Faces Etnofestival 10 vuotta - sunnuntai

Bileet siis jatkuivat lauantai-y�n� alueella, v�ke�kin oli enemm�n kuin edellisen� y�n�. Niinp� sunnuntai-aamuna her�ttiin hiukan uupuneissa tunnelmissa ja taasen harmaaseen arkeen. Ei paljon aurinkoa n�kynyt...

Ensimm�inen seurattu ohjelma oli koko viikonlopun ajan aluetta sek� visuaalisesti ett� soinnuilla v�ritt�nyt Katusoiton SM-kisat ja niiden finaalit. Kaikentasoisista r�mpytt�jist� ammattimuusikkoihin, erilaisista uskollisista tyylilajien toistamisista hiukan luovempien ratkaisujen tarjoilijoihin ja huumorihenkisist� vakavanaamaisempiin vi�nt�jiin vaihdelleista kisaajista karsittiin ensin vapaan ��nestyksen perusteella parhaat ja n�m� sitten tiivistiv�t osaamisensa kahden biisin ja kuuden artistin finaalissa.

Loppukisassa oli mukana muutama melko tyyliuskollinen, toki taitava mutta aika yll�tykset�n ryhm�. Oli l�hinn� sympatiapisteille etenev� yksinlaulaja, henkist� pelastusta tarjoileva naiskuoro, huumoripituinen poppoo ja perusj�ykk� rumpuryhm�. Kaksi parasta olivat latinalaishenkinen ryhm�, jossa oli ihan oikean b�ndin makua sek� baklaman (turkkilainen mandoliinin kaltainen kielisoitin) ja huuliharpun avulla kunnon meiningin tarjoillut kaksikko. Ja oli ihan oikeus ja kohtuus, ett� Turkin perustajan mukaan nimetty Kemal Mustafa Ataturk tai pelkk� Ataturk vei voiton riehakkaalla id�n ja l�nnen yhdistelm�ll��n. Varmasti tuomaristossa vaikuttaneen Alaska Kalasen pisteet ainakin tulivat kotiin riehakkaalla blues-harpismilla ja jalkaa tantereeseen iskem�ll� vahvistetulla baklamoinnilla. On ainakin yksi artisti, jonka keikan takia kannattaa nyt jo varailla vapaata ensi vuoden Facesi� varten, sill� Ataturkill� on silloin ihan �oikea� keikka.

Sunnuntain ehdoton t�hti oli kuitenkin p��lavan puoli kolmen aikaan vallannut Emma Salokoski Ensemble. Salokoski on ihan yksin��nkin melkoisen vakuuttava sielukas��ninen laulajatar, mutta bossanova-vetoinen Ensemble tuo sen verran lis�arvoa mukanaan, ett� oksat pois! Kun yhtyeess� on rumpali Marko Timosen, basisti Lauri Porran ja kosketinsoittaja Tuomo Pr�tt�l�n kaltaisia todellisia virtuooseja, joita kaikkia yhdist�� rakkaus brasialaiseen rytmimaailmaan, oli meininki jatkuvasti katossa. Soolojakin saatiin, ja niits� eritoten Porran basso-munailu todisti ett� ei se bassosoolo ole v�ltt�m�tt� mik��n tunnelmaa latistava tai yksipuolinen juttu. K�sitt�m�tt�m�n taidokasta kepityst�!

Brasilia-vakioiden ohella stist� nousi muiden yl�puolelle Kaksi mannerta, k��nn�sbiisi Miksi s� meet ja etenkin valtavan kauniilla tulkinnalla syd�njuuri� hirtt�nyt J. Karjalaisen Hullun laulu. Kahta mannerta ja oliko toistakin biisi� varten lavalle nousi viel� viittomakielen tulkkeja, joiden hienot viittoma-sovitukset olivat todella upeaa seurattavaa. Kaiken yl�puolella loisti toki Emma, jonka laulu hakee kotimaassa vertaistaan. Eik� sunnuntain hiukan tokkuraiseen fiilikseen olisi voinut keksi� parempaa musiikkinauhaa kuin iloinen ja energinen bossanova. T�ss� sit� ruotsinlaivaa oli parhaimmillaan!

Alkuper�isest� sunnuntain puolenp�iv�n sis�lavakeikastaan lopulta ulos v�h�n vaille nelj��n siirtynyt etel�-afrikkalainen hiphop-akti Nthabi sai t�ll� kertaa toimia Desibelin Facesin p��tt�j�n�. Hymyilev�inen ja kielt�m�tt� taitava r�p�ytt�j� Nhtabi saapui Suomeen yhdess� toisen MC:n ja DJ:n muodostaman yhtyeens� kanssa pienimuotoiselle kiertueelle. Nthabi alias Nthabiseng Mofokeng on yksi Etel�-Afrikan suurimpia lupauksia, ensimm�inen naispuolinen MC, joka on saanut levytyssopimuksen merkitt�v�lt� levy-yhti�lt� kotimaassaan. Meininki olikin oikein toimivaa, mutta tahtoi edellisen hurmoksen j�lkeen j��d� aika perushiphoksi aika perustaustoilla. Battle-mikkimestareina aloittaneet MC:t olivat molemmat hyvi� ja levymieskin raaputti vinyyli� ihan ok. Silti se jokin hommasta viel� puuttui. Tied� sitten olisiko sit� ollut samaa mielt� ilta-aikaan klubitiloissa, mutta nyt Nthabi j�tti hiukan kylm�ksi. Joka oli sik�li harmi, koska kaikki osaset olivat muuten hyvin paikallaan. Ja kuten muuallakin, my�s Etel�-Afrikan historiasta l�ytyy paljon kurjuutta josta ammentaa.

Kaiken kaikkiaan t�ytyy antaa iso k�si Facesin esiintyjille, j�rjestelyille ja ennen muuta j�rjest�jille. Hyvi�, v�lill� suorastaan loistavia keikkoja, eritt�in rauhaisaa ja kaikin puolin toimivaa festarimeininki� ja j�lleen todella monipuolinen ohjelma hiukan joka makuun. Joku vuosi sit� t�ytyy tulla Billn�siin vain tutustumaan kaikkeen muuhun kuin siihen lavoilta raikaavaan musiikkipuoleen, sielt� j�� aina tarkastamatta vaikka mit�. Ei tappeluita tai �rd�yst�, ei liikaa tungosta eik� ressi�. Hieman harmaista s�ist�kin huolimatta eritt�in onnistunut kymmenes kerta.

T�st� p��set takaisin perjantaihin ja lauantaihin.

Teksti ja kuvat: Ilkka Valpasvuo, Ataturkin kuva: Aino Miettinen