23.02.2007
Keski-Suomesta kotoisin oleva The Myth Of Autumn on viimeisen kolmen vuoden aikana julkaissut reippaalla tahdilla pikkukiekkoja. Keväällä 2004 Desibelin sivuilla arvioitiin herrain One Among The Others sinkku, minkä jälkeen bändin nimi on käynyt tasaiseen tahtiin yhä tutummaksi. Tammikuussa sain käsiini uuden Rust ep:n, joka nokitti jälleen edeltäjänsä leikiten. Niinpä kävikin jo aiheelliseksi haastatella ryhmän toista perustajajäsentä, vokalisti Ari Kauppista, yhtyeen kuulumisten tiimoilta.
Aloitetaanpa alusta, eli missä, miten, miksi ja keiden toimesta The Myth Of Autumn alkujaan syntyi?
- Ensimmäisen kerran toi nimi tuli esiin, kun allekirjoittanut ja tämä meidän kitaristi Pasi Eskolin nauhotettiin pari biisiä ja julkaistiin ne Fallen Grace-nimisellä demolla. Vuosi tais olla 2001. Ne biisit oli oikeesti aika hirveitä eli sitä demoa ei juurikaan levitelty mihinkään. Aika pian tuon demon jälkeen alettiin kasailla bändiä missä kuitenkin vierähti aikaa, oikeestaan bändin kokoonpano alkaa vasta nyt olla kohdallaan. Eli siis meidän kahden duo-projektina on tämä bändi syntynyt.
Entä mistä orkesteri sai pitkän nimensä?
- Tähänhän nyt kuuluisi runoilla ties mitä, mutta en minä oikeastaan edes tiedä mistä se tuli, kai se vaan kuulosti joskus sopivan omaperäiseltä. Joskus alkuaikoina mietittiin nimenvaihtoa useampaankin otteeseen (yritä lausua the myth of autumn baarin metelissä kahden promillen humalassa), mutta se nimi alkoi tosi nopeasti kuulostaa meidän musiikilta. Se myös tuntuu jäävän hyvin ihmisten mieleen, vaikka se onkin kieltämättä hieman vaikea lausua. Jälkikäteen on tosin huomattu että sen assosioi melko helposti erääseen viimeaikoina menestyneeseen suomalaiseen rock-yhtyeeseen ja The Myth of Autumnhan on nimenä suoranainen synonyymi yhdelle Brad Pittin leffalle.
Olette julkaisseet vuosien saatossa neljä pikkukiekkoa ja siinä samalla yhtyeen kurssi on - ainakin omasta mielestäni - osoittanut jatkuvasti ylöspäin. Mitä siis vuosi 2007 tuo näillä näkymin tullessaan The Myth Of Autumnin leiriin?
- Keikkaa tehdään niin paljon kun vaan muiden menojen puolesta pystytään ja uusia biisejä alkaa olla sen verran kasassa että todennäköisesti tuossa syksymmällä mennään taas studioon. Totta kai myös julkaisijaa etsitään ja jotain pientä säätöä onkin jo olemassa sillä rintamalla.
Onko seuraava studioreissu jo mahdollisesti buukattu?
- No ei vielä buukattu, katsotaan nyt ensin että kuka sen studion maksaa…
Raskasta ja melodioihin nojaavaa musiikkityyliänne voisi luonnehtia vaikkapa melodiseksi dark metalliksi ja olen parissa arviossa maininnut yhteydessänne myös Sentencedin nimen. Miten itse määrittelisitte musiikkianne ja mitä nimiä löytyy mahdollisista vaikutteista?
- Itse en ehkä käyttäisi sanaa dark metal, mutta jonkun asteista melodista, raskasta metalliahan tämä kai on. Sentencediä on kyllä aikoinaan kuunneltu aika paljonkin, joten ihme jos ne vaikutteet ei sieltä jollain muotoa kuulu läpi. Mielestäni me ollaan kuitenkin menty aika paljon raskaampaan suuntaan tässä viime aikoina, eli sieltä alkaa sitten ehkä kuulua jollain tapaa vähän toisenlaiset vaikutteet. Eli kyllä jätkien levyhyllystä löytyy musaa ihan laidasta laitaan, Göteborg-osastosta ihan klassiseen asti.
Tykästyin kovasti uuden Rust-ep:n rivakkaan aloitusraitaan Illusions Failed, joka taisi jossain vaiheessa soida ihan radiossakin, mutta mistä biisistä soittajat itse pitävät eniten ja jakaantuvatko mielipiteet kovastikin ryhmän sisällä?
