End Of You: Unreal

Spinefarm

Helsinkiläinen End Of You julkaisi melko tarkkaan vuosi sitten Walking With No One promo/demonsa, joka toi yhtyeelle muassaan levytys-sopimuksen. Debyyttipitkäsoittoa saatiin odottaa kuitenkin vielä vuoden päivät, mitä odotellessa orkesteri on lykännyt ulos kaksi sinkkua. Demon mukaisesti nimetty ensisinkku ja sitä seurannut Upside Down saivat kumpainenkin vuorollaan mukavasti radiosoittoa. Sinkuroista ensimmäinen niitti menestystä vieläpä suhteellisen laajalla kentällä ja pitkällä aikavälillä. Nämä näytteet esittelivät suurelle yleisölle yhtyeen popahtavalla tavalla metallista konegoottirockia, jota on ryyditetty Paradise Lost / Depeche Mode / HIM tyylisillä synkeillä lyriikoilla sekä viimeisen päälle hiotuilla soundeilla.

Kun odotukset pääsivät nousemaan yhä vain korkeammalle on sitäkin harmillisempaa todeta, että Unreal ei yllä kokonaisuutena lähellekään parhaiden osien – ja erityisesti sinkkuraitojensa – tasoa. End Of You tuntuu toki oivaltaneen ne kovimmat vahvuutensa, jotka lepäävät pääosin metallin, koneosaston ja tarttuvan popin tuoreessa yhdistelyssä, mutta silti liian monella raidalla tyydytään vain joko mukarankkaan kompromissirockiin tai semikevyeen tunnelmointiin. Kun lyriikoissa lähdetään ruotimaan näinkin väkeviä ja henkilökohtaisia tuntemuksia soisi mieluusti sen, että musiikki itsessäänkin heijastaisi voimakkaammin noita tekstien lyyrisia kuvia. Nyt ääripäät ovat aivan liian lähellä toisiaan ja ainostaan parilla raidalla bändi saa kaavansa todella toimimaan.

Kiekon parhammistoa edustavat sinkkujen lisäksi puolenvälin kohdilla soiva raikkaalla tavalla erilainen Liar, tuhdimpaa kitararock osastoa tarjoava My Absolution, sekä utuisempia maisemia verkalleen luotaileva Twisted Mind. Näitäkin biisejä on tosin hinkattu aivan tuhottoman paljon, eivätkä kappaleiden studiossa huippuunsa tuotetut näkemykset pärjää vertailussa kovinkaan kummoisesti niiden liveversioille.