Carcosa: Another Second (EP)

Lappeenrantalainen Carcosa syntyi vuonna 2002 kahden aiemman yhtyeen raunioille, ja siit� l�htien homman nimen� on ollut metalli � ja nimenomaan vaihtoehto sellainen. Yhden biisin promon sek� demon vuonna 2003 julkaissut b�ndi keskittyi viime vuonna keikkailuun, mutta helmikuussa studion ovet k�viv�t j�lleen. T�ll� kertaa paikkana oli Music-Bros ja nappuloita oli v��nt�m�ss� Miitri Aaltonen.

Another Secondin viisi biisi� ovat jokainen modernia metallijyr�� Velcran ja Guano Apesin hengess�. Vertailut kyseisiin orkestereihin ovat perusteltavissa niin laulajatar Gayshan laulutyylill�, kuin ihan puhtaasti s�vellystenkin perusteella. My�s Korn on luultavasti soinut j�senten stereoissa jossain vaiheessa. Biisiviisikosta jokaisen kesto sijoittuu vajaasta kolmesta minuutista alle nelj��n minuuttiin, eli mit��n suurisuuntaisia metalliodysseioita ei ryhdyt� rakentelemaan. Gayshan kulmikas ja vihainen laulu k��ntyy useimmiten raivokkaaksi huudoksi. Puhtaasti ja hiljaa laulettaessa (mit� tapahtuu siis harvoin) persoonallisessa ��ness� on kuultavissa my�s kaikuja The Gatheringin Anneke Van Giersbergenist�. Kappaleet k�yd��n l�pi kovalla sykkeell�, ehk� v�h�n liiankin kovalla. Toki kaahauksella on etunsa sill� t�rkeint� on liike, mutta jos ei ole mit��n mihin verrata vauhti ja jyr�ys muuttuu helposti itseisarvoiseksi.

Ensimm�isen� kuultava, kovin Korn-henkinen runttaus, Trust tarttuu oikein napakasti takaraivoon. Eip� ihme ett� ralli on valittu videobiisiksikin, sill� kappaleen potentiaali on ilmiselv�. Toisena tarjottava The Neverending ei tuo oikein mit��n uutta yht�l��n, mutta puoliv�lin merkkin� soiva Vol. 2 saa etenkin perkussioiden ansiosta puhallettua tuoretta henke� m�iskeeseen. Fox esittelee aiempaa ilmeikk��mp�� laulua ja soittoa, tuoden yhtyeest� esille aivan uuden puolen. Loppuly�nniksi j�tetty Interference ei vuorostaan p��se kovasta puristuksesta huolimatta oikein mihink��n, joten ep:st� j�� hieman ristiriitainen vaikutelma.

Paljon l�ytyy hyv��, mutta runsaasti t�ss� on my�s parannettavaakin. Soittoon kaipaisi tietty� selkeytt� ja ryhti�. Kun perkussiot, rummut ja kaksi kitaraa yritt�v�t jokainen loistaa yht�aikaisesti, laulun jylistess� viel� kaiken yll�, k�rsii jokainen osa-alue helposti. No, saatteen mukaan b�ndi on t�t� nyky� yht� perkussionistia pienempi, tied� sitten jos tuo on juuri se tekij� jonka pitikin muuttua. Se j�� tulevaisuudessa n�ht�v�ksi.