Faces – lauantai

Vuosi sitten Turkin yhdistäjä ja entinen presidentti voitti katusoiton SM-kisat. Tai siis tarkemmin sanottuna hänen nimensä kantava duo voitti. Kemal Mustafa Ataturk on vuoden kuluessa kutistunut pelkäksi Ataturk Bandiksi, mutta kokoonpano ja vimma on pysynyt samana. Viime vuoden katusoiton pääpalkintona oli mahdollisuus esiintyä Faces -lavalla ”oikeana” yhtyeenä. Tänä vuonna palkinto lunastettiin.

Vuoden harjoittelun (tai sitten laiskottelun) tuloksena Ataturkin jäsenet Jantso Jokelin ja göteborgilaiselta hevarilta näyttävä Touko Hujanen olivat saaneet rakkaudenhedelmänsä suurimpaan loistoonsa. Maagista ja eteeristä shamanistieurodiscoa, turkkilaista kansanmusiikkia ja suistobluesia yhdistelevä yhtye soitti oman tuotantonsa lisäksi takuuvarmoja yleisösuosikkeja kuten Kalashnikovin ja No Limitin. Vaikka keikan aikana ei kukaan riehaantunut minkäänlaisiin transsitiloihin oli lavan edustalle ryhmittynyt katsojakunta alusta loppuun hymy huulillaan.

Sisälavalla taas suomalainen Folkswagen iloitsi ihmisiä humppaan ja mukavaan tanssimeininkiin. Valitettavasti solisti onnistui täydellisesti hyydyttämään tunnelman ja ilakoinnin kannanotoillaan. Miehen kysymys kuului, että kuka haluaa vanhat rajat ja Karjalan takaisin? Yksi mies viittasi kun muut olivat hiljaa ja katselivat toisiaan hämmentyneinä aivan kuin joku olisi pieraissut joulupöydässä.

Tämän tapahtuman jälkeen maiseman vaihtaminen tapahtui hienovaraisempaan suuntaan. Amerikkalainen naislaulaja, Monika Jalili tulkitsi persiankielisiä vanhoja kansanlauluja ulkolavalla, missä yleisö istuskeli nauttien hyvästä tunnelmasta. Taustayhtye koostui lyömäsoittimista, udista, viulusta ja akustisesta kitarasta, joiden taitajat olivat suurimmaksi osakseen amerikkalaisia. Jalili käänsi ajoittain absurdeilta tuntuvia lastenlauluja, mutta suurimmaksi osaksi esitys nautittiin kielimuurista välittämättä.

Jalilin jälkeen Siiri Nordinin mukavan sievä Suomisetti sai ajoittain hymyn kohoamaan huulille, mutta kovin sydämentäytteisestä esiintymisestä ei voida puhua. Neiti nauroi omille vitseilleen ja yhtyeen sisäpiiriheitoille, mutta yleisölle ei hupia irronnut. Nordinin taustayhtye, jonka joukossa oli muun muassa Sami Kuoppamäen kaltaisia veteraaneja oli vain työkeikalla. Kielisoittimien varressa oltiin kuin rokkarit, vaikka soitto oli kahvitauon odottelua. Onneksi neidin sanoituksissa oli piristävää ironiaa ja mustaa huumoria, jotta esityksen katselu ei ollut pelkästään tainnuttava vaikutus.

Latvialainen naistrio Iluta & Dita Lace oli matkalla hyvän asian puolesta. Vanhojen rajojen ja Babylonian takaisin huutaminen on tietysti jalo ajatus, mutta konkreettisimpiakin ongelmia on havaittavissa omasta ajastamme. Vanhoja latviankielisiä perinnelauluja laulanut yhtye pyysi ihmisiä kiinnittämään huomiota naisten asemaan ja ihmiskauppaan. Piristävä ”kannanotto” , kun nyt kerran ollaan kulttuurisen vaikuttamisen ja jakamisen festivaaleilla.

Norjalaisen Aigi –yhtyeen kovin kannanotto oli ”hyvä Suomi!”. Saamejoikausta ja metallia yhdistelevä orkesteri irtautui välillä suomalaisen basistinsa välityksellä ja laulajansa säröisellä englannilla kontaktiin yleisön kanssa, mutta musiikki jäi toisarvoiseksi. Bändin kappaleet olivat raskasta suojyrän kulkua, mutta harmittava takapotku saatiin kokea siinä vaiheessa kun kaikki kappaleet alkoivat kuulostamaan samalta.

Kun ulkona puhalsi norjan hyytävä merituuli oli Kaikukasti lämmittelemässä löylyjä sisälavalla. Orkesteri tarjosi festivaalin kovimmat bileet. Jalkaa nostettiin ja tasajalkaa hypittiin monenmoisen ska-rallin tahtiin ja välillä tilannetta rauhoitettiin reggaen tempoilla. Loppurutistukseen saatiin hieman rankempaakin menoa ja kunnon ledzeppelinmäistä kukkorockriffittelyä.

Ulkolavan pisti pakettiin jälleen kerran ulkomailta tilattu reggaetähti. Momo Cat & Groundsoundband oli solistia lukuun ottamatta täysin suomalaispainotteinen. Kyseessä oli siis samanlainen järjestely kuin viime vuonnakin. Taustayhtyeessä oli kaiken lisäksi samoja kasvoja kuin aiemmin. Ei kovin innostava konsepti, vaikka musisointi osui yhteen eikä biiseissäkään ollut valittamista.

Illan sadekinkerit viimeisteli Asa sisätiloissa, tosin myöhässä ja lyhyellä setillä.

Palaa perjantaihin tai jatka katusoiton finaaliin.

Teksti ja kuvat: Otto Kylmälä