Omatoimisuus johdattaa Heartbreak Stereota

Paraisilla alun perin perustettu Heartbreak Stereo julkaisi syksyllä kahden omakustanne-ep:n jälkeen ensimmäisen pitkäsoittonsa, Inspiration (Back From the Dead)in. Bändin laulaja-kitaristi Anders Johansson vastasi tämän tietynlaisena välitilinpäätöksenä toimivan levyn tiimoilta Desibelin kysymyksiin.

Sillä tietynlaisena tilinpäätöksenä pitkäsoitto näyttäytyy ainakin itselleni - onhan levylle päätynyt kaksi kappaletta bändin esikois-ep:ltäkin. Antte ei ole täysin vakuuttunut tulkinnastani, eikä koe sitä ainakaan täysin tietoiseksi ratkaisuksi. Olemme kuitenkin samaa mieltä siitä, että levy tavallaan summaa bändin tähänastista uraa.

- Ne pari esikois-ep:ltämme olevaa kappaletta ovat mukana levyllä ennen kaikkea siksi, että kyseinen levy on loppuunmyyty ja soitamme biisejä kuitenkin edelleen livenä. Ne on kuitenkin nauhoitettu uudelleen ja muutoksiakin on tehty. Kai tämä sitten on jonkinlainen päätös ekan ep:n vaiheelle, mutta ennemminkin se on alku aktiivisempaan kiertämiseen ja nauhoittamiseen.

Niin, kiertäminen vaikuttaa olevan Heartbreak Stereolle todella tärkeää. Vuonna 2004 perustettu bändi on tehnyt tähän asti jo useita Euroopan-matkoja. Ensimmäinen reissu oli vuonna 2005, kun saksalainen levy-yhtiö City Rat Records tarjosi bändille viiden keikan turneeta yhdysvaltalaisen Born to Losen kanssa. Tarjouksen saaminen ei ollut Antten mukaan sattumaa, vaan sen eteen tehtiin todella paljon töitä.

- Olemme alusta alkaen halunneet soittaa ainakin yhtä paljon keikkoja ulkomailla kuin Suomessa. Täällä ei yksinkertaisesti ole tarpeeksi keikkapaikkoja meidänkaltaisellemme bändille, jotta voisimme tehdä kunnon pitkiä kiertueita. Tästä syystä lähetimme heti vuonna 2005 levyämme Euroopan kaikille mahdollisille keikkamyyjille, yhteensä 50-70 kappaletta.

Väylän aukeamisen myötä keikkamatkoja on tullut yhä enemmän, ja viimeisin, tänä syksynä tehty kolmen viikon kiertue kattoi jo Italian, Saksan, Slovenian, Belgian, Tšekin ja Unkarin. Antte paljastuu muutenkin varauksettomaksi omakustanne-kiertämisen kannattajaksi. Reissuun ei lähdetä voitontavoittelu mielessä, vaan nimenomaan kartuttamaan kokemuksia ja pitämään hauskaa.

- Parasta kiertämisessä on ehdottomasti meininki! Olemme aina soittaneet ja kiertäneet hyvien bändien ja tyyppien kanssa ja saaneet paljon hyviä kavereita. Samalla olemme voineet matkustaa uusiin maihin ja kaupunkeihin parhaiden ystävien kanssa. Kiertämisestä on vaikea keksiä mitään huonoja puolia. Ainoa ongelma on yleensä pitää ääni tallessa. Päivittäinen laulaminen ja juhliminen eivät aina sovi niin hyvin yhteen kuin voisi toivoa...

Palataanpa kuitenkin vielä bändin tuoreeseen pitkäsoittoon. Nykyään, kun musiikin äänittäminen ja julkaiseminen on huomattavasti aiempaa halvempaa ja helpompaa, on erilaisissa julkaisratkaisuissa helposti havaittavissa paljon tiedostettuja ratkaisuja. HBS:n kohdalla oma näkemykseni on se, että esikois-EP oli puhdas esittelylevy, kun taas toisella Echo Roadilla kuullaan astetta vihaisempi ja energisempi punkbändi. Uutuuslevy puolestaan soi edeltäjiänsä vapautuneemmin. Anttekin toteaa tämän olleen tavoitteena.

- Ensimmäinen levy oli nimenomaan esittelylevy ja toiseen halusimme niin paljon energiaa kuin mahdollista. Uudella pitkäsoitolla on tarkoituksella vapautuneempia tunnelmia, halusimme siitä ep:itä vaihtelevamman kokonaisuuden.

Puhuessamme julkaisuformaateista Antte nostaa niistä yleisemminkin esille mielenkiintoisia puolia. Käy selväksi, että näitä asioita on tullut mietittyä enemmänkin.

