Joensuu 1685, Murmansk, Heroin And Your Veins

Yo-talon vähäväkiseen keskiviikkoon oli annosteltu kolme bändiä, joilla kaikilla on äärimmäisen maistuva ja mielenkiintoinen, omannäköisensä musiikillinen kaava. Yhtä lailla yhdistävä tekijä oli se, ettei yksikään illan esiintyjistä saanut kaavansa tälle kertaa toimimaan alusta loppuun asti yhtä vahvasti kuin mitä parhaimmillaan saatiin nauttia. Myös järjestystä olisi ehkä voinut miettiä, nyt kahden efektisen säröbändin paahtaessa omat settinsä ja jättäen sen kaikkein riisutuimman maisemamaalailun taistelemaan väkisin päälle puskevia haukotuksia vastaan. Vika ei ainakaan täysin ollut musiikissa vaan myöhäisestä ajankohdasta. Yhden aikaan viikolla on ihan liian myöhään!

Kolmihenkinen Joensuu 1685 ei turhaan ole ollut lämmittelemässä 22-Pistepirkkoja – yhtyehän kuulostaa aika vahvasti sekä Velvet Undergroundilta josta Pirkot itse ovat ottaneet paljon omaan juttuunsa että jossain kohtaa myös hivenen Pirkoilta. Etenkin se yksi kappale jossa rumpali soitti marakasseilla, nosti jotenkin mielikuvia Utajärveläisbändistä.

Säröä, kaikua ja efektiä oli vähintään riittävästi. Sellainen samaan aikaan reipas että hiukan laahaava psykedelia leimasi kolmikon soittoa. Kappalemateriaalin esiintuomisessa oli melkoisia eroja – osa biiseistä iski naulaan, muutamien kohdalla vasara lipesi paikoin hiukan sivuun. Joka tapauksessa, Joensuu 1685:sen keikan perusteella ainakin tähän osoitteeseen hommataan tavalla tai toisella yhtyeen levy, kunhan se joskus valmistuu. Yksi mielenkiintoisimmista uusista tulokkaista kentillä.

Murmansk ei puolestaan ole mikään vieras yhtye. Nelikkoa on tullut haisteltua uteliaasti jo edellisen solistin aikana, mutta vasta puolentoista vuoden takaisen Vastavirran keikan jälkeen Lauran mukanaan tuoma laulamisen munakkuus (kyllä, Lauran hehkeästä naisellisuudesta huolimatta) on saanut odottamaan yhtyeen uusia keikkoja ja levyä vesi kielellä. Kävin jututtamassa yhtyettä vuoden alussa ja kuulemani näytteet vahvistivat mielikuvaa – tämän yhtyeen keikan haluan todella nähdä näiden biisien keralla. Ja nyt se sitten tapahtui.

Voi olla että odotukset oli ladattu liiankin korkealle. Joka tapauksessa, tuntui ettei yhtye muutamia mahtavia hetkiä lukuunottamatta ihan saanut sitä otetta munaskuista asti pitämään. Junnaava tummasyinen särö vahvalla bassovedolla ja tinkimättömän oloisella tiukalla puristuksella kuorruttuu hienosti Lauran korkealta, kovaa ja asenteella tuuttaman laulun ulottuvuudella. Tällä keikalla laulu tuntui tosin liikaa peittyvän todella tymäkillä desibeleillä rullaavan soiton telaketjujen alle. Siitä puuttui ainakin muutamissa kohdin sellainen ”tyhjän sellin kaiku”, joka kulminoi mainiosti yhtyeen ”tylyä” soundia purkitetussa muodossa. Yleisesti ottaen Murmanskin soundi on mahtava, biisimateriaalista löytyy koukkuja ja Lauran laulu on komeaa kuultavaa. Silti joko yhtyeellä on edelleen liian vähän Nothing But The Moonin kaltaisia korvanvangitsijoita tai sitten niistä ei vain saatu tällä kertaa ihan parasta imua irti.

Kahden aika rokkaavan keikan (varsinkin jälkimmäisen) jälkeen Heroin And Your Veinsin öisessä tummuudessa pelkistetysti kaikuhumiseva instrumentaali-kitaranäppäily sai melkoisen haasteen. Kosketinsoittajalla ja basistilla vahvistettu kitara ei tällä keikalla saanut tukea muista rytmisoittimista kuin maestron itsensä polkaisemasta tamburiinista. Silti yhtye sai hetkittäin aikaan hiukan Magyar Possen henkistäkin maisemamaalailua. Pääasiassa kaikuva näppäily oli kuitenkin niin riisuttua ja karua, että tavoiteltu hypnoottisuus meinasi taipua silmien lurpsumisen puolelle. Muttei kuitenkaan ihan.

HAYV:illä on erittäin mielenkiintoinen oma kaava ja oikeassa mielentilassa materiaali putoaa erittäin hyvin. Tällä keikalla vakavanaamainen kiireetön jylhistely-näppäily oli kuitenkin hiukan turhan yksioikoista. Vaikka se kitarasoundi itsessään kuulosti makealta, siihen hiukan turtui. Miltähän se olisi mahtanut kuulostaa rumpalin kanssa?

Teksti ja kuvat: Ilkka Valpasvuo