Nummirock � perjantai osa 1

Toinen festivaalip�iv� aukeni aurinkoisena ja kuumana, eik� alkuviikosta luvatuista sateista ollut tietoakaan. Aamusta l�htien leirint�alueelle virtasi lis�� juhlijoita ja tunnelma l�hti tiivistym��n, kun uusia leirej� kohosi vinhaan tahtiin.

Viimeisimm�ll� V:H�vitetty pitk�soitollaan iloisesta folkheavysta yh� syvemm�lle metallin mustaan raakuuteen sy�ksynyt Moonsorrow aloitti juhannusaaton livetarjonnan kellon viisareiden osoittaessa yht�. Soittoaika oli ankaran aikainen, mik� oli n�ht�viss� yleis�n m��r�ss� sek� paikalle saapuneiden heikohkossa yleiskunnossa. Korkealla pilvett�m�ll� taivaalla paistava aurinko ei my�s ainakaan helpottanut niiden juhlijoiden olotilaa, joilla edellinen ilta oli venynyt pitk�ksi.

Moonsorrow suhtautui hankalaan tilanteeseen kuitenkin hienosti ja b�ndi olikin ylpe� siit�, ett� se sai �kunnian julistaa juhannuksen alkaneeksi�. B�ndin biisit ovat venyneet viime julkaisuilla yh� pidemmiksi ja pidemmiksi, mink� johdosta tunnin settiin ei mahtunut kovinkaan montaa rallia etenkin, kun mukaan oli ujutettu viel� yksi 20-minuuttinen teos. Tuhti metalliannos tuntui silti kelpaavan yleis�lle ongelmitta ja oman tuotannon lis�ksi b�ndi esitti my�s loppukeikasta yhden Bathory-lainan.

Lyhennelm� STS on tarkoittanut eri aikoina moniakin eri asioita, mutta juuri t�ll� hetkell� nuo kolme kirjainta merkitsev�t musiikista puhuttaessa melkeinp� poikkeuksetta Swallow The Sun nimist� orkesteria. Suomen nopein doom-b�ndi sai vuorostaan avata juhlallisuudet rantalavalla, jonka luokse olikin kertynyt jo melkoinen joukko v�ke�. Swallow The Sunin esiintyminen noudatteli suhteellisen tarkasti parin viikon takaisen Sauna Open Air -keikan linjoja, tosin t�ll� kertaa lavalla ei n�hty naistaustalaulajaa.

Ruotsalainen deathmetallin superkokoonpano Scar Symmetry avasi puolestaan t�m�nvuotisen Nummirockin ulkomaisen musiikin annin. Kev��ll� 2006 uransa toisen albumin yht� monen vuoden aikana julkaissut ryhm� kiersi kev��ll� Pohjois-Amerikkaa urakalla Dark Tranquillityn, The Hauntedin ja Into Eternityn kanssa. Syksyll� yhtye palaa takaisin amerikoihin Katatonian, Insomniumin ja Swallow The Sunin kera, joten b�ndill� on kova yritys p��st� l�pi Yhdysvaltain markkinoilla.

Tiukka kiert�minen ja runsas kokemus heijastuivat positiivisella tavalla Scar Symmetryn esiintymiseen. Ryhm� rusauttikin silm��n sen verran tiukan menovaihteen, ett� helteess� k�rvistyv� yleis� her�teltiin eloon alta aikayksik�n. Vokalisti Christian �lvestam ei silti tyytynyt v�h��n � eik� v�h�n enemp��nk��n, vaan herra nyhti kuulijoista yh� enemm�n ja enemm�n ��nt� irti. Pittikin l�hti py�rim��n iloisesti raskaan melodisen deathmetallin raikuessa pitkin maisemaa, eik� meno hyytynyt miss��n vaiheessa t�m�n j�lkeen.

Soundien puolesta Scar Symmetry tarjosi yhden p�iv�n tukevimmista paketeista, Kenneth Seilin basson ja Henrik Ohlssonin rumpujen jyristess� todella miehekk��sti kitaravallien alla. Yhtye liikkui l�hell� sit� hiuksenhienoa rajaa, jolloin runsas muuttuu liian paljoksi, mutta tuo raja j�i kuitenkin ylitt�m�tt�. Kyll� ne ruotsalaiset vaan osaa, ei sille mit��n voi.

