Livearviot

Pori Jazz 2008 ‚Äď lauantai

19.07.2008
Kirjurinluoto/Pori

TOP


Tower of Powerin hienous on se, että se onnistuu olemaan tanssittavaa, mutta silti aivan perskeleen vaikeaa. Periaatteessa pystytään laskemaan perinteisesti neljään joka kappaleessa, mutta menoa maustavat koko ajan mm. hillitön funk-levottomuus, 16-osia paukuttava basso, perkussiivisesti soitettavat hammondit sekä aivan utopistisiin, grooven g-pisteisiin tuikkaavat terävät torvi-iskut. Jos esimerkiksi avaisi aarrearkun nimeltä Soul With A Capital S, löytyisi sieltä analysoitavaa ja harjoiteltavaa loppuiäksi, sen verran on soulin buffet-pöytä ko. teos!

Oaklandin pojat olivat odotetusti päivän kulminaatiopiste. Kosketinsoittaja Roger Smith olisi pärjännyt ehkä vähemmilläkin Hammond-glissandoilla, mutta liveyden piikkiinhän nuo extra-nuotit menevät. Eikä näin innokkaasti groovaavan porukan kohdalla aleta mitään nuotteja laskeskelemaan! Tower of Power on soulin ja funkin Rolling Stones, ja däts it.

Shaggy ‚ÄĚAll you Finnish reggae people! Put your hands up to the sky! Finland! All the independent Finnish women, let me see your hands! Finland! Put your hands together!‚ÄĚ Lie kiistanalaista, tiesik√∂ Shaggy keikkapaikkakuntansa nime√§. Ei h√§n vakavimpaa ja tosikkomaisinta gangsta-osastoa ollut, mutta silti kylm√§si ajatus siit√§, ett√§ joku oli ehk√§ tullut h√§nt√§ katsomaan ja kuulemaan t√§nne. Ei Shaggyn keikka ollut tappavaa sorttia: parin vuoden takainen Kanye West oli tehnyt minut immuuniksi mustalle tyhj√§p√§isyydelle, ja olihan sadekin vihdoin lakannut Kirjurinluodolla.

En koskaan varmaan saa tietää, miksi Shaggy niin innokkaasti halusi nähdä kaikkien kädet. Ehkä hänen edellinen keikkansa yleisö on koostunut amputaatiopotilaista, tai sitten hän on ennen musiikkiuraansa tehnyt ennustajan duunia. Ei hänen juttunsa tietenkään musiikkikaan ollut, ja olisi typerää arvioida häntä jazzin mittapuulla. Odotin kuitenkin enemmän matalaa rappausta ja pervoilua. Nyt sain vain ottiatuota-pseudoreggaeta alataajuus-maustein, joiden tilalle valitsisin epäröimättä minkä tahansa Trojanin -reggae-kokoelman.

Shaggyn ajattelu keikalla perustuu ilmeisesti siihen, että yleisö pitää jatkuvalla nostatuksella, laulatuksella ja kansankiihotuksella saada massiiviseen bile-transsiin. Klubeilla, semifinaaleissa ja myssyjuhlissa moinen onnistuu varmasti, mutta nyt ongelmaksi vain muodostui se, että suuri osa yleisöstä janosi kvaliteettia. Toivottavasti. Kirjurinluoto tuli nimittäin tänäkin iltana todella täyteen, mutta mitään erityistä jamitusta Shaggyn tahtiin en havainnut, lavan edustaa lukuunottamatta. Mielessä kävi karmiva visio Pori Jazzista 2018: Rednex lavalla, ja Kirjuri täynnä. Finland!!!

Illan kruunasi modernimman r&b -musiikin jonkinasteinen kuningatar, Mary J Blige. Tämän musiikin lajin olennaisin elementti on ns. afrolaulu, joka Amerikassa on laulutaidon korkein ihanne, se suurin ultimatum, jota edustaa mm. Whitney Houstonin versio kappaleesta I Will Always Love You. Afrolaulu pohjaa hallittuun ulinaan, korukuvioihin eli melismoihin ja eurooppalaisittain korneihin dynamiikkoihin. Afrolaulun ja sen ihanteiden maailmaan voi itse kukin tutustua esim. seuraamalla USA:n Idols-ohjelmaa, jossa kilpailijoita tuomaroivat arvostetut r&b -afrolaulajat.

Mary T√§h√§n nojaten pelk√§sin pahinta, ja sain viel√§ parempaa. Blige osoittautui taas yhdeksi r&b:n kuuntelukelvottomista antikristuksista, jonka pahimmaksi perisynniksi osoittautuivat alleviivaavat, kusenpolttamat teemat tasa-arvosta ja minuudesta. ‚ÄĚM√§ oon m√§‚ÄĚ -idean on maailmassa laulanut tuhat kertaa paremmin ja syd√§mest√§tulevammin tuhat miljoonaa punk-artistia. Tosikkomaisen julistamisen ohessa naureskelin my√∂s mustien r&b -diivojen k√§sitt√§m√§t√∂nt√§ pakkomiellett√§ kysy√§ yleis√∂lt√§, ett√§ tied√§ttek√∂ kuka min√§ olen / k√§si pystyyn he, jotka tuntevat minut. Saman teki vuosi sitten -yll√§tys yll√§tys- India.Arie.

Tiukat farkut eivät muuttaneet sitä tosiasiaa, että Bligen musiikki koostui hyvin yksinkertaisista palikoista. Komppi käy, rhodes soittaa pölöjä sointuja, taustalaulajat heittävät sekaan irtonaisia säkeitä, artisti itse ulisee huuli väpättäen blues-kaavamelismaa päälle. Poissa ovat Betty Davis ja anjoviksen tuoksu, tilalla radiosoittokelpoisuus ja tekninen kikkailu. Totta kai r&b:n voi tehdä myös taiten, mutta keisarin uudet vaatteet tämä keikka silti oli.

R&b on kuin huipputyökaluilla surkeasti rakennettu talo. Työkaluiksi luetaan mm. oikeat soittimet sekä loistelias äänimateriaali. Eri mieltäkin saa toki olla, mutta r&b:n ja modernin afrouden ihanteet ovat mielestäni jo tehneet korvaamatonta vahinkoa nuorten tyttöjen ja naisten laulutaito-ideaaleille. Afrolaulu on liian usein natsimainen koodisto, joka ei todellakaan anna sun olla sä!

Omituisten Ohjelmarunkojen Vuosi oli 2008 Pori Jazzeilla. Iloisesti yllättävät uudet tuttavuudet, ns. tärppi-artistit, olisivat varmasti majailleet LP-teltassa ja muissa pienemmissä paikoissa. Jo ajatus tästä innostaa tulemaan taas vuoden kuluttua uudelleen, mikäli päätoimittaja ja pressitoimisto suovat. Pientä nahanluontia on kuulemma joka tapauksessa luvassa: järjestäjät aikovat ensi vuodeksi uudistaa jazz-katua jollain lailla. Mikäli intoudutte vuoden päästä tulemaan, muistakaa ainakin lakki, aurinkovoide, sadeviitta ja omat vissyt/vedet! Ai niin, ja korvatulpat, kaiken varalta.

Palaa torstaihin tai perjantaihin. Tarjolla myös aiheen innoittama sarjakuva.

Teksti: Janne Kuusinen, kuvat: www.porijazz.fi




Lukukertoja: 3039
Facebook
Artistihaku
Uusimmat livearviot