Carnal Forge (SWE), Medeia ym.

Seinäjoen Rytmikorjaamon kevät saa raskaan musiikin ystävät nyökyttelemään tyytyväisinä, sillä alkuvuoden bändi-illoissa nähdään valtavasti nimekkäitä metalliakteja. Vielä näin vuoden avauksessa ei tosin ihan childrenofbodomeja lavalle noussut, vaan vanhaan varastorakennukseen saapuneen Frozen Tourin pääesiintyjäksi voi sanoa Suomen kuumimpiin nouseviin metallinimiin kuuluvan Medeian ja onhan mukana myös ulkomaalaista väriä ruotsalaisen Carnal Forgen tultua kokeilemaan siipiään naapurimaan puolelle. Melko harvalukuisesta yleisöstä huolimatta illan neljän bändin tykitys nousi parhaaksi keikkakokemukseksi pitkiin aikoihin. Tätä lisää!

Heinolasta Pohjanmaalle matkannut Pressure Points nosti riman välittömästi korkealle, kun suurimmalle osalle yleisöstä täysin pystymetsästä tullut yhtye aloitti pelottoman uhmakkaan ja energisen lavanpolkemisen ensimmäisestä riffistä alkaen. Reippaan Opeth-vaikutteiseksi useammin kuin vain kerran todettu progressiivista metallia paiskonut pumppu tarjoili paikalla olleille kolmen biisin tiiviin rypistyksen, jota allekirjoittanut jäi jopa kaipaamaan lisää. Mukavan monisävyisestä sopasta löytyi hyökkäävän huutorypistyksen lisäksi myös vähintään moottoritien levyisiä kertosäkeitä maalailevien koskettimien säestyksellä. Vokalistin heikkoon kuntoon kiertueen aikana saama lauluääni laimensi keikkaa armotta, mutta siitä huolimatta bändi osoitti olevansa hyvä ehdokas täyttämään maan progemetallikenttien aukkoja.

Ainut laimeaksi ja tylsäksi käynyt bändi oli edellistä rankemmin soinut Burden A.D., jonka keikan alkaessa yleisöä oli lavan edessä vain kourallinen, eikä bändi pystynyt esiintymisellään houkuttelemaan sinne lainkaan lisää ihmisiä. Deathisti ja thrashisti huutovokaalien voimalla kuonoon mättänyt bändi ei ehtinyt muutamia pittikohtapilkahduksia lukuunottamatta avautumaan keikkatilanteessa sitten yhtään, kun koukkuja ei vain ainakaan minun korviini biiseistä juuri kantautunut. Yhtenäiseen lookiin poppoo oli tosin panostanut, sillä kalju-parta-yhdistelmä puki bändin viidestä jäsenestä kolmea ja huomiota herätti myös järkälemäisen laulajan söötti avojaloin töpsöttely hevimaiharien seassa. Bändille ei tämän näytteen perusteella voi osoittaa suuria hurraa-huutoja sen kummemmin musiikin kuin esiintymisenkään puolesta. Selvästi heikoin veto tälle iltaa.

Kolmantena vuoronsa saanut Medeia oli se bändi, jota olin tullut paikalle katsomaan. Pakko nimittäin myöntää, että bändin tuorein Cult-pitkäsoitto kuulostaa nyt jopa paremmalta kuin arvostelua tehdessä ja parhaimmillaan albumin teokset ovat silkkaa taidetta. Keikka potkaistiin käyntiin Unholy Communionilla ja show oli välittömästi valmis. Nykyinen Medeia osoittautui pirun tyylikkääksi bändiksi lavalla, jonka vedosta ei räminää ja energiaa puuttunut. Kaiken riehumisen keskellä kitaristi Samuli Peltolan kitaratyöskentelyä ei voinut kuin ihmetellä, kun yhden kitaran tekninen mättäminen sooloineen ja muine kikkailuineen kävi jo maagisen rajapyykin tuolle puolen. Made Flesh Againin, Na1:n ja Descensionin soidessa ei auttanut kuin fiilistellä ja lujaa, ja niin allekirjoittanut astui bändin keskivertodiggaajasta pieneksi Medeia-faniksi, tai ainakin näin keikan jälkihuuruissa siltä tuntuu. Euroopan kiertueelle kohta lähtevällä tamperelaisiskuryhmällä on ehdottomasti tulevaisuutta, ja ehkä jonain päivänä Rotten-Keijo tunnetaan vielä Medeia-Keijona.

Carnal Forgea odotellessa fiilis ehti jo laskea, enkä osannutkaan aavistaa, että vielä toinen lähes yhtä tiukka annos äärimetallia oli tulossa heti Medeian näytöksen perään. Lavalle kuitenkin astui niin raivokas ruotsalainen huutolaulaja, että moisen yleisönvillitsemisen kohdalla ei voinut kuin nöyrtyä. Heti ensimmäisen kappaleen kohdalla jannu ryntäsi yleisön sekaan ja keikan myöhemmässä vaiheessa kaiken yliampuvan, sähköjänismäisen riehumisen keskellä mies ryntäsi aina baarin puolelle asti karjumaan. Yritys bändillä olikin juuri sellaista kuin sen pitää olla ja vokalistin tilan ja yleisön haltuunottaminen oli ihailtavaa, vaikka lähtötilanteessa bändin ja yleisön välistä suhdetta ei ollut juuri edes havaittavissa. Moderni mättö häikäilemättömine pittauskohtineen sai yleisön antamaan Carnal Forgelle illan ainoat we want moret ja encorekipale olikin koko keikan kohokohtia. Keikan aikana huomiota ylienergiseltä keulakuvalta varasti rumpalin headsettiin vetämät taustahuudot sekä varsin epästereotyyppinen, ruoka-aikaan kotona viihtynyt soolokitaristi tilutuksineen. Yleisöllä oli myös hauskaa kun vastaan tuli se pakollinen tilanne, jossa naapurimaan poikia opetettiin käyttämään paikallista laatusanastoa.

Mutta voi pojat ja tytöt, olipas hieno ilta. Vaikka Rytmikorjaamolle oli eksynyt ehkäpä reilu viisikymmentä ihmistä, bändit olivat niin kovassa tikissä, että väen vähyys ei tuntunut missään. Näitä tahtoo lisää, onnittelut tourin järjestäjille ja kiitokset esiintyjille.

Teksti ja kuvat: Jarmo Panula