Heartbreak Stereo: Heartbreak Stereo (ep)

Jos pit�isi sormella osoittaa yksi esikuva Paraisilla vuodesta 2004 menev�� punk rockia tahkonneelle Heartbreak Stereolle, sojottaisi minun k�mmenenjatkeeni ainakin haastavasti Rancidin suuntaan. Eli valoisan letke�st� tiukan paahtavaan vaihtelevaa rokkipunkitusta, jossa laulaja-kitaristi Anten karhea ��ni lis�� entisest��n mielleyhtymi� Kalifornialaisb�ndiin. Mik�s siin�? On niit� huonompiakin esikuvia eik� HBS miss��n nimess� pelk�st��n versioi esikuviaan. Kun kolmikon soitossa on lis�ksi mukavasti ilmaa ja rentoa otetta kaiken riehakkuuden keskell�, pilkist�� hymynkare v�kistenkin suupielest� kuunnellessa t�t� viiden biisin ep:t�. ��nite n�ki p�iv�nvalon jo viime vuoden puolella, mutta parempi my�h��n...

Kuinka pitk�lle riitt�� hyv� meininki? Se nimitt�in on levyn ensivaikutelman vahvuus. Useamman kerran biisej� kuunneltuaan t�ytyy todeta, ett� hyvin niiss� soitetaan, melodiaa l�ytyy eik� riehakkuus tarkoita puuroa. Heti avausraita Road To Follow yhdistelee samaan keitokseen kaihoa, nytkett�, taustahuutoja, karheutta, paahtoa ja mukavasti kiertelevi� kitarakuvioita. On toki kuin lajityypin k�sikirjasta, mutta oikein hyvin toteutettuna. Seuraava askel hyvien pohjien j�lkeen olisikin rakentaa persoonaa omaleimaisemmaksi. Ei silti, ilollahan t�llaista rentoa veivausta kuuntelee... Down The Boulevardin yy-kaa-koo-nee-luvunlaskusta pidin erityisesti.