Carcosa ei toista itseään matkalla Roskildeen

Lappeenrantalainen Carcosa on julkaissut parin vuoden välein tasokkaita pikkukiekkoja, jotka ovat vieneet bändin ilmaisua ja omaa soundia reippaasti eteenpäin. Ärhäkkää metallia modernein opein vääntävää viisikkoa edusti Desibelin haastattelussa ryhmän toinen kitaristi Jyri.

No niin, aloitetaanpa oikein klisheisellä kysymyksellä, eli uusi kiekko Cry For Your Loss on nyt valmis - mitkä ovat fiilikset?

- Fiilis on oikein hyvä. Vihdoinkin saatiin uutta materiaalia julkaistua. Tavallaan kuitenkin julkaisutauko oli tarpeen, sillä bändi sai kypsyä ”rauhassa”. Ero on ainakin meidän korviimme huomattava verrattuna edelliseen julkaisuumme.

Carcosan historia ulottuu vuoteen 2002 asti, mutta kuinka kaikki saikaan oikein alkunsa ja miten nykyiseen hetkeen on päädytty?

- Minulla ja Kaisulla (laulu) oli aikoinaan oma bändi ja Mikellä (kitara), Paulilla (basso) ja ex-perkussionistillamme Veskulla oli omansa. Molemmat bändit hajoili samoihin aikoihin joskus vuosituhannen alussa ja perustettiin Tumen (rummut) ja parin muun kaverin kanssa uusi bändi. Bändistä puuttui basisti, joten pyydettiin Mikeä. Silloisella laulajallamme ei ollut tarpeeksi aikaa bändille, joten luonnollisesti pyysin sitten tilalle ainoaa laulutaitoista jonka tunsin, eli Kaisua. Samaan aikaan Mike siirtyi kitaristiksi ja basistiksi pyydettiin Paulia. Siinäpä se.

- Puoli vuotta ja pari keikkaa myöhemmin Vesku liittyi bändiin perkussionistiksi. Vesku vaikutti Carcosassa vajaat kolme vuotta ja soitti ensimmäisellä demollamme sekä Another Second ep:llä. Another Secondin julkaisun aikoihin Vesku erosi bändistä muiden kiireidensä vuoksi ja osittain myös siksi, että emme oikeastaan koskaan löytäneet tilaa biiseistämme Veskun soitolle.

- Viiteen vuoteen mahtuu noin 40 keikkaa ympäri Suomea ja kolme julkaisua. Joista siis viimeisin, Cry For Your Loss, julkaistiin äskettäin.

Uuden lätyn kannessa tallotaan jonkun poloisen jyrkänteellä roikkuvan (?) sormia ja myös kiekon nimi Cry For Your Loss on aika osoitteleva. Kuka tässä siis on hävinnyt ja mitä, ja kenen sormia siinä kannessa oikein mahdetaankaan talloa?

- Alun perin kanteen oli tarkoitus tulla eräänlainen loppuratkaisukin, joka olisi hieman selventänyt kannen ideaa, mutta parempi näin. Katsojalle jää enemmän tulkinnanvaraa, jos haluaa etsiä kuvalle merkitystä. Minulle kannen kuva symboloi sellaista tilannetta, jossa joku tekee kaikkensa onnistuakseen, mutta kovasta yrityksestä huolimatta ja itsestä riippumattomista syistä hommat silti kusee.

- Levyn nimi, Cry For Your Loss, on levyn päätösraidan nimestä napattu. Biisin teksti on melko henkilökohtaista ja tulkinnanvaraista vuodatusta, joten ei niitä tässä lähdetä sen kummemmin selittelemään.

Edellinen julkaisunne Another Second (2005) otettiin vastaan käsittääkseni erittäin positiivisesti ja kun näin keikkanne Nummirockissa, kaikki tuntui olevan suorastaan erinomaisella mallilla. Mihin ihmeeseen Carcosa siis katosi levytysrintamalta kahdeksi vuodeksi?

- Jaa-a. Tuohon on useitakin vastauksia, mutta päällimmäiset syyt ovat yksinkertaisesti rahanpuute, koska Another Second tehtiin kenties liiankin viimeisen päälle, ja toiseksi halusimme tuoda seuraavaan julkaisuun jotain uutta itsestämme. Another Second oli hyvä, mutta jotenkin sen tyyliset uudet biisit/riffit eivät enää inspiroineet meitä samalla tavalla.

Puhuttaessa Carcosasta keskustelu kääntyy usein siihen, että "siinä bändissähän on sellainen Arch Enemy -tyyppinen naislaulaja". Myös nimet Guano Apes ja Velcra vedetään suht nopeasti esiin yhteydessänne. Koetteko tämän ainaisen vertailun ainoastaan ärsyttäväksi asiaksi, vai onko moisessa kenties jotain itua - mahdollisesti jopa jotain hyötyäkin?

- Vertailu on sinänsä ihan ymmärrettävää, koska naislaulajat ovat tällaisessa musiikissa aika vähissä suhteessa mieslaulajiin ja siksi on helppoa hakea vertailukohtia sitä kautta. Siinä mielessä vertailu ”ärsyttää”, että meillä ei ole musiikillisesti hirveästi yhteistä yhdenkään noiden bändien kanssa, joten vertailu niihin on hieman harhaanjohtavaa.

Uudella Already A Wreck biisillä kuullaan kesken kaiken ihan oikeaa huilua, mistä idea moiseen oikein syntyi?

