09.05.2008
Klubi/Tampere
Hang The DJ! alkoi aika kireissä tunnelmissa. Herrat olivat onnistuneet kaatamaan juomat valopöydälle ja sen fiksaamisyritykset venyttivät ensimmäisen keikan alkamisaikaa melkoisen pitkään. Toisaalta näin perjantaina pieni viive ei haitannut, varsinkaan kun valo-ongelmat eivät lopulta vaikuttaneet kumpaankaan illan keikoista. Eikä se kireähkö tunnelma myöskään tarttunut esiintyjiin.
Berliiniläisten Jonas Poppen ja Sebastian Dassén muodostama elektro-duo Kissogram oli ennen keikkaa täysin kysymysmerkki. Ajatuksena saksalainen indie-bändi Suomessa oli kuitenkin kutkuttava, ison maan skene on muutamia poikkeuksia lukuunottamatta jäänyt melkoiseen pimentoon. Ainakin tämä kaksikko oli todellakin Suomeen asti tuomisen arvoinen.
Kitaralla ja koneilla soundiaan luonut kaksikko toi jollain tasolla mieleen kotimaisen Black Audion – samanlaista elektron, garagerock-asenteen ja omalaatuisen ketkutuksen sekoitusta pistelevät molemmat. Tosin saksalaisilla oli kitarassaan todella tyly ja pirullinen sointi, laulussa pienesti kaikaava jylhyys ja biittien laukkaavan nykivä tyyli toivat yhtyeelle myös aivan omannäköistään persoonaa. Kissogram innostikin nopeasti ottamaan tanssijalat alle.
Saksalais-aksenttisen englannin töksähtelevyys, ylipäätään jännän kulmikas askel ja vakavalla ilmeellä annosteltu, mukaansatempaavan letkeä raukeus pitää vielä mainita. Kaiken kaikkiaan kaksikon keikka oli yksi parhaita tämän vuoden tanssittajia ja ainakin live-muodossa biisimateriaalista löytyi kosolti mieleenjääviä yksittäisiä iskuja. Stabiilit valotkaan eivät paljoa häirinneet tässä kokonaisuudessa.
Vielä vähemmän niitä valoja muisti turkulaisten Tv-Resistorin poppipoikien ja –tytön aloittaessa keikkansa. Respa soitti tuttujen Intiaanidiskojen ja Serkut rakastaa paremmin-hittien ohessa myös ainakin yhden uuden biisin. Tyhmä kuulosti ihan hyvältä, muttei ainakaan vielä sen enempää. Nelikkona hiukan liiankin hiljaa soittanut ja melkoiseen akustiseen asuun pukeutunut elektro-pop-yhtye onnistui saamaan yleisön laulamaan mukanaan, mutta ihan valloittavin Respa-keikka ei silti ollut kyseessä.
Koneitaan mm. akustisilla kitaroilla, ksylofonilla, banjolla ja persoonallisella matkalaukku-basso/pyyhkeellä dempattu virveli -rumpusetillä tukenut bändi kärsi eniten laulujen huonosta soundituksesta. Yrjön ja Päivin laulun muodossa tapahtuvasta vuoropuhelusta ei saatu ihan sitä parasta irti, vaikka hymy toki nousi huulille sanailua seuratessa. Vielä laulusaundi-asiaa isompi tekijä oli se, että Klubin isossa tilassa ja korkealla yleisön yläpuolella olevan lavan tasalta Respan riisutusta ja akustisen pehmeästä ilmeestä ei saanut ihan sitä parasta irti. Pienemmässä tilassa ja intiimimmin pakattuna pienuus ja pehmeys olisi varmasti toiminut paremmin.
Teksti ja kuvat: Ilkka Valpasvuo
