End Of You, Mysteria

Eeppistä, melodista ja paikoin vähän popahtavaakin metallia soittava Mysteria avasi tiistai-illan livetarjonnan On The Rocksissa. Pääkaupunkiseudulta kotoisin oleva ryhmä starttasi settinsä puoli yhdentoista aikoihin, mihin mennessä paikalle oli saapunut jo suht siedettävästi väkeä. Ihan kelpo suoristus, sillä tiistai on ehkäpä se viikon epäseksikkäin keikkailta.

Vaimean eteerisellä introlla käynnistynyt keikka nytkähti hieman kankeahkosti liikkeelle, kun väki tyytyi tapittamaan bändiä lähinnä istuen pöytien ääressä. Mysteria ei kuitenkaan kipsaantunut moisesta jäyhyydestä suotta, vaan täräytti hyvällä asenteella biisin toisensa perään väen ihmeteltäväksi. Bändin livekarisma keskittyi voimakkaasti laulajatar Nikin hahmoon, joka muun bändin tyytyessä lähinnä seisoskelemaan, jaksoi satsata myös esiintymiseensä kiitettäviä määriä energiaa. Kun Nikin ulottuva ja monitahoinen ääni kaiken lisäksi vielä sopii Mysterian progehtavaan, melodiseen metalliin kuin tuli takkaan, pystyi hän puhaltamaan parhaisiin kappaleisiin jo kummasti voimaa.

Ikävä kyllä kappalemateriaali oli kuitenkin melko vaihtelevaa ja parin ässäbiisin vastapainoksi settiin oli eksynyt myös jokunen raakile. Puolessa välissä keikkaa Mysteria soitti uuden Out Of The Blue ep:nsä kolme kipaletta peräjälkeen ja biisitrio nousikin selvästi esiintymisen korkeimmaksi pisteeksi. Kehut on annettava myös onnistuneista soundeista, joiden ansiosta soiton – ja erityisesti kauniisti soineiden kitaroiden – sävyt pääsivät toden teolla oikeuksiinsa.

Tiistai-illan pääesiintyjä, End Of You, aloittaa näillä näkymin vielä kuluvan kevään aikana toisen pitkäsoittonsa äänittämisen. Vuosi sitten julkaistu debyyttialbumi Unreal nosti jo yhtyeen profiilia roimasti, mutta todellinen läpimurto jäi vielä tuolloin puuttumaan. Keikkalavoillakin viime aikoina uudelleen aktivoitunut yhtye on tätä nykyä kuitenkin jo huomattavasti kokeneempi ryhmä, ja mahdollisen uuden materiaalin kuuleminen nosti odotuksia illan keikkaa kohden vain entisestään. Eivätkä nuo odotukset jääneet suinkaan täyttymättä.

Pitkän kosketinvetoisen intron aikana lavalle ryhmittynyt yhtye oli alusta lähtien silminnähden loistavalla päällä ja koko keikkaa leimasikin rentous sekä hauskanpito, joka ei kuitenkaan päässyt häiritsemään liiaksi itse esiintymistä. Kuten odottaa sopikin, metallia, melankolisia konesoundeja ja koukukkaita pop-melodioita yhdistelevät kappaleet tarttuivat tehokkaimmillaan jälleen kuin purkka tukkaan. Erityisesti debyytin sinkkulohkaisut Walking With No One ja Upside Down osoittivat taas kiistatta, kuinka koukuttavaa materiaalia näistä tutuista aineksista voikaan saada aikaiseksi. Samoin selvästi rankennetut luennat Rome ja Liar siivuista upposivat vaivatta, vaikka bändi oikoikin jonkin verran mutkia suoriksi.

Vanhojen tuttujen raitojen lisäksi yleisölle tarjottiin pari tuoretta maistiaista tulevalta albumilta ja täytyy sanoa, että ainakin näiden näytteiden valossa yhtye on tekemässä jotain raikkaan erilaista. Suora hittimäisyys sai nyt tehdä tilaa hieman toisenlaisille ratkaisuille, jotka ainakin Rocksin illassa tuntuivat istuvan bändin tyyliin saumattomasti.

End Of You panosti jälleen myös esiintymiseensä melkoisesti ja etenkin vokalisti Jami jaksoi pysyä liikkeessä läpi keikan. Koskettimien takana riehunut Johnnykaan ei tahtonut pysyä kunnolla nahoissaan, soiton riemun viedessä herraa mennessään ja tämä hurmos tarttui väistämättä myös kitaristi Janiin setin edetessä. Tiukka rokkipoliisi voisi tietysti tässä kohdin valitella niistä parista vibasta, joita tiukka eläytyminen tuo muassaan, mutta koska kyseessä oli kuitenkin rokkiklubilla tapahtuva keikka, eikä mikään konserttisalijäykistely, kuuluvat moiset väriä tuovat pikku asiat mielestäni mukaan siihen suureen kuvaan.

End Of You päätti Mysterian tavoin osuutensa encoreitta, joten aikaistetun showtimen (22.30) ansiosta kellokaan ei osoittanut tässä vaiheessa vielä aivan mahdottomia. Yhtyeiden tyylit kohtasivat juuri sopivalla tavalla, vaikka kumpikin kuului selvästi omaan ”genre-perheeseensä”, soundit toimivat halki illan ja väkikin viihtyi. Näin siitä tiistaistakin saatiin sitten leivottua kunnon ilta.

Teksti ja kuvat: Mika Roth