Pienet

Sinkut ‚Äď Elokuu 2007

29.08.2007


Pelottaa Iskias: Pelottaa
Pisa

Porilainen Iskias avaa virallisen levytysuransa kahden biisin mittaisella sinkulla, jolla vetovastuu kuuluu lainakappaleelle. Vanha Paul Oxley viisu Spanish Bars on käännöksen kautta muuntunut Huomisen kyynel nimiseksi biisiksi, joka selättää toisena kuultavan nimibiisin selvästi.

Iskiaksen äijärokki puree häijysti, kunhan olosuhteet ovat vain suotuisat. Tukevilla kitaroilla ryyditettyjä ralleja kannattaakin kuunnella riittävällä äänenpaineella, eikä pullo olutta ainakaan heikennä rypistelyn vaikutusta. Toivottavasti ryhmä suosii vastaisuudessa Huomisen kyyneleen tapaisia vauhdikkaampia ralleja, sillä koneen hidastuessa ryhmä menettää nopeasti korkeutta, mistä käy ikäväksi esimerkiksi kakkosraita.

Mika Roth
Neuvoista huolimatta Katve: Neuvoista huolimatta

Jos oululaisen Katveen poprockista on aiemmin tullut mieleen mm. Limonadi Elohopea, on kokoonpanoaan p√§ivitt√§neen viisikon tuoreen sinkuran l√§hempi vertaus j√§lleen (kolmen vuoden takaisen omakustanteen tapaan) Absoluuttinen Nollapiste - tosin kevyemp√§n√§, suoraviivaisempana ja iloisempana. Katve pistelee Nollapistem√§isill√§ kitarakuvioilla ihan pirte√§sti ja kivan pienesti hymyten. Vaikka biisej√§ kuuntelee mielell√§√§n ja soitossa on my√∂s ilmavuutta, ei homma kiteydy todellisiin koukutuksiin tai sellaisiin tunnetilojen vangitsemisiin, ett√§ se aiheuttaisi niskakarvoissa v√§r√§htelyj√§. Tuntuu ett√§ yhtye on j√§√§nyt loukkuun omaan mukavuuteensa ‚Äď vaikka on mukava kuunnella harmitonta ja hyv√§ntuulista poppista, on pidemm√§n p√§√§lle my√∂s aika tyls√§√§ kuunnella sit√§ harmitonta ja hyv√§ntuulista poppista. Ainoa l√§√§ke ovat hitit tai jokin viimeisen p√§√§lle omaper√§inen mauste, joita kumpaakaan ei Katveella valitettavasti ole oikein viel√§k√§√§n tarjota. Olisi kiva jos olisi enemm√§n kuin ihan kiva‚Ķ Kakkosbiisi Hei kuule alkaa jo olla l√§hell√§ pient√§ hitti√§, joten eip√§ heitet√§ kirvest√§ kaivoon, vaikka toimittaja angsteileekin.

Ilkka Valpasvuo


Pikkis: Dream
Helsinki Freedom

22-vuotias helsinkiläinen rap-artisti Pikkis pistää lokakuussa luvassa olevalta debyytiltään pari näytettä julki. Helsinki Freedom Recordsin kanssa diilin tehnyt herra aloittaa Dreamillä hyvin öisissä ja iiseissä fiiliksissä. Hyvin muheva, hidas ja läski biitti ja pienet jylhät jousikuviot sopivat hienosti suhteelliseen haikeaan pohdiskeluun, joka lyriikoiden puolesta tuntuu keskittyvän aika henkilökohtaisiin mietintöihin ja näkökulmiin. Räpäytys rullaa melko liukkaasti ja musiikillisesti touhu onkin melkoisen maukasta. Se onko Pikkiksellä mitään oikeaa sanottavaa, jääkin sitten hiukan hämärämmäksi. Joka tapauksessa, melkoisen mainio biisi. Kotipaikkanostatus Helsinki Finland etenee munakkaammin, jopa funkisti. Räyhäkkäällä säröllä varustettu kertsi ui jo melkein pomppumetallin liiveihin, mutta toimii. Jos Pikkis pistää koko levyllisen yhtä pirteästi, nousee nimi varmasti piirien huulille.

Ilkka Valpasvuo


Modern Times Pouta: Modern Times

Vaikka ulkona sataa vettä jo toista päivää putkeen, on kesä tähän mennessä kyllä ollut harvinaisen poutainen. Ja mikäs sen mukavampaa kun odotella sitä varmasti kohtapuoliin koittavaa poutapäivää kuunnellen vuodesta 2006 toiminutta melodisen popin parissa operoivaa Poutaa. Tästä maailman ehkä huonoimmasta aasinsillasta (tai muulinsillasta) huolimatta on mukava todeta viimevuotisella ensimmäisellä EP:llään hiukan itseään hakeneen viisikon kulkeneen selkeästi isoilla harppauksilla eteenpäin. Erittäin tasapainoinen ja rennosti tunnelmoiva soitto lähtee heti kaksibiisisen nimeksikin nostetulla avausraidalla komeasti kiireettömän pianon ja Antti Poudan hienosti kaartavan laulun tahtiin. Kitaran ja rytmityhmän lähtiessä mukaan sävyiksi kasvavat rullaavan melankolinen, mutta silti toiveikkaasti maalaileva kitarapop. Yhtyeeltä alkaa irrota sekä tasapainoista ajattomuutta että selkeitä koukkuja. Who Are You on pehmeämpi ja edellistäkin heleämmin asteleva autereinen pohdiskelu, vaikka kyllä siitäkin löytyy reipasta poljentoa ja menevää rullausta. Biisien hitikkyys ei ehkä ole vielä ihan napakymppi, mutta niiden tasapainoisuus ja hieno fiilis painaa vaakakupissa vahvasti.