- Ehkä EP:t ovat sellaisia levyjä, millä annetaan kuulijoiden tietää, mihin suuntaan bändi on menossa. Toisaalta EP:illä voi kokeilla uusia ideoita ja katsoa tykkääkö jengi niistä. Pitkäsoiton pitäisi sitten olla se valmis paketti, kun on jo nauhoiteltu demoja ja kokeiltu erilaisia juttuja EP:illä. Meille on kuitenkin tärkeää, että levyjen pohjat on nauhoitettu livenä ja että lopullisessakin soundissa on selvä livemeininki. Pitkäsoitolla vaaditaan riittävästi hyviä, energisiä ja vaihtelevia biisejä, kun taas EP:llä korostuu usein energia ja hyvä meno.

HBS:n uusimman levyn julkaisi Antten ja Zachris Sundellin itse perustama levymerkki Mitstrick Records. Suomen-julkaisun avulla levylle on myöhemmin tarkoitus saada sopiva levy-yhtiö, joka julkaisisi levyn muualla Euroopassa. Omatoimisuus ja itsenäisyys eivät ole pelkkää sattumaa ja pakon sanelemia ratkaisuja.

- Mielestämme tämä oli paras tapa tällä hetkellä. Levyä myydään kuitenkin tässä genressä kiertämisen myötä eniten keikoilla, ja silloin ei tarvitse isoja levy-yhtiöitä välikäsiksi. Rahat menevät kuitenkin kokonaan bensakuluihin, studiovuokriin ja muihin sellaisiin kuluihin.

Heartbreak Stereolla onkin pitkäsoitollaan aiempaa monipuolisempia kappaleita. Toki ne mahtuvat kevyesti edelleen punkrock-määritelmän alle, mutta vaihtelevuus on silti kasvanut entisestä. Herääkin kysymys, syntyisikö bändin kynästä kappaleita tätäkin laajemmalla skaalalla. Tästä väitteestä Antte ei kuitenkaan ole kovinkaan vakuuttunut.

- Olemme kyllä avoimia monenlaiselle musiikille niin kuuntelun kuin soittamisenkin puolesta, mutta punk on kuitenkin se, mikä meidät yhdistää. Soitamme sitä, mitä tuntuu luonnolliselta soittaa ja lopputulos on energistä punkrockia HBS-tyyliin.

HBS-tyyli, mitä se sitten lopulta on? Itse olen jo pitkään ajatellut, että yksi bändin leimallisimpia piirteitä on Antten ja bändissä bassoa soittavan Robin Reuterin ajoittainen vuorottelu lead-vokaaleissa. Ehdotankin tätä yhdeksi bändin ominaissoundin raaka-aineeksi, mutta selviää, että Antte ei ole koskaan ajatellut asian olevan näin.

- Tämä ei ole mikään tietoinen ratkaisu. Onhan meillä pari biisiä, missä vuorotellaan, mutta ei se mikään vakiojuttu ole. Onhan se toki hauskaa, kun joku muu laulaa välillä jonkun kertsin. Tietoinen juttu on sen sijaan se, että Robin tai Affo (Alfred Kullberg, rummut ja taustalaulu) saavat laulaa niin paljon kuin vain jaksavat. Taustalaulut ovat kyllä hyvin tärkeitä meidän biiseissä, ehkä se on sitten kehittynyt siihen vuorotteluun.

On tietysti totta, että bändin soundia muokkaavia tekijöitä on muitakin. Antte nostaa itse esille triona soittamisen - bändin täytyy panostaa siihen, että kaikki kolme soittajaa tarjoavat yleisölle ja kuulijoille jotain mielenkiintoista.

Se ainakin on varmaa, että livenä Heartbreak Stereo on mielenkiintoinen. Kivenkova keikkarutiini ja vilpitön innostus esiintymiseen ovat saaneet ainakin allekirjoittaneen valtoihinsa jo moneen kertaan. Sillä juuri livekeikat ovat se juttu, mitä bändi tuntuu itsekin arvostavan kaikkein eniten, ja missä HBS pystyy välittämään kuulijalle itsestään kaikkein eniten. Terveisinä lukijoille Antten viesti on yksinkertaisesti: ”Tulkaa keikoillemme!”

Heartbreak Stereon asenteesta ei jää epäselvyyksiä. Voi vain toivoa, että bändi herättää jatkossakin vastakaikua niin kotimaassa kuin muuallakin. Ainakin tällä hetkellä tilanne näyttää hyvältä!

Teksti ja livekuvat: Ilmari Ivaska, promokuvat: www.heartbreakstereo.com