Pääsivu
EsittelyLevyarviotDVD-arviotPienetLivearviotValokeilassaKlassikkoVapaa vyöhykeAjankohtaistaAjatuskuplaToimitusKeskusteluEt ole kirjautunut!
Kirjautuminen
Rekisteröityminen
|
|
|
|
|
| Pääsivu |
|
| Esittely |
|
| Levyarviot |
|
| DVD-arviot |
|
| Pienet |
|
| Livearviot |
|
| Valokeilassa |
|
| Klassikko |
|
| Vapaa vyöhyke |
|
| Ajankohtaista |
|
| Ajatuskupla |
|
| Toimitus |
|
| Keskustelu |
|
|
|
Et ole kirjautunut! Kirjautuminen Rekisteröityminen |
|
|
| Liplock - Rock-säröä funk-mausteilla? 12.12.2007 |
Espoolainen Liplock on pistellyt nyt kaksi kohtuullisen hyvin toimivaa demoa Desibelin kuunteluun. Tiukan rock-särön ja tuimahkon naislaulun vastapainona kuullaan funkahtavaa otetta, miltei jazz-tunnelmia ja jopa ska-vivahteita. Talvella 2005 yhteen loksahtanut bändi hyväksyy tämän kokoon kehittämäni kuvauksen meiningistä.Alun perin rumpali Jude, basisti Aku ja kitaristi Olli ryhtyivät soittamaan rokkia ja jammailemaan kolmistaan 2005 kesällä. Talveen mennessä homma alkoi kaivata muutakin ja herrat ryhtyivät rakentamaan oikeita biisejä ja etsimään laulajaa. Mikin taakse löytyi edellisen bändinsä kanssa juuri pillit pussiin laittanut Nelli, jolla kokoonpanolla tehtiin ensimmäinen, Desibelissäkin arvioitu demo. Demoa tehtäessä bändi huomasi, että toiselle kitaralle olisi käyttöä ja toiseen demoiluun mennessä mukaan oli löytynyt Juden serkku Ari. Kiteytettynä Arin mukaan tulo toi purkin liimaa ja yhdisti bändin sekä lisäsi soundiin syvyyttä. Liplockin musiikki syntyy fiilispohjalta. Soitetaan sitä mikä tuntuu ja kuulostaa hyvältä. Keskinäinen kemia on alusta asti ollut kohdallaan. Kaikki jäsenet kuuntelevat aika erilaista musiikkia eli vaikutteita löytyy useasta eri genrestä. Yhtyeen monipuolinen soundi pohjaakin näiden näkemysten melko vapaasta kohtaamisesta. Muuten roolit jakautuvat siten, että Olli hoitaa ns. paperihommat, Nelli peeärrän, Jude treenikämppään liittyvät asiat ja Aku ja Ari tekniikkapuolen.  Yhtyeen kakkosdemolla kuultava saksofoni-lisäys on minun korvaani erinomainen lisä. Onko soundi livenäkin yhtä lailla moni-ilmeinen vai luotetaanko siihen suoraviivaiseen rock-iskuun? Sehän kyllä jää jo levyllä hiukan, eikä Liplockin tuore lätty nyt mitenkään kauhean pelkistetty tai yksiurainen ole. Bändin mielestä live-soundi on edelleen aika suoraviivainen, bändiä onkin kehuttu nimenomaan live-bändiksi. Taiteellisemmat yksityiskohdat kappaleiden sovituksissa jätetään studion puolelle. 
Nuori yhtye on saanut palautetta laidasta laitaan. Monet ovat huomioineet bändin musiikillisen kehityksen. Ensimmäisen demon rokkijunttauksen oheen on tullut muutama muukin elementti. Kaikenlainen palaute on tottakai aina tervetullutta, mutta pääasia on kuitenkin että viisikko itse on tyytyväinen. Ja tällä hetkellä asia on juuri näin.Liplock soitti ensimmäisen keikkansa viime keväänä, jonka jälkeen yhtyettä on nähty vaihtelevissa maisemissa lavoilla noin kymmenkunta kertaa. Jatkossa toivotaan tottakai lisää keikkoja ja näkyvyyttä. Lisäksi viisikko on menossa keväällä studioon nauhoittamaan kolmatta lyhytsoittoaan. Odotettavissa on mahdollisesti hiukan rankempaa materiaalia... Teksti: Ilkka Valpasvuo, kuvat: Viljami Anttonen/www.liplockrocks.com Lukukertoja: 839 |
Liian lahjakas On Volcano soittaa valoisaa indiepoppia pimeästä huoneesta
Cardinals Folly vääntää vihtahousun bluesia
Cry Bar – hilpeyttä ja hyvää meininkiä
Lahjomaton, kohtalokas ja arvaamaton Underground Groovement
Balletissa ei tuijoteta vain omaa soitinta
Matti Johannes Koivu ja Irwinin toinen puoli
Depressure luottaa itseensä
Captain Cougar – musiikkia kappaleiden ehdoilla
Beautiful Betrayal - valmiimpi, luottavaisempi, rennompi
Jumalan ruoska hajosi – mitä sitten?
Liplock - Rock-säröä funk-mausteilla?
Tsuhna Carnival – puoskareista polvi paranee
The Country Dark on Savosta, vastuu on siis kuuntelijalla
Blue Frequency naittaa riffirunttausta sulavasti hellään hivelyyn
Tytär ei ole iskelmäheviä, vaan melankolista raskasta rockia
Royal Lips – sopivan kokoinen torni yksinkertaisista palikoista