allekirjoittaneelle tutuksi aika tarkkaan kolme vuotta sitten, kun yhtyeen edellinen
Fall To Rise Again -demo p��tyi k�siini. Tuolloin nuori yhtye kaatui viel� osin omaan n�pp�ryyteens� sek� valtaisaan intoonsa.
Nyt kolme vuotta kokeneempi kokoonpano lataa tiskiin nelinkertaisen m��r�n musiikkia, eli kestonsa puolesta tuore Unique on albumitasoa. Samaa ei voi sanoa tunkkaisista soundeista, jotka antavat aivan liikaa tasoitusta kilpailijoille. Moni asia on muuttunut vuosien varrella, mutta Shattered Within saa edelleen kiitosta ja moitteita pitk�lti samoista asioista. Yhtye on ladannut kappaleet t�yteen kelpo ideoita, mutta karsintaa olisi siis pit�nyt tehd� j�lleen kovemmalla k�dell�. Vokaaleissa luotetaan melodiseen naispuoleen, sek� m�re��n mies��ntelyyn, jotka vuorottelevat tasaisesti. Jos saisin valita, nostaisin femiini� puolta rohkeammin esille, sill� tyylillisesti m�rin� ei tuo kokonaisuuteen juuri mit��n uutta � ainakaan n�in runsaina annoksina. Lupaavaa ty�t� edelleen, mutta paljon j�� viel� kehitett�v��.
Mika Roth
The Body Snatcher: Graveyard Symphonies
Sinfoninen kauhumetalli voi olla muutakin kuin vain viiden sentin lateksipukuista peikko-oopperaa. Siin� miss� monet vampyyrib�ndit ja kauhukomppaniat upottavat levyns� kivitalon kokoisten kitarariffien alle, j�tt��
The Body Snatcher puolestaan koko kuusikielisen pois matkasta. Ja t�ss� on siis puhe metallista.
Kaikki alkaa ruumiin narskuttajan tapauksessa bassosta, jonka ymp�rille koko projekti alkujaan rakentui. My�hemmin mukaan tulleet koskettimet sek� rummut luovat yhdess� nelikielisen kanssa todella massiivisen pohjan, jonka p��lle
katedraalin kokoiset kappaleet muotoutuvat. Oman silauksensa kuvaan tuovat kuoro, viulu, sello sek� piano, jotka saavat kauhutarinat ry�mim��n ihon alle.
Ardeathin matala mieslaulu kohtaa
Lady Marian korkeat osuudet tavalla, joka niin ik��n hyyt�� ihon. Keskitempoisissa kappaleissa nopeus ei astu ideoiden edelle, vaan t�rkeint� on kylm��v� tunnelma, jonka punomisessa yhtye onnistuu mestarillisesti. Vuoden kotimaisen yll�tt�j�n viittaa sinfonisen kauhumetallin saralla ollaan t�m�n n�ytteen perusteella nostamassa kovasti The Body Snatcherin harteille. Olen vaikuttunut.
Mika Roth
Vandaalit: Sattuu
Edel
Hyvink��l�inen
Vandaalit kuuluu olennaisesti suomipunkin valtiomiessarjaan. Nelj�tt� vuosikymment��n paahtava ja toisen comebackins� parissa operoiva viisikko julkaisee marraskuussa live-l�tyn jota l�mmitell��n t�ll� kolmen biisin sinkuralla. Hyvin hikisesti rullaava ja kielt�m�tt� koukukas uusi biisi
Sattuu saa rinnalleen livevedot
Voima ja
Palava kaatumatautinen, joilla menn��n tasavahvasti. Live��nitys-muoto sin�ns� pukee Vandaaleja, sill� tunnelma on k�sinkosketeltavan innostunut. Vandaaleilla kun ei taida olla tapana paljon s��stell� tai pit�� heng�hdystaukoja � sata lasissa menn��n ainakin n�ill� n�ytteill� mutta silti koukukkuutta unohtamatta.
H�klin suoraviivainen laulu toimii yhtyeen kiivaassa poljennossa mainiosti. Kyll� kent�ll� on edelleen tilaa ja tilausta my�s Vandaaleille.
Ilkka Valpasvuo
Lukukertoja: 7731
