Euforia, Penniless

Penniless on ihan hiton kova bändi! Harvakseen keikkaileva Nakkilan voimapop-viisikko todisti jälleen kuinka tärkeää hyvälle bändille on tarttuvan biisikynän terävyys. Se nimittäin oli selkeästi bändiä lämmitelleen eurajokelaisen Euforian suurin kehitystehtävä. Vaikka jonkin sortin tummasyistä alternative rockia ihan tyylikkäästi tahkonneen naisnelikon meiningissä oli paljon hyvää potentiaalia, eivät yksittäiset biisit oikein tahtoneet vielä nousta sellaisiksi koukkukillereiksi kuin mitä todella mieleenjäävä keikkakokemus vaatisi.

Eurajoen nelikko on toki mielenkiintoinen. Karskan roimakätinen rytmipaukutus, enkelimäisen Parelman tiukka bassoilu ja Mian ja Heinzin säröiset kitarat eivät yhdessä lähde suuntiin mihin niin moni nuori bändi uppoaa. Euforia oli sekä raskas että kipakka, muttei soittanut itseään tukkoon kummallakaan suunnalla. Etenkin Mian tummassa laulussa oli myös mukavasti tilaa ja ilmaa. Heinzin vaihtaminen välillä urkuun toi lisäilmettä ja Penniless-Pekan tukemana vedetty viimeinen ”instrumentaali”-biisi alkoi jo olla melkoisen väkevää näyttöä. Yhtyeen ulkoisesti selkeän erityyppiset jäsenet täydensivät hyvin toisiaan ja vaikka musiikki ei vielä vastannutkaan bändin nimen lupaamaa mielihyvän tunnetta, oli keikassa paljon hyvää. Olisi mielenkiintoista kuulla, miten homma on saatu kiteytymään levymuodossa? Nyt siihen olisi mahdollisuuskin, kun yhtye oli Yo:lla julkistamassa uutta Lights-EP:tään.

Johtuen Pennittömien harvasta keikkatahdista Yo-talo oli noin keskiviikoksi mukavan täysi. Mikä ei tarkoita ettei sekaan olisi helposti mahtunut, mutta kyllä ne kymmenelle ihmiselle soitetut keikat yleensä ovat aika turhia. Valokuvaajiakin poukkoili joukossa tavallista runsaammin. Alisaaren veljesten ja toverien bändi kulki tällä kertaa nelimiehisenä, mutta huhujen mukaan Mikko Peren poissaoloon ei liittynyt mitään sen dramaattisempaa. Oikeastaan voisi sanoa, ettei yhden poissaolo tuntunut missään. Rehellisempää on silti toki muotoilla asia niin kuin se oikeasti oli – eli että Penniless onnistui nelimiehisenäkin repäisemään yleisönsä hanskaansa alusta lähtien. Kuinkahan paljon lisää siihen olisi vielä saatu Peren myötä?

Pennilessin edellinen levy The Attraction oli todellinen hittilevy. Siksipä olikin luonnollista että siihen painotuttiin vahvasti. Heti alkuun pistetyt Messenger ja Perfume, kauniin rauhalliset Departures ja City Birds saivat rinnalleen Electric Bluesia ja muuta, pääsääntöisesti aika kipakkaa materiaalia. Penniless oli tänä iltana melkoisen vauhdikas ja säröinen. Anolalta soi ainakin mainio Adam´s Apple Pie. Näiden kahden lätyn väliseltä All Good Things Come To Those Who Waitiltä ei taaskaan taidettu soittaa yhtään raitaa? Kahdesti ihan ansiosta lavalle takaisin taputettu Penniless pisti hienosti, vaikka jätti vielä useamman hitin naftaliiniinkin.

Teksti ja kuvat: Ilkka Valpasvuo