P��kaupunkiseudulta kotoisin oleva Iron Sphere julkaisi kev��ll� mainion promon, jolla ryhm� kiteytti viiteen biisin kaiken oleellisen powermetallin saloista. Riku Turusen vokalisointia on aina ilo kuunnella, joten pienen virkist�ytymistauon j�lkeen askeleet veiv�tkin kohti pient� r�min� lavaa, jolla Iron Sphere jo taivutti metallia normaalia nopeampaan muotoon.

B�ndi oli vet�nyt pienimm�n lavan eteen mukavasti porukkaa ja meno tuntui olevan kohdillaan niin kuulijoiden kuin kuunneltavienkin puolella. B�ndi n�ytti vahvistuneen sitten kev�isen promonsa toisella kitaristilla ja kuusikielisen varresta l�ytyikin nyt Petri Iivosen lis�ksi Karri Knuutila, joka tunnetaan paremmin Tacere yhtyeen nokkamiehen�. Kitaraosasto olikin n�in hyviss� k�siss� ja yhdess� Christian Pulkkisen koskettimien kanssa kaksikko loihti ilmoille roppakaupalla tarttuvia melodioita sek� mehukkaita riffej�.

Yli kaksi vuosikymment� metallia kaikkeen mahdolliseen aina teknosta folkkiin sek� klassisesta tanssimusiikkiin asti yhdistellyt Waltari el�� j�lleen kerran uutta nousun aikaa. Vuoden 2004 j�lkeen b�ndilt� on ilmestynyt jo kolme pitk�soittoa ja pari vuotta sitten julkaistu Early Years tupla toi my�s yhtyeen varhaisempaa tuotantoa tutuksi nuoremmille polville.

Waltarin tahdittamat juhannustanssit k�ynnistyiv�t rantalavalla varttia vaille viisi, kun K�rtsy Hatakka, Jariot Lehtinen sek� kumppanit ilmestyiv�t intron p��tteeksi estradille. Alkuvuodesta kiistellyn Release Date pitk�soiton (joka omasta mielest�ni on muuten kevyesti nelj�n t�hden levy) julkaissut ryhm� esiintyi edellisen kerran Nummirockissa vuonna 2000, joten perjantain settilistasta suurin osa oli Nummij�rvell� aiemmin kuulematonta materiaalia. Tuoreelta albumilta kuultiin tietysti runsaasti radiosoittoa itselleen saalistanut Get Stamped, juhannuksen tunnelmaan mainiosti sopiva Let�s Puke Together sek� hieman yll�tt�en noin puolet reilusti yli puolen tunnin mittaisesta City Shamaani teoksesta.

Tunnelmat heilahtelivat musiikin tavoin laidasta toiseen ja noin puolesta biiseiss� K�rtsy soitti bassoa, kun taas joissain kappaleissa matalataajuudet hoituivat konevoimin. El�v�� bassoa olisi kyll� kuunnellut lis��kin, sill� K�rtsyn soittotyyli ja basson murea soundi toivat kummasti eloa kappaleisiin. Omanlaisiaan huippuja olivat parin vuoden takaiselta Blood Sample albumilta l�ytyv� tunnelmapala Helsinki, sek� viimeisen� soitettu The Cure laina A Forest, jota alustettiin pitk�ll� tarinalla siit�, kuinka kyseinen b�ndi sai aikoinaan kiskaisemaan ne ensimm�iset kajaalit silmiin. Waltarin keikka nousi selv�sti festivaalien tiivistunnelmaisempien hetkien joukkoon ja tunnin mittainen setti tuntui loppuvan aivan liian aikaisin.