- No tällä hetkellä jo julkaistuista biiseistä kyllä toi samainen Illusions on minunkin suosikkini enkä ole meidän bändistä ainoa. Mulla vaan tahtoo aina uusin biisi mennä ohi kaikista muista ja tälläkin hetkellä on pari aika kovaa rallia treenin alla, niistä sit kyllä nopeesti huomaa mikä toimii ja mikä ei kun aikansa treenikämpällä pyörittelee. Kyllähän kaikilla bändistä on omat suosikkinsa, mutta ollaan kuitenkin sen verran demokraattinen bändi ettei esimerkiksi biisilistan kasaamisessa ole ollut mitään ongelmia.
Kappaleidenne lyriikat ovat melko tummasävyisiä, eikä onni tunnu oikein koskaan potkivan. Miksi näin, eikö kukkakedoista ja pupujusseista laulaminen olekaan TMOA:n alaa?
- Ehkä se johtuu aika paljon omasta musiikki-, leffa- ja kirjamausta. Kun ahtaa päähänsä koko ajan suht synkähköjä lauseita, niin ei se ulos tuleva tekstikään varmasti ole aurinkoisimmasta päästä. Jotenkin minuun ainakin vetoaa enemmän vähän negatiivissävytteiset sanat, eli kyllä tässä jossain määrin seurataan tiettyjen esikuvienkin jalanjälkiä. Mutta kyllä minä ainakin yritän aina piilottaa sinne teksteihin jotain positiivistakin, pienikin toivon pilkahdus tuntuu niin paljon kirkkaammalta kun ensin rämmitään oikein syvällä.
Uuden ep:n toisen kappaleen nimi on "L.T.N.D", joka tarkoittaa...?
- Noo, vastaus löytyy kertosäkeen lyriikoista…
Hmm, nähtävästi rivi ”the love that never dies” on siis tuo kyseinen vastaus. Tammikuussa 2006 saitte valmiiksi Sinner/Saint ep:n ja saman vuoden marraskuussa julkaisitte jo Rust ep:n. Miten nämä saman vuoden aikana julkaistut kiekot eroavat selvimmin toisistaan?
- Me ollaan menty mielestäni musiikillisesti aika paljon raskaampaan suuntaan, mikä siis ei ole ollenkaan ihme kun miettii millaista musaa bändin jäsenet kuuntelee. Bändi on myös kehittynyt teknisesti todella huimasti, pystytään toteuttamaan juttuja joita ei Sinnerin aikaan olisi voinut edes kuvitella.
Ette ole vielä tähän päivään mennessä heittäneet keikkaa pääkaupunkiseudulla, saati sitten muualla etelärannikolla. Koska tähän epäkohtaan tulee mahdollisesti korjausta?
- Tällä hetkellä yritetään mahdollisimman aktiivisesti myydä keikkaa, varsinkin kesän festareille. Kyllä meillä säätöä on Helsinkiin päin ollut, päivämääriä ei vaan ole vielä saatu lyötyä lukkoon. Meillä itse asiassa piti olla tammikuun alussa keikka Semifinalissa, mutta jouduttiin perumaan se ihan viime hetkellä meistä riippumattomista syistä.
Entä minkälainen yhtye The Myth of Autumn sitten oikein on livenä?
- Sen kai päättää jokainen katsoja itse, mutta kyllä me kovasti yritetään saada yleisö viihtymään, soitetaan tiukasti, ja pidetään hauskaa. Ja jos bändi näyttää siltä että niillä on hauskaa lavalla se väkisinkin välittyy myös yleisöön.
Onko settilista kenties tyystin omiin biiseihin nojaava ja muuttuuko se mahdollisesti yleisön reaktioiden mukaan?
- Kyllä sinne settiin joku cover aina eksyy mutta pikku hiljaa alkaa olla sen verran biisejä kasassa että pystyy vähän muuttelemaan settiä, varsinkin jos tietää että on vanhoja tuttuja naamoja tulossa katsomaan. Eikä me kesken vedon olla ikinä menty settiä muuttelemaan, näytti yleisö olevan mitä mieltä tahansa.
Mistä hyvä keikka on tehty ja mikä on ollut tähän mennessä paras esiintymisenne?
- En kyllä osaa nyt yhtä erityistä keikkaa sanoa mutta yleensä hyvä keikka minun näkökulmasta artistina on kun soitto kulkee ja saa kontaktin yleisöön. Jotkut mestat vaan on sellasia että jengi ei ole tullut katsomaan bändiä eikä ehkä edes tiedä että joku soittaa siellä ennen kuin alkaa räime kuulua. Sellaisen vedon jälkeen jos edes yksi tyyppi tulee kehumaan keikkaa, tietää että kannatti lähteä.
Ja lopuksi on vielä sana vapaa...
- Eipä kai muuta kuin että keikalla nähdään…!
Teksti: Mika Roth
Kuvat: The Myth Of Autum / Tasse
