Black Audio, Janne Westerlund

Missähän se väki luurasi? Olisin kuvitellut että mm. Circlestä ja Plain Ridesta tuttu Janne Westerlund soolokeikalla yhdessä hyvinkin tanssipotkuisen rock-bändi Black Audion kanssa perjantai-iltana Doriksessa olisi vetänyt tuvan täyteen. Nyt paikalla oli vajaa satakunta kasvoa, joista suurin osa taisi olla artistien tuttuja. Toisaalta, jos porukkaa olisi ollut parikymmentä olisi Audio julkaissut tämänkin keikan jossain muodossa livenä Lahden Torven 16 ihmisen keikkahurmion tapaan. No, ainakin keikka löytyi tuoreeltaan videotallenteena netin ihmemaailmasta.

Westerlundin Jannella on mahtava lauluääni. Se kuulostaa välillä ihan ruosteisilta nauloilta sillä lailla pirullisessa mielikuvassa, toisaalta taas se kantaa jotenkin älyttömän hyvin. Janne kitaroi materiaalia mm. Circleltä akustisella kitaralla ja loppukeikasta myös banjolla todella junnaavalla ja hypnoottisella otteella. Mies ja kitara-osastolla Westerlundin setti oli sieltä paremmasta päästä päästä ja herran junnailevia juttuja voisi enemmänkin kuulla vastaavanlaisilla riisutuilla sävyillä.

Black Audio taas on kasvanut tosiaan entisestään, Tommi Forsströmin vahvistettua kokoonpanoa rumpupatterin takana. Niinpä Dorkan pieni lava oli suhteellisen täynnä kun viisikko kapusi lavalle ja räväytti homman käyntiin tummalla mutta menevällä Worn Out Soulilla. Rempseä ja rennosti edennyt Black Audion bändin jätkien jengi kulminoituu edelleen livenä groovaavaan omannäköiseensä rock-svengiin ja Ville Pirisen tärisevän letkupolviseen esiintymiseen. Muu bändi ei juuri ahtaalla lavalla mahtunut show-elkeitä tarjoilemaan. Mitä nyt Tommi koitti käyttää lasituoppia rytmisoittimena ja rikkihän se kajahti. Hauskaa lava-urpoilua.

Audion letkeästä otteesta kertoo parhaiten Short Circuitin aloituksessa kun jollakulla yleisössä soi puhelin. Hyvin kasvatettuina herroina bändi hiljeni kuuntelemaan puhelinkeskustelua ja kutsui vielä puhelimen välityksellä kaverin paikan päälle. Sillä lailla. Boss Hog -laina I Dig You ja moneen kertaan yhtyeeltä livenä kuultu ZZ Topin La Grange täydensivät hyvin listaa, jossa Ball Of Lightning, hilpeä Headless Rooster Got No Chicken ja autoilubiisien ykkönen Elbow Out irrottivat parasta tanssiriemua.

Kaiken kaikkiaan kokonaisuudesta jäi silti sellainen hyvää keskikastia olevan Audio-keikan maku, vaikka soundit olivatkin kohdallaan ja bändin rentous välittyi hyvin yleisöön asti. Oliko sitten tilanpuutetta vai mistä johtui, mutta on vastaavalla biisimateriaalilla joskus saatu vieläkin hurmoksellisempi keikka aikaan.

Teksti ja kuvat: Ilkka Valpasvuo