- Huilu-idea on ollut olemassa oikeastaan kaiken aikaa, koska huilua käytettiin myös Kaisun ja minun aiemmassa bändissä parissa biisissä ja se toimi silloinkin hienosti. Nyt vasta tuli sopiva sauma toteuttaa idea Carcosan kanssa. Ei siitä huilusta varmasti mitään vakituista soitinta ole tulossa. Se vain sopi mielestämme hyvin kyseiseen biisiin.

Nyt kun huiluakin on jo kokeiltu olisiko seuraavaksi sopiva aika rekrytoida ryhmään kosketinsoittaja?

- Heh, taidetaan jättää väliin. Carcosa toimii parhaiten näin. Annetaan tilaa nykyisille vahvuuksillemme.

Kaikki sävellykset on merkitty bändin nimiin, sanoitusten tullessa puolestaan Kaisun kynästä. Minkälainen prosessi kappaleen synnytys Carcosalla normaalisti on?

- Tällä hetkellä biisit tuntuu syntyvän riffistä. Jotain riffiä jamitellaan ja siitä jatketaan seuraavaan riffiin ja niin edelleen. Kaisu tekee tekstit yleensä valmiiksi ilman musiikkia ja sovittelee niitä sitten biisipohjiemme päälle. Siinä vaiheessa kun laulut saadaan biiseihin mukaan, niin biisit voivat muuttua vielä aika radikaalistikin. Tällainen tapa tuntuu toimivan meillä parhaiten. Kaikki saavat tuotua omat mausteensa biiseihin, kun porukalla työstetään.

Mikä uuden kiekon raidoista tuntuu tällä hetkellä onnistuneimmalta ja jäikö kappaleita kenties varastoon vastaisuuden varalle?

- Vaikeaa on kyllä valita vain yhtä biisiä. Jokainen onnistui omalla tavallaan yli odotusten. Already A Wreck tietysti siinä mielessä, että siinä on aika paljon uudenlaisia juttuja meille ja Kaisun vokalisointi on aika huimaa etenkin siinä biisissä. Tällä kertaa meillä oli poikkeuksellinen tilanne biisien kanssa, sillä niitä oli valmiina useita, joista sitten päädyimme tällaiseen kokonaisuuteen.

Tyylillisesti olette liukuneet mielestäni selvästi Pohjois-Amerikkalaisesta modernista metallista kohti vanhan mantereen meininkiä, eivätkä sounditkaan ole enää aivan entisenlaisiaan. Onko tämän kaiken takana jokin suuri suunnitelma, vai onko kyseessä vain luonnollinen evoluutio?

- Musiikillisesti ajateltuna kyseessä on ehdottomasti luonnollinen evoluutio. Mitään uutta tyylisuuntaa ei valittu, vaan biiseistä vain tuli sellaisia kuin ne nyt ovat. Sen verran suunniteltiin biisejä tehdessä, että ei haluttu toistaa Another Secondia. Soundeissa on myöskin samanlaista ”kapinahenkeä”. Miksi toistaa samaa kaavaa joka levyllä?

Entä tästä eteenpäin? Miltä mahtaa Carcosa kuulostaa seuraavalla julkaisullaan?

- Ero tuskin tulee olemaan niin suuri verrattuna Cry For Your Lossiin kuin Cry For Your Loss verrattuna Another Secondiin. Biisit ovat osittain jo kuitenkin valmiina.

Koska muuten voimme odottaa uutta Carcosa julkaisua ja minkä muotoinen se tulee olemaan?

- Seuraavaksi teemme ensimmäisen oikean musavideon. Toivottavasti saadaan se valmiiksi tässä kesän aikana. Se on vielä suunnitteluasteella, mutta eiköhän se sieltä. Äänitteistä sen verran, että suunnitelmissa olisi seuraavan demon teko vielä tämän vuoden puolella.

Entä miltä tuleva keikkakesä vaikuttaa tässä vaiheessa ja nähdäänkö ryhmää mahdollisesti festivaaleillakin?

- Tuleva kesä näyttää ainakin toistaiseksi keikkojen kannalta hiljaiselta. Kunhan saadaan toukokuun lopulla basisti takaisin Tshekeistä ja 4/5 bändistä asumaan Lappeenrantaan, niin treenataan rajusti ja tehdään toivottavasti paljon uusia biisejä. Syksymmällä olisi tarkoitus tehdä sitten pienimuotoista kiertuetta.

Asteikolla 90 - 100, kuinka kova bändi Carcosa on livenä?

- 99,99. Aina pitää olla vähän parannettavaa.

Viisi vuotta on nyt takana, joten missä yhtye mahtaa olla viiden vuoden päästä - Roskilden päälavalla vai kulmakuppilan tiistai-illan viihdyttäjänä?

- Roskildessa nähdään!

Mikä on ollut tähän mennessä vuoden paras tapaus kotimaisen metallin saralla?

- Swallow The Sunin Hope ja Nicolen Sivu Syyttömistä. Myöskin Devilhorn –yhtyeen demo rokkaa.

Ja lopuksi on vielä sana vapaa...

- Mainostamiseksihan tämä menee. Käykäähän kaikki katsastamassa uudet kotisivumme www.carcosaband.com ja MySpace sivumme! Niin, ja ostakaa Cry For Your Loss – ette pety!

Teksti: Mika Roth
Kuvat: Carcosa / Antti Jäppinen