Italialais-saksalainen Graveworm valloitti ison estradin juhannusaaton p�iv�n k��ntyess� hitaasti alkuillaksi. Sinfonista ja melodista blackin makuista metallia takova ryhm� on julkaissut vuosikymmenen mittaisen olomassaolonsa aikana kuusi pitk�soittoa, sek� pari pienemp�� kiekkoa. Tiuha tahti on nostanut yhtyett� blackmetallin maailmassa tasaiseen tahtiin yl�sp�in, joten ei ollutkaan mik��n ihme, ett� b�ndi oli yksi odotetuimmista Nummirockin vieraista.

Keikka alkoi muutaman minuutin my�h�ss�, mink� ansiosta v�ke� ehti kertym��n mukavasti kent�lle, ennen kuin odotus ja sen per��n kuultu pitk� intro olivat lopussa. ��nenpaine oli heti alusta l�htien selv�sti liian massiivinen, mink� johdosta hautamatojen meuhkaamisesta ei tahtonut ottaa ensi alkuun oikein mit��n tolkkua. Todellinen yll�tys oli kuitenkin se, ett� l�heiselle jonkin verran korkeammalla olevalla anniskelualueelle soitto kuulosti suorastaan siedett�v�lt�. Eip� sen puoleen, monta astetta tasokkaammilla soundeilla b�ndin materiaali kuulosti yh� puisevalle raastolle allekirjoittaneen korvaan.

Sein�jokelainen Fourpointsix on kotoisin l�ntisest� Suomesta, mutta tyylins� puolesta orkesteri voisi hyvinkin olla l�ht�isin l�nsinaapurimme l�nsirannikolta, jostain sielt� G�teborgin seutuvilta. Sen verran melodista ja menev�� nelj�pistekuuden death/thrash kuitenkin on, ettei m�iskett� tarvitse l�hte� h�peilem��n. Homma toimii, v�ki tykk��, riffit taittuvat ja p��t heiluvat � ja seh�n se on t�rkeint�, kun puhutaan livemusiikista.

Fourpointsix taisi nauttia ainakin puolittaista kotikentt�etua, sill� r�min� lavan edustalle oli pakkautunut oikein mukavasti porukkaa. Omien rallien jatkoksi saatiin kuulla parikin lainaa ja niinh�n siin� k�vi, ett� Born To Be Wild sek� pikainen versio Smoke On The Water klassikosta nousivat selke�sti oman materiaalin edelle.

Ensiferumin tuoreesta Victory Songs albumista ei ollut ennakkoon mink��nlaisia kokemuksia, mutta vaikka tuoreet rallit eiv�t tuttuja olleetkaan, sai t�m� menev�� miekkametallia soittava orkesteri kaapattua allekirjoittaneenkin nopeasti mukaansa. Aurinko keikkui yh� korkealla taivaanrannan yl�puolella, mutta kun uuvuttavin kuumuus j�i taakse, alkoi juhlav�ki k�ytt�yty� kuten juhannusjuhlilla kuuluukin. Eli t�st� eteenp�in riehakas remuaminen valtasi alaa "sofistikoituneen nautiskelun" tielt�.

Keikan alussa v�ke� ei ollut viel� kovinkaan kummoisesti paikalla, mutta jo parin biisin j�lkeen rivit olivat selv�sti t�ydentyneet ja t�m� sama suuntaus jatkui halki keikan. Vokalisti/kitaristi Petri Lindroosin ei tarvinnut k�skytt�� kovastikaan kansaa, kun siit� jo irtosi v�hint��nkin hyv�ksytt�v� m��r� m�ykk��. Lindroosin raa�at vokaalit ovat yhdess� kitaristi Markus Toivosen ja basisti Sami Hinkan puhtaiden laulujen kanssa muodostuneet er��ksi Ensiferumin selvimmist� tuntomerkeist� ja t�ll�kin kerralla ne nousivat j�lleen merkitt�v��n asemaan. Nyt kun kokoonpano on asettunut vihdoin kohdilleen on b�ndin yhteisty� parantunut entisest��n my�s muilla osa-alueilla. N�in Ensiferum taivuttikin itselleen puhtaan sel�tysvoiton, mik� n�kyi mm. vilkkaana kauppana paitakojulla keikan j�lkeen.

Torstai
Perjantai osa 2
Lauantai osa 1
Lauantai osa 2

Teksti ja kuvat: Mika Roth