Ilkka Valpasvuo


Jaska & Mä Rapped Youth: Jaska & Mä
Lahna

Pohjoisen havumets√§vy√∂hykkeen Cypress Hillin√§ mainostettu Rapped Youth j√§tt√§√§ nasaaleine r√§ppeineen ja h√∂lm√∂ine sanoituksineen l√§hinn√§ humoristisen vaikutelman. T√§m√§ on kaksipiippuinen juttu ‚Äď toisaalta vesirajan alle vahvasti hetkitt√§in sukeltavat l√§p√§t, kielt√§m√§tt√§ omalaatuiset soundikikkailut ja yli vedetty nen√§r√§pp√§ys √§rsytt√§√§, toisaalta taas yhtyeen melko omalinjainen juttu ON my√∂s hauskaa, jos unohtaa turhan vakavanaamaisuuden. Useammalla versiolla vedetyt biisit Jaska ja M√§ ovat ihan mielenkiintoisia, mutteiv√§t silti mit√§√§n todellisia killereit√§. En min√§ silti RY:t√§ t√§ysin tyrm√§√§, edell√§ mainittujen hyvien puolien lis√§ksi murteellinen itsens√§ ilmaiseminen, osuva taustalaulujen k√§ytt√∂ ja l√§p√§nheiton poskettomuuden irtonaiset √∂verit antavat ainakin hetkellist√§ lysti√§ el√§m√§n harmaaseen arkeen.

Ilkka Valpasvuo


Streched RobinCosmos: Stretched

RobinCosmos luottaa perusarvoihin: rouheat kitarat, taustalla kilkatteleva piano, rullaava biitti ja komeat kertsit siivitt√§v√§t t√§m√§n rokkiporukan meininki√§. Viiden aikamiehen muodostama yhtye tarjoilee nyt kaksi uutta kappaletta viimevuotisen Pathfinder-debyyttialbumin j√§lkeen. T√§m√§n n√§ytteen perusteella pullat ovat hyvin uunissa (puoli tuntia keskitasolla, 200 astetta). Nimibiisi Stretched liikkuu kepe√§sti mutta voimakkaasti ‚Äď helvetin hyv√§ styge, jonka kertsi j√§i p√§√§h√§n soimaan muutamaksi p√§iv√§ksi! B-puoli Old School ei aivan p√§√§se ykk√∂skappaleen tasolle, muttei ole huono sek√§√§n. Hyv√§n mielen musiikkia, jossa ei ole kireydest√§ tietoakaan. T√§m√§ maistuisi erinomaisesti el√§v√§n√§ kuultuna.

Tuomas Tiainen


Henkselit Super Janne: Henkselit
Upleftbass

Super Janne äänestettiin Henkselit maxi-ep:n ja hyvien keikkojensa ansiosta Basson vuoden 2006 tulokkaaksi. Nyt loppuunmyyty ep on julkaistu myös CD:llä, vain pienin sisällöllisin muutoksin. Henkselit kuulostaa edelleen hyvältä, Super Jannen sujuva flow ja rennot taustat ovat takuutavaraa. Loistavan nimikkobiisin lisäksi mukana on humoristinen rakkauslaulu Maisteri, jonka vihellyksin tehostettu kertosäe jää mukavasti päähän soimaan. Instrut ja remixit ovat lähinnä kiva bonus. Raikas ja kypsä kokonaisuus.

Olli Seuri


Verso: Gone Into My Blood
Musiikkikustannus Orjatori

Edellisen kerran Verso vieraili Desibelin sivuilla vajaa kaksi vuotta sitten, kun porilaisten No Harm Done sinkku oli arvioitavana. Melodinen metalli on edelleen bändin työsarka, mutta Verso on kehittynyt selvästi parin vuoden aikana. Aiemmin vaikutteet ja esikuvat kuuluivat vielä vahvoina lävitse, mutta ainakin näillä sinkun kahdella raidalla bändin oma soundi on vahvistunut silmiinpistävästi. Tällä kertaa Verso kuulostaakin ensisijaisesti Versolta, bändiltä jolla on oma vahva visio sekä suuntansa. Raskaat kitarat jauhavat edelleen riffejään ja vokalistin tyylikirjo ulottuu melodisen herkästä ilmaisusta aina murinaan saakka, mutta nyt jokainen osa tuntuu olevan omalla paikallaan. Jokohan pian koittaisi sen ensimmäisen pitkäsoiton aika? Gone Into My Blood sinkun perusteella kun se olisi seuraava looginen askel.

Mika Roth




Lukukertoja: 4842
Facebook
Artistihaku
Pienissš myŲs